IRC-Galleria

tyoviikko onkin jo loppupuolella. lahipaivat on olleet tosi helteisia ja joka paiva on tullut ukkonen alkuillasta. se on hienon nakoista, mutta aiheuttaa sen etta sahkot katkeaa, mista seuraa ettei nettiin paase tai joutuu lahtemaan pois juuri kun on koneelle istahtanut. maanantaina olin saharassa(lastenkodissa)lapsilla on kesaloma tai oikeastaan uudenvuodenloma(perjantaina vaihtuu vuosi 2064 taalla) ja olimme pelailemassa mm. sulkapalloa apilaniitylla vapaana kirmaavien pyhien otusten eli lehmien joukossa. mukavaa lomameininkia!
eilen ja tanaan olen ollut abbs:ssa, on ollut kiinnostavia ja haastavia hetkia kehitysvammaisten lapsiemme parissa, olen viihtynyt ja tahtoisin olla siella useampia paivia, mutta kun tuo yliopistojakso pukkaa pian valiin... huominen lienee taman viikon viimeinen tyopaiva kenties, silla perjantaina matkaamme viisumia uusimaan ja siina se paiva saattaa sitten mennakin. illalla aiomme sitten juhlia uuttavuotta konsertin ja hotelliyopymisen ym. merkeissa. nepalissa on kolme ajanlaskua kaytossa, tama on yleisin, jonka mukaan nyt on 28.12.2063. huomenna olemme menossa kylaan yhden suomalaisen lahettiperheen luo,on hauskaa ja hieman absurdia vierailla suomalaisessa kodissa ja saada eteensa hapankorppuja:) viikonloppuna ohjelmassa lisaksi ostoksia, hienossa puistossa vierailua, buddhatemppelin katsastusta ja lepoa kotona.
olen tullut muuten siihen tulokseen, etten enaa suomessa valita siita kun aina joka puolella on joku sanna ja saa ihmetella etta kuka mua kutsuu, koska taalla jokainen sanna ja sen vaannos,seka sister, didi(nepaliksi isosisko) ja auntie voi tarkoittaa minua. eilen olin pyorailemassa ja en oikein tieda eiko taalla ole totuttu pyoraileviin naisiin(joilla kurtha hulmuaa) vai mika oikein oli, kun lasten lisaksi yllattavan monet aikuiset(monesti miespuoleiset) huutelivat peraan. no, taalla saa aina ihmetella yhta ja toista. tanaan bussissa yksi nainen tahtoi valttamatta pitaa kauppakassiani kun seisoin siella paa kenossa, ja kun sain istumapaikan myohemmin hanen vierestaan ei han edelleenkaan tahtonut tehtavastaan luopua. han piti kattaan jalallani(taalla samaa sukupuolta olevat yleisesti voivat istua niin, ja pitaa kasista kadulla kavellessaan ja muuta, joka meikalaisesta nayttaa hieman hassulta. eri sukupuolta olevan kanssahan puolestaan ei voisi missaan nimessa pitaa kadesta, mihin meilla pain on totuttu.) ja diditteli ja huolehti nepalin kielella milla pysakilla olen jaamassa. tallaista ystavallisyytta vaan suomenkin joukkoliikenteeseen! jakselkaa takatalvessa, taalla jaksellaan ukkosmyrskyissa!

niin, itse asiassa sinne paasy oli kiven takana. vatsa otti takapakkia perjantaina, joten koko n. 7h bussimatkakarsimyksen ajan santailin joka pysahdyksella puskaan kokkimaan. lisaksi olivat jarkyttavat vatsakivut, jotka tulee kouristuksenomaisina polttoina, eika silloin pysty edes hengittamaan, senkun pitelee vatsaa ja voihkii ja kiemurtelee. loppumatkan koitin maatakin, mutta siina tarinassa niilla teilla se oli levosta kaukana, hyva kun penkilla jotenkin pain pysyin. perille aikuisopiskelijamme pirjo totesi muutamatkin vastaavat vatsaongelmat elamassaan karsineena, etta mulla on varmaan vatsa-ameeba. onneksi taalla kuka vaan saa ilman reseptia mita vaan laaketta apteekista, ja niin mulle hankittiin uudet, vahvemmat antibiootit ja toista laaketta, joka auttoi kipuihin. perjantai meni kituen, vahaiset keitonliemi-lounasyrityksenikin oksensin kovaa kyytia. makasin vain sangyssa uupuneena silloin kun ei tarvinnut vessaan juosta. laakkeiden ansiosta alkoi olo kuitenkin kohota. lauantaina iltapaivalla lahdin jo muiden mukaan. en siis missannut ohjelmasta kovin paljoa. olin norsukyydissa, varsin keikkuvaa ja kivaa. ei iskenyt onneksi matkapahoinvointi siella keikkuessa. mentiin viidakossa ja tavattiin sarvikuono mutakylvysta, peuroja, riikinkukko ja muita lintuja. sen jalkeen paasimme pesemaan norsuamme jokeen. se oli tosi hauskaa! norsun selkaan vain, ilman koria siis, ja kuohuihin. sitten norsu kippaatoiselle kyljelle jonkin aikaa karsalla vetta selkaansa meita pain ruiskittuaan. siina molskahdetaan ja sitten pestaan kyljellaan nautiskelevaa norsua:) hupaisaa touhua! illalla olin myos chitwanin alueen tharu-heimon tanssiesityksessa, joka oli nayttava. tana aamuna olimme norsujen siitosleirilla, pikku norsuja oli hellyyttava katsella, oon nyt ihan hati(norsu nepaliks)-fani:) paluumatkakin oli aika mielenkiintoinen. ensin bussi vei meidat vaaraan paikkaan kathmanduun paastyamme, seuraavaksi riksa ja sitten taksi. taksi kuskasi meita isojen laukkujemme kanssa pashupati-temppeliin jossa ruumiit poltetaan, kun yritimme aantaa hanelle kotikaupunginosaamme bhaishipatia... no, kotona ollaan. oon nahnyt eilen illalla myos elamani makeimmat salamat, ja nyt illalla taalla kathmandun lalitpurin bhaishipatin bungmatin naya bazarin alueella( voiko kotipaikkamme olla enaa yhtaan monimutkaisemmin ilmaistu) salamoi myos tyylikkaasti, joten kohta menen kotiin. kuulumisiin!

jottei elama liian yksitoikkoiseksi kavisi, tiistaina toissa iski uudestaan vatsatauti. jalat tutisten paasin kotiin ja oksensin aamupalani, ja vetta ja vatsanesteet-kaiken. elisa oli myos kotona kipeana. vessassa sai taas ripulilla ravata ja illalla paatimme lahtea hyvaan sairaalaan tutkimuksiin giardian tai vatsa-ameeban varalta elisan ja eshterin kanssa. oloni paheni iltaa myoten kerta kaikkiaan, ja lopulta oksensin joka kerta kun piti nousta makuulta. laakari paatti laittaa mut tiputukseen, mista olin lievasti sanottuna hieman kauhistunut.oksennuksen estolaakkeita antoi muttei mikaan tepsinyt. sain pari litraa nesteita ja jouduin jaamaan sinne yoksi siita syysta, etten olisi millaan selvinnyt taksimatkasta istuallani. elisa onneksi sai jaada mun kanssa seurakseni, vaikka oli jo aika terve. eshter piti illalla musta hyvaa huolta siella, piteli paatani kun oksensin ja ennen tiputusta laittoi kaden paani paalle ja alkoi rukoilla nepaliksi-liikuttavaa huolenpitoa. sain sarkylakkeita, eika kuume ollut kuin n. 38 ja nukuin yon kohtuullisesti. aamupaiva vain odoteltiin laakaria ja labratuloksia ja saatiin diagnoosiksi bakteeritulehdus ja 3 paivaa antibioottia. iltapaivalla paastiin kotiin ja eilen alkoi ruoka pysya sisalla ja eilisen ja taman paivan olen lepaillyt, nukkunut paljon ja syonyt varovasti. huomenna lahden chitwanin kansallispuistoon.tanaan on ollut kuumeeton paiva. uusia kokemuksiahan sita nepalista tultiin hakemaankin, mutta en nyt silla ihan tata olisi tarkoittanut... toivottavasti ei oireet toistu ja elama pyorii taas. hyvaa paasiaista, pysykaa terveina ja sinnitelkaa lapi suomen takatalven!

kaikkea ei pysty kasittamaan. jotkut asiat ja ilmiot voi hyvaksya, joihinkin tottuu ja sopeutuu, toisiin ei voi, eika ihan kaikkiin pidakaan. sellaisia asioita aion tanaan listata hieman, etta ymmarratte miten maailma makaa.

-lasten lyominen. aina ja kaikkialla, kaduilla, lastenkodeissa, kouluissa ym. nepalissa tavallista, joten eshterkin sanoo etta siita ei voi kritisoida. nayttaa pahalta, enka osaa tottua siihen. yleinen syy lyomiselle on, etta lapsi parkuu. esim. toisten harkkareitten lastenkotiin tuotu aitia ikavoiva 3-vuotias jonka itkusta ei ole iltaisin tulla loppua, tai lapsi joka leikin tiimellyksessa vahingossa kaatuu kukkapenkkiin. kehitysvammaisten parissa( kuten kaikkien lasten parissa) tapa tarttuu ja lapset lyovat sitten toisiaan. osalla kehitysvammaisista on piirre, etta he hakevat vahvoja aistiarsykkeita, ja viela kun aikuiset mallia nayttaa, etta nain se lyominen kay, niin ei hyvaa seuraa... lasten lisaksi elaimiakin lyodaan ja kohdellaan miten sattuu ja katuelaimet ovat valilla kurjaa katseltavaa, loukkaantuneita eivatka saa apua.

- uusi esimerkki ihmiskaupasta. eilen juteltiin yhden harkkarin kanssa, joka oli viime kevaana intiassa, etta kalkutan sanomalehdissa on ilmoituksia:'tahdotko lansimaalaisen nakoisen vaimon, jolla on aasialaisen karsivallisyys" talla mainoslauseella intialaisille miehille kaupataan venalaisia naisia, aivan karmivaa menoa. ja vaimonhan voi myyda eteenpain jollei enaa mielyta... moniavioisuutta on nepalissakin.

-mika sinusta tulee isona? ammattien valikoimaa nepalista: matonkutoja, maissingrillaaja, katusuutari, pahkina-, jaatelo-, hedelmakatukarrykauppias, bussin ovipoika, vessan kassa, kadunlakaisija, katusoppakokki, kerjalainen, tuktuk-kuski, riksakuski... siita sitten valitsemaan. koyhassa maassa yritteliaisyydessa konstit on monen monet.

-kumari. mika se on? elava hindujumalatar, pieni tytto joka valitaan 32-kohtaisen vaatimuslistan perusteella, joka on taytettava taydellisesti. hanta kannetaan aina kantotuolissa temppelin ulkopuolella liikuttaessa.jumalattaresta tulee verenvuodon myota epapyha eika han voi jatkaa tyotaan( esim. haava tai kuukautiset alkaa) sen jalkeen entinen kumari ei ole enaa minkaan arvoinen, ja joutuu todennakoisesti elamaan yksin, silla uskomuksen mukaan entisen kumarin ottaminen vaimoksi tuottaa huonoa onnea. ei mikaan kiva elama siis... kavin kumarin talolla kathmandu durbar squarella lauantaina.

-sormilla syominen multa sujuu, mutta tanaan kun aloitin tyoni kehitysvammaisten lasten parissa, seurasi hankalampi tehtava: sormin syottaminen. lapsella pahat pakkoliikkeet ja hyvin mustat huonot hampaat ja nuhan vuoksi nena tukossa. lopputuloksena ehka puolet lautasesta syoty ja mun kadet ja lapsen kasvot ja kaula aivan sotkussa. valilla viela yritimme kahden ihmisen voimin, toinen piti paata aloillaan etta lapsi saa ruoan alas kurkusta turvallisesti.

-norsu on iso, hati thulo cha. siis ISO. nain sunnuntaina elaintarhassa elamani ensimmaisen. lisaksi tikrun, hippoja, sarvikuonoja,sakaalin, korppikotkan ja vaikka mita. elaintarha ei ollut olosuhteiltaan niin paha kuin olin pelannyt, monilla elaimilla oli isohkot ja virikkeelliset olot ja ne puuhasivat aktiivisina, mutta toisinaan tuli suru olo joidenkin kohdalla. kamera piti maksaa eriksen sisaan ja sille sai erillisen paasylipunkin. ensi viikonloppuna retkeilemme perjantaista sunnuntaihin chitwanin luonnonpuistoon ja ratsastan norsulla ja muuta villia:) toivottakaa onnea... kun olimme yhdella temppelialueella viime viikolla ja joimme lassia kattoterassilla, apina hyppi naapuripoytaan metrin paahan, onneks ei varastanut kameraa tai tehnyt muuta apinamaista:)

-aika. ihmeellinen asia. perjantaina ylittyi reissun puolivali vasta, mutta ens kuussa toisaalta tulen jo suomeen. ensi viikolla tulee paiva, jolloin matkaa on enaa kuukausi jaljella. muutamaan otteeseen kyselty suomeen paluupaivani on tiistai 15.5 (jolloin olen unten mailla oletettavasti).

-internet. toisinaan toimii ,toisinaan ei, missaan ei ole mitaan logiikkaa. nopea on kasite jota ei varmaan tunneta tassa maassa ja olen jo aika vakuuttunut etten takalaisilla nettiyhteyksilla saa yhta ainoaa kuvaa siirrettya nettiin, pahoittelen:(

-seurustelun kasite. sita ei taalla oikein ole, ei ainakaan meikalaisittain. poikaystava-ilmaisu jattaa asian epaselvaksi, kaveri vai seurustelukumppni. asia on ilmaistava:"olemme menossa naimisiin" josta yleensa seuraa kysymys "milloin" johon yleensa sanon vain jotakin mita sylki suuhun tuo, koska en voi todellakaan tietaa milloin menen naimisiin. sitten kun olen sanonut, kuten perjantaina lastenkodin aidille jognille etta "vuoden parin paasta" seuraa itselleni hassu kysymys "miksi vasta silloin" johon sitten vastn jotain,kuten " se on suomessa monimutkainen, pitkallinnen ja kallis jarjestaa" koska en voi selittaa etta meikalaisittain on normaalia jopa asua vuosia yhdessa ennen haita. yhdessa huoneessa yon viettaminen on taalla sama kuin olla aviopari tai olla hyvin saadyton ihminen... seurusteleva pari ei paljoa saa jaada kaksin, on oltava joku kolmas mukana tai pidettava talon ovia ja ikkunaverhoja auki osoittaakseen ettei ole epasiveellinen. etta nyt sitten odottaa parikin lastenkotia taalla jo mun haakuvaa parin vuoden kuluessa postissa tulevaksi;)

-must to do-lista suomeen ja sen valtava piteneminen koko ajan. on ikava niin montaa ihmista ja asiaa ja ruokaa ja niin paljon kaikkea minka tekemisen haaveilemisesta taalla saa voimia. sopivan lammin suihku josta vesi ei lopu on hyva esimerkki. bussit joissa paa ei kolise eika kukaan roiku ovesta ja katolta. ruisleipa, lakritsi, perunamuusi, maito, juusto... puhdas ilma ja puhtaat kadunvarret paakaupungin keskustassakin. ja paljon paljon muuta.

miten maailma suomessa makaa? tuntuu etta en tieda mistaan mitaan. kotiinpaluun ajatteleminen on kummallinen asia. kertokaa kuulumisianne ja ihmetyksianne! t.santtu

tanaan olen saanut tehtya koulutehtavia, hurraa! sen kunniaksi rentouduin lukamalla kirjaa nurmikollamme ja sitten mentiin syomaan ja toihin. lastenkodissa tanaan mentiin taas fudista pelailee muhkurakentalle, ja nepalin kansallisleikkia kopoti-kopoti-pelia ja sulkkista. sitten katselimme lasten kanssa suomikuvakirjaa ja mun tuomia suomi-valokuvia, joista herasi paljon keskustelua. nuoremme ovat tosi fiksuja, puhuimme hallitusmuodosta ja asevelvollisudesta ja vaikka mista ja tietenkin kysyttiin olenko naimisissa ym. mukava paiva ollut, kirjoittelen lisaa kun on paremmin aikaa, heippa!

on ollut vauhdikas paiva. ensin aamulla menin tutustumaan tulevaan harkkapaikkaani nimelta asha bal bikash sewa, keh.vammaisten lasten paivakoti. siella oli norjalaisten tukijoiden ryhma tutustumassa, josta syysta lapset esittivat mm. nepalilaista tanssia, aasialaista hiphoppia, laululeikkeja, lausuntaa yksin ja kaksin ja ryhmana, se oli todella ihanaa ja sympaattista seurattavaa. sitten painelin uima-altaalle, koska niin kauhean kuuma paiva. poimin altaan vierelta puusta pudonneen greipin, ja taytyy sanoa etta paremmalta maistui kuin suomesta ostetut. illalla olin toissa saharan lastenkodissa taas, ja opin uusia leikkeja, lauluja, ja tapoja. ensimmaista kertaa soimme kasin nepalissa, se on hyvin nepalilainen tapa syoda lautaselta oikealla kadella(vasen kasi on likainen "wc-kasi"). hyvin sujui, riisia, dahl-kastiketta, vihanneksia, munakasta. sitten vanhimmat pojista lahtivat saattamaan meita oikotieta pitkin tanne kotikulmille nettikahvilaan. tahtoivat kantaa reppunikin, herrasmiehet. samoin lautaset kannettiin poytaan puolestamme. eilen illalla hain lahetystyontekija raijalta pyoran lainaan ja oli villia ajaa se kotiin kun ei ole katuvaloja ja otsalamppunikin oli kotona. hyvin silti selvisin. kuulumisiin!

maanantaina oli ihana rentoutumisvapaapaiva, olin noin 6 tuntia uima-altaalla: uin, otin aurinkoa, poltin puolet itsestani, saunoin ja kirjoittelin ja hengailin.sitten mentiin syomaan ja kauneushoitolaan tyttojen kaa, otin kasvohoidon, joka oli aika ihana. tiistaina ja tanaan on ollut ensimmaiset harkkapaivat Sahara Children Homessa jossa on 12 poikaa ja 3 tyttoa, 9-16vuotiaita. mukava meininki siella. ollaan laulettu ja pelattu tietenkin jalkapalloa. siella juoksin mukana kurthineni kunnes polvet oli turvonneet aika lailla, pelikentta oli muhkurainen joutomaanpalanen jossa oli roskia ja lasinsiruja aika paljon ja lapset siella juoksi muovisandaaleissaan ja valilla ilman, hurjaa. lapsilla on yksi suorikkipeli, sita leikitaan viidella kivella joita heitellaan ja otetaan kiinni eri tavoilla(mun pitaa harjoitella viel aika paljon et olne edes puoliksi niin nopea siina lajissa kuin lapset) suomalaislapsille ja nuorille opittavaa: 5 kivea ei maksa mitaan, mutta niilla voi helposti leikkia monta tuntia putkeen ja riparilaisille: sunnuntaiaamun messu klo 10 ei ole yhtaan mitaa, tastakin lastenkodista mennaan joka lauantaiaamu n. klo7 kirkkoon. me mennaan ens lauantaina mukana. paikka ei vaikuta niin koyhalta kuin ensin luulimme, lapsilla on kummihenkilot jostain amerikasta tms. ja talla tuella he saavat hyvaa opetusta yksityiskoulussa. nepalin valtion koulut ovatkin yhta tyhjan kanssa, hyva kun on edes huonekaluja ja opettajia niissa kuulema, toivoisin myos edellisen lastenkotimme lapsille mahdollisuutta paasta kunnon kouluun, koska silla on tosi iso merkitys heidan tulevaisuudelleen. eilen illalla olimme myos suomalaisten raamiksessa(raamattupiiri) yhden perheen kotona, ja se oli tosi mukavaa, jai hyva mieli. kuultiin myos uskomattomia juttuja, nepalissahan perustuslaki yha kieltaa(uutta ollaan luomassa ja toivottavasti muutoksia tulee) uskontojen levittamisen vaikkei tama maa enaa olekaan maailman ainoa hindukuningaskunta(muuttui viime kesana vasta) ja nepalilaisia kristittyja on ollut 90-luvullakin viela ja kaipa vuosituhannen vaihtumisen jalkeenkin vankilassa joululaulujen laulamisesta ja raamatun omistamisesta. kunpa rauha ja uskonnonvapaus ja ilmainen koulutus tulisivat tahan maahan... muitakin, hauskenmpia tarinoita kuultiin, kuten etta pappi oli aloittanut jossain kirkossa puheen taalla pyytamalla miehia peseytymaan ennen seuraavaa messua kun haju oli niin kauhea, ja toisessa paikassa saarna alkaa silla etta ota kirkkoon mukaan oma muovipussi ettei kenkiasi varasteta ovensuusta lojumasta messun aikana... hieman poikkeaa liturgiat:) katseltiin eshterin kaa trekkikuvia eilen illalla ja naurettiin ja valvottiin myohaan, illalla juttujen taso on aina ihan mita sattuu, nauretaan vaikka mille:) pian lahdemme iltapaivaretkelle patan durbar squarelle, temppeli&vanhakaupunkialue, ja sit menemme yhden lahetin luota hakemaan meille lainaksi lahetysseuran polkupyoran reissumme loppuajaksi, jee paasee pyorailemaan! uskomatonta mutta totta reissumme puolivali ylittyy pe-la yona, silloin 45 paivaa takana ja edessa. hui miten ehtii tehda kaikkea mita tahtoo!kuulumisiin taas, mailailkaa, kommentoikaa, tulkaa meseen iltapaivisin ennen kuutta!

hei kaikki!tanaan palasimme katmanduun ja reissu oli onnistunut. kaytannon pari asiaa ensin: etela-nepalissa on suomesta kuulemani perusteella ollut mellakantynkaa ja olen saanut aiheesta huolestunutta mailia suomesta ja samoin muut porukastamme niin ensin kerron etta kaikkialla missa me ollaan liikuttu on ollut turvallista ja kaikki hyvin, saatiin tosiaan vasta trekilta palattua kuulla et tassa maassa ylipaataan on jotai hassakkaa(vaikka ainahan sita kai jotain on, mutta meilla on turvallista, taal on 27 miljoonaa ihmista niin ei ole kovin todennakoista et just me oltais levottomuuksien keskella). toisekseen: jee suomen kesa-aika joka lyhensi nepalin ja suomen aikaeron 2 tuntiin 45 minuuttiin eli suomessa kello on 17.15 kun taal netti sulkeutuu joten kaikki nettiin ahkerasti ennen sita ja meseen!

noniin, trekin kuulumisiin sitten. meita oli monenkirjava 7 suomalaisopiskelijamme tiimi ja 5 nepalilaista opasta&kantajaa. monenkirjava siksi etta yksi jos toinen ei ollut aivan viel selvinnyt vatsaongelmien kourista, mutta kylla se siita sutjaantui ja eteenpain paastiin.toisekseen tulivat polvivaivaiset, joista toinen tietysti mina. ensin se etta en itse kantanut rinkkaani auttoi muutaman paivan, mutta 9 vrk on niin pitka, etten koskaan ole moista mennyt ja viimeisina paivina polvien turvotus ei laskenut enaa edes yon aikana. viimeisena paivana kuljin yli 10 000 epatasaista kiviporrasta(en liiottele!)aikamoisten sarkylaakeannosten alaisena ja meinas olla silti itku ajoittain lahella. polvien lisaksi nilkka rasituskipuili inhottavasti mutta sain lainattua kaverilta siihen tuet, pidin kahta paallekkain niin kylla silla eteenpain mentiin.

saimme kuljettua koko reittimme, eli valloitimme annapurna base campin 4130 metria! reittimme oli naya pull-birethanti-chandruk-chhomrong-bamboo-macchapurchre base camp-annapurna base camp-himalaya- chomrong-tadapani-ghorepani-poonhill-naya pull eli kartasta netista etsimaan vain. vuoristotaudin oireet kuten paansarky vaivasivat mbc:n lahelta alkaen 3700metrista ja lunta oli tosi paljon. onneks paastiin perille, kun mentii sinne pain tuli monia vastaan jotka sanoivat etteivat olleet paasseet lumen ja lumivyoryvaaran vuoksi. mekin nahtii kaukana pienempia lumivyoryja muttei mitaa vaarallista. meinasin myos hankkia lumisokeuden itselleni kun olin jattanyt rinkkaan arskalasit, mut sit istuin hankeen odottamaan kantajaani kun alkoi tuntua liian pahalta ja se oli elamyksellista, ypoyksin tyhjassa hiljaisessa valkeudessa, pidin kasia silmien edessa ja kun avasin ne taas, oli kertynyt pilvia korkeudelleni ja vuoria ei enaa nakynyt. ihmeellinen luonto! luonto oli ihmeellinen muutenkin, enemman kuin tuosta lumiosuudesta 2paivaisesta pidin alempana kulkemisesta, mieletonta rodo eli alppiruusumetsaa, bambuja, apinoita, viidakko tai aarniometsatuntua, vesiputouksia ja kaikkea kaunista... pidin tosi paljon myos perjantai aamuna auringonnoustessa valloittamastamme poon hillista 3210 metria, katsoimme sielta kuinka aurinko nousi ja valot ja varjot leikkivat vuorien huipuilla. mieleni olisi jaksanut olla trekkaamassa paljon pidempaan, mutta valitettavasti kroppani nakojaan ei, mutta ihan hyvin kaiken kaikkiaan selvisimme, ja vaivani olivat kutakuinkin mita olin odottanutkin. kun perjantai-iltana selvittiin kauniiseen pokharan kaupunkiin, kaaduin vain hotellin sankyyn ja olin aivan puhki.

lauantai oli sitten aivan ihana leppoisa helteinen lomapaiva pokharassa, oltiin ostoksilla(enhan mina kylla ole shoppailijaihminen ollenkaan mutta jotenki kummasti mukaa tarttuivat uusi kurtha, hame, paitoja, huivi, tuliaisia, kasikoruja...)ja kaytiin pokharan jarvella soutelee world peace stupa-temppelisaaren ympari ja kavin hieronnassa. kielimuuri on outo asia, tilasin puolen tunnin hartiahieronnan, mutta sain tunnin kokovartalohieronnan;) kaikkea voi sattua siis, mutta se oli hyva virhe! syotiin myos hyvin, ihania jaateloannoksia ja hotelliaamiaisia ja nautittiin elamasta. pokharaan tahtoisin ehtia viel uudestaankin, tosin se matka sinne ei ole mikaan houkutus, koska koko 150-200 km joka ei kuulosta paljolta mutta kestaa yli 6 tuntia on mutkatieta rotkomaisemilla ja nepalilaisilla uskomattomilla liikennesaannoilla( ainoa saanto: ohita aina kun mahdollista ja vaikkei se vaikuttaisikaan mahdolliselta) veti jo vertoja nordkapin ja kreetan teille, samaa kaiteetonta meininkia,mut vaaranpuoleisella mina ensin-liikenteella varustettuna.

meidan ryhmahenki kasvoi vaelluksella hyvin. inhottiin kollektiivisesti paaopastamme, tosi rasittava... muut ei ottaneet meihin paljon yhteytta, paitsi vanhin kantaja, joka nimettiinkin sitten symppikseksi. itseani nain vaelluksia itsekin vetaneena arsytti jotkut asiat, kuten kantajien jokailtainen ryyppays ja valheet ja ylihossotys, mutta ei me ollakaan suomessa ja joka reissussa on vetajineen ja porukoineen omat ominaisuutensa ja omituisuutensa. nyt arki koittaa, katmandun saasteet, melut ja muut. niita lukuun ottamatta on kiva olla kotipuolessa niin sanotusti. huomen ainakin saunaan ja ylihuomen alkaa tyot uudessa paikassa, toinen lastenkoti. ollaan yhteyksissa, kuulumisiin!

tanaan oli vapaapaiva joka kului trekille varusteita turistikaupunginosasta hankkiessa lahinna. kaikkea hienoa ja tarpeellista loytyikin, housut joista saa sortsit, fleecehuppari hiippahupulla, pipo, lapaset, jakkihuivi... siella nakyi paljon taas kerjalaisia, jalattomat ja aidit pikkuvauvoineen ja imppaavat lapset ovat kurjimpia nakyja...nyt illalla seikkailimme sahkokatkoksen vuoksi naapurialueelle nettiin. meilla piti olla tanaan synttarit kahdelle kamppikselle, mutta paivansankari vatsataudissa, joten on yritettava toiste uudestaan... huomenna koitamme vapaapaivanamme terveiden porukalla lahtea kaymaan apinatemppelissa. tiistaina sitten on viimeinen tyopaiva shining homessa, surullista. ne lapset jaavat kylla sydameen. mutta kaymme siella toki viela pistaytymassa ennen suomeen paluuta. pakkausoperaatio on myos edessa viimeistaan tiistaina, koska ke aamuna lahdemme matkaan kohti pokharaa(kyla) ja trekkireittia aamukuudelta. tayttakaa merkinnat kommentoilla ja sahkopostiosoite maileilla suomikuulumisineen silla valin kun olen poissa:) kuulumisiin!

jatkuu ti 13.3 jostain syysta tama ei lahtenytkaan, ihmeelliset ovat internetin salat, katmandussa eritoten. tanaan oli viimeinen tyopaiva, haikeaa. saimme lapsilta paljon kortteja ja paperista taiteltuja ruusuja. leikittiin lasten toivomia leikkeja, joita olimme heille opettaneet> tahtihippaa, peittonimileikkia, karhu nukkuu... he maistelivat meidan tuomia fazerin parhaita ja omareita ja tykkasivat. aiotaan menna viela kylassa kaymaan huhti-toukokuussa ennen suomeen paluuta tuolla viela. trekin jalkeen sahara homeen tomin kanssa. eilen kiersimme tomin kanssa muiden toipuessa vatsataudista temppeleita. kaupallisuutta, kurjuutta, prameutta-pyhyys tuntui kylla ihan hukkuvan noiden alle mielestani niissa paikoissa. eka paikka oli sellainen missa hindut polttavat kuolleet ruumiit, onneksi emme nahneet ruumiita. on vanhimman pojan velvollisuus tuikata tuli kuolleen vanhempansa oljyttyyn suuhun, se on tosi karua. tirtha joutui tekemaan sen 15-vuotiaana isansa kuollessa, ja ajatteli vuosia siita eteenpain, etta uskonto ei ole ihmiselle hyvaksi ja sitten han loysi kristinuskon. paikassa oli paljon nahtavaa kylla. nimittain oli sellaisia vanhoja munkkeja, joilla rastat(loksit) ulottuivat jalkoihin saakka, ja parta oli kunnioitettavan pitka myos. maalatut kasvot ja varikkaat kaavut. lisaksi siina vieressa oli ns. takalainen vanhainkoti, ja siita oli kylla ilo kaukana. yli 300 vanhusta, sisalla vuoteita vierivieressa, karu ahdas kaytava ruokailutilana, homma pyorii lahjoitusten varassa, aiti teresan seuraajat liittyvat ainakin jotenkin kuvioon. mekin lahjoitimme rahaa, toivottavasti oikeasti paatyy vanhusten hyvaksi. siella pihalla vanhukset istuivat, osa piirsi, osa punoi koria, osa jutteli, osa tiiraili uteliaana turisteja. musta on kylla sekin hieman kyseenalaista etta siella oikein porraa ja kierratetaan turisteja, yksityisyys kaukana siina paikassa. toinen temppeli oli buddhalaisten apinatemppeli, apinat ja varikkaat liput, ja nakoala temppelilta kukkulan laelta oli hienoja, mutta oli siel kyl sellainen turisteilta vaan rahaa pois niin paljon kuin lahtee-meininki, joka ei tehnyt oloa mukavaksi. no, oli avartavaa nahda mutta en enaa toiste mielellani menisi. saatiin myos vahan synttareita vietettya ja herkuteltua eilen illalla, ja tana iltana mennnaan suomalaisen lahetystyontekijapariskunnan kotiin suomalaisten raamattupiiriin, kun saimme kutsun. tarjoilukin taitaa olla jotakin hyvaa meikalaista(elan karjalanpiirakoiden toivossa) :) ja huomenna nokka kohti uusia maisemia taalta katmandun laaksosta, toivottavasti paastaan annapurna base campiin sairastelematta ja tehdaan elamamme korkeusennatys. kuulumisiin!

tanaan oli vapaapaiva joka kului trekille varusteita turistikaupunginosasta hankkiessa lahinna. kaikkea hienoa ja tarpeellista loytyikin, housut joista saa sortsit, fleecehuppari hiippahupulla, pipo, lapaset, jakkihuivi... siella nakyi paljon taas kerjalaisia, jalattomat ja aidit pikkuvauvoineen ja imppaavat lapset ovat kurjimpia nakyja...nyt illalla seikkailimme sahkokatkoksen vuoksi naapurialueelle nettiin. meilla piti olla tanaan synttarit kahdelle kamppikselle, mutta paivansankari vatsataudissa, joten on yritettava toiste uudestaan... huomenna koitamme vapaapaivanamme terveiden porukalla lahtea kaymaan apinatemppelissa. tiistaina sitten on viimeinen tyopaiva shining homessa, surullista. ne lapset jaavat kylla sydameen. mutta kaymme siella toki viela pistaytymassa ennen suomeen paluuta. pakkausoperaatio on myos edessa viimeistaan tiistaina, koska ke aamuna lahdemme matkaan kohti pokharaa(kyla) ja trekkireittia aamukuudelta. tayttakaa merkinnat kommentoilla ja sahkopostiosoite maileilla suomikuulumisineen silla valin kun olen poissa:) kuulumisiin!