IRC-Galleria

...ja hyvissä voimissa Suomessa takaisin vaikka ollaan viimeisen kolmen kuukauden aikana mm. kävelty noin 100 km kivirappusia ylös ja alas, keikuttu lumivyöryrinteillä, oksenneltu/ripuloitu monet päivät ja viettänyt elämäni ensimmäisen sairaalayön ja ollut tiputuksessa ekaa kertaa, ollut kaatuvan norsun selässä keskellä jokea, hikoiltu helteessä kurthissa, ollut äkäisenä juoksevan sarvikuonon lähettyvillä(yllätettiin raukka kesken mutakylpynsä), kökkinyt yksin himalayan autiudessa lumisokeuden oireista kärsien, körötellyt bussin katolla, roikkunut ulkona bussin ovesta ja ikkunasta yhden käden ja jalan varassa, matkustanut kolmisin moottoripyörällä paikallisessa liikenteessä ilman kypäriä, aikamatkannut vuoteen 2064, joutunut delhin kentällä vartijoiden syyniin salmimakkikuormineni, elänyt hindujen väripallojenheittelyfestivaalin läpi, hangannut itseäni kiuaskivillä sekä nähnyt enemmän sähkökatkoja ja myrskyjä kuin koskaan, näin muutamia mainitakseni. Täitäkään en saanut eikä olotilassani ole flunssaa lukuun ottamatta mitään valittamista. on ihanaa olla kotona! ihmeellisiä asioita sitä ihmettelee ja ihastelee: hiljaisuutta, puhdasta ilmaa ja roskatonta luontoa, valoisia iltoja, käsittämättömän suuria busseja ja junia, miten kaikki sähköt, vesi, kulkuvälineet, puhelin ja kaikki toimii niin hyvin ja onpa mulla ihana koti ja ihania rakkaita ihmisiäni ympärillä!( ja miten juroja ja hiljaisia ja tyylitajuttomasti ja värittömästi pukeutuvia ihmiset ovat suomessa...) lopputulos:kannattaa lähteä jos on mun tavoin unelmana asua ja työskennellä joskus ulkomailla, eikä siihen kaadu parisuhde eikä muukaan tärekä elämässä, päinvastoin:)

viime viikosta vielä muutama sananen, matkailumainos pokharasta, jossa olin keskiviikosta lauantaihin. Jos lähdet pokharaan, älä hanki ruokamyrkytystä kuten matkakaverini... jos lähdet pokharaan, majoittaudu majataloon, jonka omistajalla on yhteyksiä suomeen. saat sairastumisten sattuessa erinomaista palvelua ja apua mm. sairaalaan pääsyssä! jos lähdet pokharaan, vuokraa pyörä huimaan 20 sentin tuntihintaan ja polje katsomaan kauniita maisemia. myös pokharan perusnähtävyyden, world peace stupa, barahi temple, mahendra cave, bat cave, devis fall-vesiputous(joka laskeutuu maan alle) ja guptashwor-luola jossa on temppeli ja josta näkee vesiputouksen laskevan maan alle ja sarangkot-vuori, jolta voi katsoa auringonnousua ja vuoria sen valossa ovat todella mielestäni näkemisen arvoisia. tuntuu täysin epätodelliselta, etta siellä olin viikko sitten, ja että olisin ollut suomessa vain kolme päivää. tänne on jotenkin jo sulautunut omaan vanhaan arkeensa aika hyvin ja ilman isompia kulttuurishokkeja. viime viikonloppu pokharasta katmanduun palattua meni sitten juostessa paikasta toiseen, ostoksia ja asioiden hoitoa ja hyvästelykäynnit lastenkoteihimme. se oli haikeaa. paikallisia ehkä helpottaa se kun luulevat että meillähän on niin paljon rahaa, että voimme tulla vaikka ensi vuonna kylään, mutta itseä ei, koska niin asia ei ole. mailit, kirjeet ja rukoukset kulkee. tälläinen tämä reissu ja matkapäiväkirjani, nähtäväksi jää mistä ja milloin seuraavaksi kirjoittelen, mutta paljastettakoon että lähtökuume on jo päällä ja hakemukset afrikan mantereelle pian vetämässä... namaste tältä erää!