IRC-Galleria

1.
Aina pyrin olee hyvä, aina pyrin parhaaseen/
En ikänä haluu satuttaa, enkä rankasee/
En dissaa ihmisii, vaik ne piikittelyn alottaski/
Ja jos joku alkaa uhittelee, mä takapakkii ottasin/

En oo pyhimys, mä teen paljon virheitä kokoajan/
Mun pirstaleista, ei oo kokonaista kokoamaan/
Oon vahvimmillanikin heikko! Sillee se menee/
Kato mieti nyt, miten menneisyys arpii tekee/

Haavat kehossa, näyttää arpina kokemuksen/
Vaik tunnun tunteettomalta, niin mä koen tunteet/
Vaik exiltä kysyski, ja ne pistäs paskaa niskaan/
Niin mä toteen, et vaan totuuden niilt saa/

Oon ollu paska niille, niil oikeus purkaa se/
Nyt tajunnu vasta, et mä valita turhaan en/
Sil mitä mokaa, sen ite kyl sit pitää korjaa/
Pahoillani niille ketä loukkaan, en halunnu heittää lokaa/

K.
Vaik vaeltasin aavikolla, janosta huutaen/
En olis parempi! Vaik maailmaa muuttaen/
Parempaan suuntaan, se ei musta parempaa tee/
Oon se mitä olen! Siks mä vaan pyydän anteeks/
Mä pyydän anteeks, anteeks oikeesti teiltä/
Mä olin tyhmä! Nyt tyhmyyden pois heitän/

2.
Päihteet, viihde kaikki tää on entinen elämä/
Haluun hyvää karmaa, nyt jo viimein kerätä/
Sil mun tunteet, ne on hyvin herkät nykyään/
Toivon, vaan et saan nykyset läheiset pysymään/

Menetys sattuu, ja oon pahoillani siitä/
Huomaan liian usein, ettei teihin yhteyttä pidä/
Vaik sitä pitäs! Mut liikaa muuta tekemistä/
Tai no ei oikeestaan! Mut silti ei se aika riitä/

Typerä tekosyy, en vaan jaksanu tehä töitä sen eteen/
Et ehittäs näkee! Niin tää maailma vaan menee/
Jätät kerran tekemättä, teet sen uudestaan/
Nyt siks usein iltasin hairahdan rustaa unelmaa/

Siit kuin vois kaikki olla toisin, tän osalta/
Olisinpa ollut parempi! Miks en vaan voi osata/
Olla niinku pitäis, onneks nyt elämäs nainen/
Jota rakastaa, ja se saa multa sen kaiken/

Intro.
Kuuletko sä mut, vieras
Olen talossas, vieraan
Olet luonut kaiken tämän
Ja odotat mua, kun kaiken jätän

1.
Koita ymmärtää, ettei helpolla päästä/
Tiedän että tiedät! Muttet helpolla päästä/
Nyt kertomal säästät! Meidät helvetiltä/
Mut silti nään painajaisia siitä helvetistä/

Kova kovaa vastaan! Mut entä me heikot?/
Ollaan luomuksessasi, kun hauras veistos/
Pudotaan, sirpaleet peittää maan kaikkineen/
Ja tiedän, kun joku sen jo mainitsee/

Me kaikki ollaan tuomittu, jo ennen elämää/
Täällä vaan turhaa pahaa karmaa kerätään/
Ja kun vikaa kertaa suljetaan silmät tälle/
Niin aina joku jää, suremaan tänne/

Ja kun vaalein siivin, lennetään taivaalla/
Jatkaako ketään ikinä surutta taivalta?/
Ei varmaan ole, ketään ketä kestäis kaiken?/
Siks munkin on vaikee vältellä tätä aihet/

K.
One by one, you gonna kill us all/
Viimeisin voimin, nuori viellä tarpoo/
Menetyksen summa, kadotuksen tuska/
Ei se ollut turva! Vaan ikuisuuden turma/
Oot vieras! Vieras ikusesti ja nyt
Oot vieras! Vieras aina ja ikuisesti!

2.
Moni nuori, tahtoo pukea siivit jo selkään/
Ei vaan kestä! Ja elämäänsä pelkää/
Voiko turhuudesta päästä irti? Kerro se/
Mikä on elämä? Ja onko meillä velvoite?/

Halusitko sä vieras, meistä tuttavan?/
Tiedän että tunnet kaikki! Pitääkö silti uhrata/
Ja kostaa? Kun ollaan heikommillaan/
Meissä pelkkä suru, aina virtaa/

Tiedän, että tän olet meille suonu/
Mut miks et meidän surusta luovu/
Tiedän, että maailma karsii tyhmimmät/
Mut miks hyvät kuolee ekana? Ei oikeen pidä/

Sana parret tässä tilanteessa enään/
Mä vaan en tajuu, ja silti koitan kestää/
Sil hyvät ensin, niin elän ikuisesti täällä/
Ja silti tuntuu, etten haluis enää ees jäädä/

Valoin savesta astian, Rikoin sen vihasta/
Pirstaleet jätin maahan! Annoin raivon virrata/
Olin puhtaan vihan ja tuskan ympäröimä/
En pystyny puhuu! Olin muka turhaan tääl/

Itkin ja murehdin! Vaikka syytä en tiennyt/
Tiesin, ettei se tie, pitkään mua eteen vienyt/
Sit kun se alko puhuu! pääni sisällä puhuu/
Kaikki alko tummuu! Ja se alko tuntuu/

Musta vaan tuli sairas, paskamainen ystäville/
Ja nyt tiedän, et viha oli yhä virhe/
Jota en voi kumittaa, poies mun elämästä/
Nyt kun iltasin makaan selällään tääl/

Kelaan, miten voisin korvata kaiken tän/
Itku herkissä! Olispa ohi vaihe tää/
Olispa helpompaa, vaan luottaa tulevaisuutteen/
Mut kun sit taas iskee, kovaa murheet/

Kertsi.
Kymmenen syytä, olla yhes yhä/
Sua rakastan, ja oot mulle hyvä/
Ollaan yhtä! sen voinen jo todistaa/
Haluun aina et siinä vieressä voit komistaa/
Kun mul vaikeeta, olla siinä tosissaan/
Ja halata! Mä voin silloin sulle elämäni omistaa/
Yhteen elämään mahtuu yks rakkaus...

1.
Tiara kuulus pään päälles, prinsessani/
Rakastun tuntuu tält jälleen, prinsessani/
Vaik ulkona pimeetä, sun luonas valosaa/
Aina kotosaa! Ja osaan nyt pitää sitä arvossaan/

Ennen loukkasin, ja en ollu sun arvoisesi/
Nyt haluun et huomaat! Mut sulle oikeeksi/
Sil oon parantanu tapojani! En oo se jäbä enään/
Olet mun aurinko! Kanssas vaan haluun elää/

Ja jos nyt saan luvan, annan elämäni käsiisi/
Sillä tiedän, että muuten mä vaan kärsisin/
Kanssas kaikesta tulee totta! Mistä uneksin/
Ja näin saan kartotettuu, kaikki tunteeni/

Kerron sitä sulle, kerron kuin ihanaa/
Vaan olla kanssas! Ja kun siin halaat/
Sykkii sydän, kuin viimeistä päivää täällä/
Rakastan sua, ja toisin ei oo ees väittämäänkä/

K.
Kymmenen syytä, olla yhes yhä/
Sua rakastan, ja oot mulle hyvä/
Ollaan yhtä! sen voinen jo todistaa/
Haluun aina et siinä vieressä voit komistaa/
Kun mul vaikeeta, olla siinä tosissaan/
Ja halata! Mä voin silloin sulle elämäni omistaa/
Yhteen elämään mahtuu yks rakkaus...

2.
Olen niin haavoittuva, vain kansssasi pystyn/
Ylittämään esteet! Ja pysymään vielki pystys/
Vaik elämä koittaa kaataa! Sä mua tuet aina/
Ja kun sä hymyilet, ei mikään muakaan paina/

Vaan voi heittää huolet pois, niinkun niit ei oliskaan/
Voin siis vaan kaikki teokseni, sulle nyt omistaa/
En tarvitse muuta syytä jatkaa elämässä kun sut/
Ei oo tunnetta toista, kun se miltä sä tunnut/

Kun kosketan sua, ihan kaikkialle sun vartaloa/
Alan käydä kuumana, kun olisin palavassa talossa/
Olet mun liekki, joka lämmittää kylminäkin hetkinä/
Ja olet se syy! Miksi vielkin täällä minäkin henkitän/

En haluu irrottaa otetta kullastani, enään ikinä/
Sil kun kerran vajosin, niin en saanu katsetta irti silmistä/
Olet mun enkelini! Joka luonu mulle onnen mieleen/
Ja niin joo! Eihän mikään voi enää mennä pieleen <333

1.
Minä plus sinä! On ikuisuus kaikkineen/
Sinä päivänä kun kohdattiin, löysin tarvikkeet/
Mihin ikinä tarvitsen, sillä olet mulle kaikki kaikessa/
En olis uskonu! Et löytäsin kaiken tän naisesta/

Mut nyt kun kohtasin sut, kohtasin parhaan/
Ei jalat paina enään raskaan! Kun saanu rakkaan/
Joka auttaa ja kantaa! Osan vaikeuksistani mukanaan/
Ja tiedän aina, että sut kulta viel vaimoksi mukaan saan/

Lupaan aina olla, se sama johon ihastuit silloin/
Ja nyt jo tiedän, että viel muistellaan tätä illoin/
Kun aikaa kulunu, hymyillään yhdessä pitkään/
Ikään joka johtaa onneen, mikä ei lopu sitkään/

Kun kuolema kerää! Vaan ikuisuus odottaa meitä/
Tiedän et me ollaan luotu toisille, enkä sitä pois heitä/
Teen sen viel sulle selväksi, että olet valo matkaan/
Jotka haluun jatkaa! Ja jakaa joka ikistä elämän palaa/

K.
Jos rakkautta ei olis, en tietäs mitä mä olisin?/
Sen jo yks ainoa ilta pelosta mulle todisti/
Itkin surusta, peläten että menettäsin sut nytten/
Mutta nyt kun mahdollisuus, meidät yhteen kytken/
En päästä irti, vaik maailma pakottaisi/
Siin tapauksessa, me yhdessä maailmaa pakoiltaisi/
Ja katsottas ulos iltaisin/
<3

2.
Sisälläni palaa, ja kaipaan vaan luoksesi/
Aina kun olet poissa! Mä vaan itken vuoksesi/
Sillä kaipaan, ja haluisin jo halata sua jälleen/
Ja niin teenkin, pitkän ja tuskaisen hetken jälkeen/

Kun tuntikin erossa susta, tuntuu pahalta/
Tunteet yhtä! Ja kulta vaan sua mä rakastan/
Joka ikinen sekuntti jonka elän, elän miettien sua/
Ja jos on musta kiinni, en anna sulle pahan tapahtua/

Vaan loisin turvaisan paikan, sulle ja tulevaisuudelle/
Lapsiikin tahtosin kanssas! Enkä voi mitään tälle tunteelle/
Sil kun kerran sain susta kiinni, en haluis ikinä irti/
Katson vaan sua, ja taas mä uppoudun silmiis/

Ikävä kyllä, aina ei edes muista arvostaa tätä tilannetta/
Mutta jokainen hetki kanssas! Vastaa mun ihannetta/
Johon kaivannu sua, sil mul oli ennen kehos rako/
Ja sä sen täytit! Ja siks sun nimees huutaa tahdon/

K.

3.
Haluun olla se joka pyyhkii kyynelees poskilta/
Ja se jätkä, joka viettää kanssas joka ikistä iltaa/
Pitäen kädestäs! Ja halaamalla niinkuin viimeistä/
Halii saadessa! Ja niin mä taas ihailen piirteitäs/

Mä oon avun tarpeessa! sil sä oot liian hyvä mulle/
Ja meen täysin sekasin! Enkä osaa kertoo mitä tunnen/
Kun hymys kohoo huulille! Ja se on niin kaunista/
Niin mun on vaikee, olla muuten kun nauttia/

Söpöytes, ei jätä mitään rajaa, toisille enään/
Tahdon sut vaan, en tahdo enää muuta ketään/
Koska oot mun rakas, se oma kullan nuppu/
Ja päivä päivältä, susta on mulle tärkeempi tullu/

Tarviin sua vierellenni! Joka tukee kaikessa eniten/
Ja kiitos päivistä näistä! Ja täst kiitoksest tulee perinne/
Sil mikään ei oo pysyvää, mut sä oot silti siinä
Ja se on jo suuri, syy miks susta iltasin kiitän/

<3

Hetken haukoo ilmaa
Kohta poika onkin jo ilmaa
Voi tätä surullista iltaa
Poika kulkee kohti siltaa

Ei valosia hetkiä, ei kirkkautta
Määränpäänä onkin jo hauta
Nyt suree, viimeisen surun pullon kautta
Eikä enään mikään tätä auta

Poika kohtaa, kohtalonsa viimein
Poika ei kestänyt, niit virheit
Nyt surulla, kelaa niit ihmeit
Jotka satutti! Ei haluu tehä virheit

Nätti poika oli, nyt murhe ryyni
Poika huutaa: ''tiedän syyni''
Tyttö viel pyysi, tekstaten
Pyytää poikaa kerran viel harkiten

Chorus.
Hei beibi, älä luovu viellä
Mä odotan sua siellä
En tätä kaikkee tietenkään miellä
Mut ei ollu muuta mieltä
Nyt en tätä enää kiellä
En omaa kohtalooni kierrä

-
Askeleet alkaa pojallakin painaa
Mieli mustuu, kohta oliskin vainaa
Miettii viel kerran, kertaalleen ajattelee
Noh ei auttanu, ja lähemmäs menee

Tyttö ei aavista, mitä sai aikaan
Poikaa tytön sanat ain painaa
Nyt miettii niitä, ja silta lähestyy
Kyynel vana tielle jo keertyy

Huutaa bellansa nimee, ja itkee
Lähempänä manalaa, ja on sitkee
Yhä kyyryssä, kulkee ''lompsien''
Poika heikko, mut ilme totinen

Loppumatka häämöttää! Sen jo juoksee
Toivoo jo, et pääsis hautaa huolet
Niin viime hetki koittaa pojalla
Ja on matkan, kohti järven pohjassa

Tullu vähän sekoiltuu, pahaan oloon vedottuu/
Elämä alko elostuu! Ja tuli juttui kerrottuu/
Nyt kun aikaa kulunu! On pyyhekumiikin kulunu/
En enää oo puhunu! Tai ees kertonu milt tuntunu/

Päiväkirjaa rustattuu! Kuin unelmii murskaantu/
Tein toisin, vaik sit toisin olin luvannu/
Sammutin liekit! Jotka poltti sisältä kivulla/
Laitoin pahat olot pois! Voi lukee sivulla/

Kun sivulla! Siel ne lukee, joka tavulla/
Synkkä fiilis vielki! Vaikkei ne enää satuta/
Kylmät väreet! Kyynel valuu posken pintaan/
Valot sammuvat! Ja pakenen taas iltaan/

Mahtavaa on se, että oon ponnistanu suosta pois/
Löytäny jonku vierelle! Ja enkä kaipaa toist/
Tän kaa asettuu vois! Ja niin teenkin/
Kiitäs siis nyt luojaa, et vielki hengis/

K.
Paineet kasaantuu, lamaantuu/
Poika havahtuu! Rakastuu/
On elämä alussa, ja en tajua/
Kaikkee! En halua satuttaa/

2.
Kädes kynä ja päiväkirja! siihen rustaan/
Tunteita päivän mittaan! Paljon tuskaa/
Mut voin muistaa! Et on joku joka uneksii/
Kanssani! ja jakaa viel yhteisii unelmii/

Ryhmäs on hyvä olla, mut kaipaan meitä/
Kahdestaan! Aina mieluiten muut pois heitän/
Että on vaan minä ja sinä! Yhteisin jutuin/
Mietin vielki, kuin viime kerral siin puhuit/

Kuuntelin tarkkaan, en antanu hetkenkää karkaa/
Sanoit sanat parhaat! Ja totesin et pidän sua rakkaan/
Rakastan ja välitän! Mä tavallaan käsitän/
Et kuin välillä, on riitoja meidänki välillä/

Mut me selvitään! Yhes ongelmat setvitään/
Ja sun takii, mä voin taas onnesta hengittää/
Oot kulta rakas tärkein! Siks iloinen susta/
Mä oon niin pitkäänki onnellinen, kun oot mun kulta/

1.
Näähän jutut on aika perus kauraa/
Nää on niit juttui, mitkä vie ihmisii hautaan/
Erillaisuus on sairaus, Tekee ihmisen hauraaks/
Mut rukoilen menehtyneille rauhaa/

Osansa kullakin, Jopa vihaa on sullakin/
Miettikää nyt jos kohtalomme kuultasi?/
Olisiko hymylle sijaa? Kuolema kummiski/
Tulemassa! Ja sen siinä sitten tunnistit/

Maailma on rankka! Ja paha paikka/
Jokasella on oma pienen pieni aika/
Ja se pistää paskaks! Kuin kohtalon ivaa/
Voi kuolla koska vaan! Ja se tunnelmaa pilaa/

Yks kuoli! Toinen lepäs jo haudassa/
Katkelmat paskaset! tää on haurasta/
Pudotaan laumasta! Eikä toivoo elää/
Kunnolla! Koska joka päivä joku ei oo enää/

K.
Mikä mikä mikä on pieles!/
Kun maailma napsii jengii vierest/
Yks kerrallaa, me tätä kerrataan/
Hyvää yötä frendit! jatkoitte matkaa/

2.
Pauke ja rätinä! korvii särkee/
Mietin vaan, et onks täs järkee?/
Rauhaisaa hetkee! Ei kai koskaan/
Joka iskuun, pitää aina kostaa/

Ja kostolle kosto! Ilman loppua tälle/
Sanontakin on! Jouduttu ollaan heikoille jäälle/
Veti pois järjen! Ase korvaa puheen/
Koulutetaan tappajii! Ja pois tunteet/

Ruumiita maassa makaa! Ilman katumusta/
Lopetetaan tää! En enään haluu tuskaa/
Mut ei oo chänssii lopettaa! Ei mulla/
Jos jollain valta? Voisko väliin tulla?/

Terrorisointi vois loppuu! Ei verta enää/
Näin se menee! kun liikaa kuoleena lepää/
Ihan täysin turhasta syystä!/
Siks mä tätä tosissani pyydän/

1.
Eläkää huolella, mut kuolkaa kummiski/
Frendi subun paulois! silmät tuost vaa ummisti/
Mut eli lungisti! Ja taivaan portille suunnisti/
Ystävä kuoli, mut miks sitä surisi?/

Kaikille syrjityille! Nisteille, vähäarvosille/
Respektii taistelijoille! Tässä vähän arvoo sille/
Ketä taistelee! Ilman lupausta huomisesta/
Ulkon kylmä! Ketä selvii Suomen pakkasesta/

Kun porvari lapset takkatules, nauttii pullaa/
Kadul moni nuori, ottaa illoittain turpaa/
Sitä tääl tuppaa! Tulee jos liikaa lupaa/
Ei nää unta! Ja harvoi enää surraan/

Elättääkseen, tartutaan kaikkeen mitä sauman/
Rahan kiilto ei silmis! Raha tehny traumat/
Kadut kotina! Kylmissään öisin etsii sijaa/
Ja mitä porvarit valittaa? Et spuget maisemaa pilaa?/

K.
Naurettavaa naurettavuutta!
Ette oo keksiny mitään uutta!
Ette teidän toimijanne muuta!
Tekotapa on tappaa ja siihen teil lupa!

2.
Pyrit korvaa jalostamalla kansakuntaa/
Tää on propagandan muurit! Jonka harvat murtaa/
Mä näin tolle puolelle! Mä oon raivona/
Jo pitkän aikaa sitten aloin vaistota/

Viillot kehossa! Monet pudotetaan kelkasta!/
Ne taistelee! Mut ei pääse irti velasta/
Kasvaa kasvaa! Verisyys käsissänne/
Se ei olla me! Vaan te sen hyvän hävitätte/

Maailmasta, pikku hiljaa se kaikki kaikkoo/
Moni alkanu vaistoo! Ja todeta mitä aikoo/
Päättäjät, tahtoo vaurautta ja pituuttaa elämäänsä/
Ja niin lakkaa monen, taival elämältä/

Rakentanu pyramiidin, jonka olettais kaatuvan/
Päättäjille, jo vois olettaa tuomionpäivän saapunan/
Siks muistiin raapustan! Hetkii joita elän/
Et kun kuolen! Voisin viel tiedoissanne elää/

1.
Frendit kautta maan, teit jatkuvasti ikävä/
Mieli ailahtelee! Ja itkuu usein pidätän/
Unohdin kai liian useesti mainita kuin välitän/
Nyt kun erossa ollu tovin, sen vasta käsitän/

Harvojenkaa tuun juttuun, mut ne harvat rakkaita/
Eikä olis mitään, millä menetyksen vois paikata/
Jos sä ystäväni, olisit jossain muualla/
Kun mun rinnalla! En sitä anteeksi itselleni anna/

Tiedän et stoori on vasta nuori ja fressi/
Mut kaheksantoista vuotta! Ja moni frendi messis/
En mielelläni, jätä kavereita matkan varrelta/
Mut pakosta joutunu! Ja kaduttaa joka kerta/

Kun ystävä, ei oo enään niinkään ystävä/
Vaan tuttu! Ja se ei hyvää muistoo jätä/
Vaan arven, haluun vaan pitää kii teistä/
Mä vaan tätä kelaan! Ja mietin meitä/

K.
Ystävät! - Jos kuulutte mun piiriin
Niin kuulutte tähän biisin!
Ei nimii! Vaan oon siit varma vissiin/
Et tiedätte, ootte tässä yhtenä ystävist niist/

2.
Jos pelko on suuri, mul on pelon esteeks muuri/
Meinaan ystävät tukena! Ja siinä mulla tuuri/
Et monii frendeijä, jotka ei jättäs mua pulaan/
Ja jos tarviitte joskus apuu! Niin auttaa lupaan/

En oo ikin jättäny yhtäkään frendii satimeen/
Kärsiny vaik ite! Et nään ystävän iloisen ilmeen/
Jos ystävää pitäs vertaa johonkin, vertaisin Jumalaan/
Sil jokanen ystävä on pelastaja! Ja turvaa takaa/

Mitenkään tätä ei sais piilottaa! Ystävii hyvii/
Tietää hyvin täskin vaihees, muistoja pysyvii/
Naurattaa! Kuin nuoresta iästä asti sekoiltu/
Eikä edes harmita, vaik tietää ettei mikään toistu/

Sil ystävien seurassa, jokanen hetki on uus seikkailu/
Ja niist aion nauttii! Viel kun sinne asti viel taivu/
Tiedän, et oon aika rutosti laiskistunu näkee/
Mut silti sitä mielt, et jokanen ystävä on tärkee/