IRC-Galleria

moi pitkasta aikaa! olen viimeiset pari vuorokautta maaannut nepalissa pyorivan kuume-epidemian kourissa mutta nyt alkaa vahitellen elama voittaa.aika raju tauti, eshterilla oli se myos, kuume nousi mulla yhdessa paivassa 39.4 ja mieleton kuumekolotus oli paasta jalkoihin, pyorin vain tuskissani, eika paljon sarkylaakkeetkaan tehonneet sarkyyn. ensin vilunvaristyksia, ja seuraavaks tosi kuuma. nyt sais riittaa, olen ollut maassa 10 viikkoa ja viidesti kipeana(enemman ku kukaan muu), eikohan siina ole nepalin loppuajaksi ja saman tien loppuvuodeksi tarpeeksi.

ennen sairastumista elama on ollut ihan mielenkiintoista. sunnuntaina jouduttiin kouluun ja luennot oli jotain aivan uskomatonta. en tieda mika oikein oli luennoitsijan maailmankatsomus, ja oliko se jotain ironiaa, mutta otti meidat lankkarit silmatikukseen, mut erityisesti ku kerran uskaltauduin johonkin kysymykseen alkutunnista vastaamaan. kasiteltiin nepalin kriiseja tms, ja se kyseli meilta miten ratkaisisit nepalin ongelmat ja ma vastasin ihmeissani, etta en osaa sanoa todellakaan mutta pysyva rauha voisi olla hyva alku ja toinen suomalaisistamme lisasi etta ihmisten tasa-arvo , niin siita se sai vetta myllyyn ja piirsi aseen kuvan taululle ja totesi etta tassa on ainoa laake alempikastisille ja niille, jotka ei ole samaa mielta tassa yhteiskunnassa... etta huhhuh, uskomatonta! hyvaa sosiaalityontekijoiden eettista opetusta siina sitten ja laatuluennointia ku paistaa omat mielipiteet lapi. tunnilla oli myos 2 saksalaistyttoa, joiden kanssa oli mahtavaa vaihtaa kokemuksia opiskelusta, harjoittelusta ja elamisesta nepalissa, meilla oli paljon samanlaisia kokemuksia.

maanantaina olin kenttapaivassa maiti nepal-jarjestossa(silla loytyy nettisivutkin jos aihe kiinnostaa)joka tyoskentelee ihmiskaupan ehkaisemiseksi ja intiaan kaupattujen ja sielta pelastettujen tyttojen(12-reilu20v)parissa. siella on myos lastenkoti, vauvalassakin kaytiin ja naisten terveystieto-oppitunnilla ja helmikasityopajassa, oli todella avartava ja vaikuttava paiva.

tiistai oli jokin itsenaisyyspaivan tapainen vapaapaiva, jolloin suuntasimme mm. tuliaisostoksille ja suomalaisten raamikseen, jossa jalleen ajankohtaisia aiheita ja paljon ajatuksia nousi. kor 8-9 luvut luettiin ja ne kertovat mm.rahakerayksen jarjestamisesta koyhien hyvaksi:) olisiko paremmin voinut sattua! meidan koulupukukerayksemme on tuottanut rahaa yli odotuksiemme ja saamme saharan lastenkodin 19;lle lapselle koulupuvut ja mahdollisesti kirjoja lisaksi, ja saamme autettua paria orpoa poikaa jotka asuvat yhden koulun asuntolassa(olimme keskiviikkona kaymassa siella) ja jotka eshter tuntee ja jotka saavat tukea myos suomalaisen manoamano-jarjeston kautta(katsokaas senkin hyvat nettisivut)jonka yhteyshenkilo eshter on. ja autamme myos shining homea, ensimmaista harjoittelupaikkaamme, joka kuulema on veloissa koulupukujen vuoksi. ihanaa etta niin moni lahti mukaan ja voimme auttaa noin neljaakymmenta lasta kaikkien ystavallisten lahjoittajien ansiosta! lisaa tietoa seuraa ensi viikon kuluessa aiheesta kun asiat edistyvat, mutta tassa vaiheessa tahdon jalleen sanoa KIITOS!

keskiviikkoillan ehdin olla toissa saharassa ennen sairastumistani, ja se oli ihana ilta. ensin vahan laksyja, sitten vahan jalkapalloa ja valokuvailua ulkona(lapsemme hullaantuvat kamerasta ja ovat varsinaisia linssiluteita) ja sitten joka-keskiviikkoinen laulu-ja rukoushetki. kuulostaa monesta suomalaisesta varmaan ikavystyttavalta, mutta sita se ei ole: vauhdikkaita lauluja madal-rummun ja taputusten tahtiin ja muutama henkilo menee muiden keskelle tanssimaan joka laulun ajaksi, minakin siella kahdesti parin lapsen kanssa pyorahtelin iloisesti. raamattuopetuskin on melko mielenkiintoista seurattavaa runsaine elekielineen vaikkei nepalia ymmarrakaan:) opin myos hieman ruoanlaittoa keskiviikkona yhden tyttomme seurana ja tyoilta paattyi tuttuun tapaan nepalilaiseen runsaaseen ja tuliseen ruokalautaselliseen.

tassa tarkeimmat talta eraa.kuulumisiin taas!
ps. keskuudestamme on loytynyt taita, yksi meista sai lastenkotinsa kammasta, yllatys yllatys... toivottavasti eivat levia, muuten ei ehka halata ku tavataan suomessa parin viikon paasta, ne nimittain sopivasti munii pari viikkoa. etta sellaista uutta elamankokemusta. talla hetkella paata kutittaa, mutta se voi olla ihan pelkasta taiden ajattelusta...