IRC-Galleria

Paska fiilis valtaa, enkä saa tänne tilaa/
Huomaan taas hairahtaneeni kittaa viinaa/
Maailma kuva, on nykysin niin rikki/
Nykyään muistelen iltaa millon en itkis/

Koska itken, enemmän kun nauran/
Oon nykysin niin saatanan hauras/
Mä vaan oon rikki, ja romahtamaisimmillani/
Ja aina vaan mä pilaan iltani/

On niin haastavaa kulkee pimees ilman valoo/
Ja kun saan jostain kiinni, se katoo/
Tuntuu kun putoisin, ja putoisin lisää/
Mä en vaan voi tälle paskalle mitään/

1.
Matka kohti kiirastulta!
Ei sen kummempaa! Ei kannata kiivastua.
Jos joku henkensä menettää!
Kun pumpulimaassa, jonkun pumppu pettää.

Ei strapetsi tanssijatkaan, aina pysy pystyssä
Joskus maassa on mies lytyssä
Se on sitä elämää! Mitä eletään
Joku aina päästää irti omasta hengestään

Henki on kun naru! Heikko ja hauras
Aina on pelkoo! Niinku paska uras
Kaikki joskus loppuu! Ja kun narun pää edessä
Niin on aika heittää hyvästit hengestä

Hyvä niin, ettei tuu tungosta
Mut turha liian aikasin on pudota
Matkalta, oma elämä käsissäs
Toivon että sä sen käsität

K.
Tää niille jotka on menny!
Niille jotka murhansa tehnyt
Niille joille matkaa ei kerry
Niille jotka ei vaan heränny
Ei ruumis vaan kestäny

2.
Rinta rusikoituna! Naama mustelmilla
Ruhjeet ruumiissa! Oot muistelmissa
Nyrkit taatusti sattu! Sen arvaa
Kaipaa läheiset! ja se varmaa

Sykkivä sydän, lakkas toimimasta
Ja et saanut haukoo hengee ilmasta
Ongelmat katos kipuineen, silmät suljit
Oman tiesi kohti hautaa kuljit

Hyvää yötä ystäville läheisille
Moni viel monesti teitä tääl itkee
Hyvää yötä sulle, mis lienetkin
Joka omaa tuskaasi lievensit

Tekos muistuu! Kun joku välittää
Sun tekoos, ei vaan voi käsittää
Toivon vaan tätä! rest in peace
Now you walk on other's dream

1.
Ennen pyrin elää, näkymättömis muiden katseilta/
Olin jo liian heikko! pitää kiinni haaveista/
En välikseen muitten vaateista! Aineissa!/
En enään! Mä elän paremman elämän katveessa/

Mua voi katsella! Mut se ei edelleen tunnu hyvältä/
Mut ei syvältä! ollu reittii! Kun pystyyn tässä/
Pinta odottaa! Ja tukena on oma kulta/
Laura kiitos siitä! Et oot mun oma turva/

En ollu mitään! Nyt en unohda mitään/
En sekoile! Ja ei tarvet enää kivistä niistää/
Maailma alko jo riistää! Mut ei enään pysty/
Nyt tiedän tavan, miten pysyn pystys/

Kullan kainalossa! Turva ja onni itää/
Ja oon oppinu tästä elämästänikin pitää/
En voi sitä kiistää! ettenkö olis rakastunu/
Kun rakkaus, jo mun rinnasta puolesta puhuu/

K.
Kultsi, hei anna mun olla sun/
Anna mun yrittää! Ja ottasit mut/
Tiädän, etten oo sulle paras/
Saisit paremman! Jol paremmat tavat/
Mut toivon, et muhun sä tyytysit/
Toivosin, etten mä jäis enää yksin/

2.
Kaikki aikanaan, ja ajal kaiken saa/
Kun kiinni saa! Ei haluu irti naisestaan/
Rakkaus on tunne, joka kasvaa sisältä/
Ja nyt sen kaiken jo sisältä sisästän/

Ongelmii on, mut niist selvii kyllä/
Anna mun ponnistaa! Jos muuten en yllä/
Päivä päivältä! Läheisemmäks sä tuut/
Ja sun tuoksus! Sekotta pään mun/

Oon sekasin hurmasta! Oot nainen kaunein/
Enkelini! Ja mä oon pojista kauhein/
Silti tartut kiinni! Etkä päästä hevillä/
Sun avulla, mä jaksan elää hengissä/

Vaik kuin, elämä potkii päähän tuskasesti/
Ja kyllähän, sitä kauan tuskaa kesti/
Nyt sain iloni! 9 kuukautta! tullu täyteen/
Nyt ilonen poika! ja sen sä teet/

1.
Äijä läpi mätä! Heitti mut taivaalta/
Manas ettei musta oo taivaan alta/
Menoo takas! Ei konsanaan sinne tyköön/
Mut Helvetti irti! Ja suuntautuu ylös/

Kaikki sikailu! Koskaan en oo himmaillu/
Siks vitutti niit! Mun iän kaikkinen pilailu/
Ei natsannu niille, arkinen pers dippailu/
Ja olihan mul talos, taivaan eka piri bailu/

Sekös iso herra digas kyttyrää/
Kun alko mua täl tavalla hypyttää/
Kuolleista takas elämään! Streittii reittii/
Kohti maata! Ja nyt sekoiluu heltii/

Se kuka jää henkiin! Mun sekoilulta/
On joko supermies, tai nauttiva sekoilusta/
Mä kehitän klaanin! Luon uuden taivaan/
Ja siel dippi setti, aina vaan raikaa/

2.
Mut pidätettiin, amfetamiinin hallus pidosta/
Mut popparil, mulle heiteltiin vaan vitosta/
Mut lyötiin ritariks, ja ryhdyin presidentiksi/
Koulut jäi! Ja mä säästin mun persiini/

Astuin sisään työ huoneeseen, mut siel oli hammaslääkäri/
Koitin juosta karkuun! Mut vartijat piti kii päätäni/
Se poras! ''Ai vittu se sattu''/
Ennen kukaan ei oo mua tol taval kiduttanu/

Mut totuus siin, et itkin/
Mut kun sain tikkukaramellin! Niin muuttu mieli/
Nyt kolme kultahammasta! Ja timantti raiteet/
Ja mun tuunatus polkupyöräski on seittemän vaihet/

Sil mä kyytsään mun kaikki naiset/
Samaan aikaan! ja se ei ees oo vaikeet/
Sil naiset ulottuu, siihen paris hiltonin kuvaan/
Jota pidän takataskus! Ja iltasin senkaa runkkaan/

Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan

1.
Paskaa tuutin täydeltä! Kun sä oot talos/
Toisin mun aikana! Kun sä hiuksiis halot/
Mä oon tarinoiden sankari! Sä et ees pääpahis/
Ketä rökittäminen tuottas vaikeuksii, vaan arkist/

On kehitellä jekkui, sun pään menoks/
Sulla paikkaan aukot! Kun alkaa käydä vetost/
Sinänsä siis keksin sullekin paikan tähän/
Sun päälles, kehtaan viel kerran räkäst/

Oot siis yht arvokasta! Kun Kanervan tekstarit/
Ne rakkaus runoelmat, kovii et itekin tesmasin/
Ei toiminu, mut niit jaeltu monii tuhansii/
Eli oot massaa! Eli niit ketkä on mun munas kii/

Irti pitää ravistella! Kun kusta laariin/
Tollasii kikkareit vaan pitää poiskin sielt kaapii/
Homo hei! Palaas pika pikaa sinne kaappiin/
Niittaa se kiinni! Ja ei palata siis tarvii/


''Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan''

(Intro tarinan alulle ''kertoja'')

Salakavalasti! Se iskee suoneen/
Lupailee paljon, mut pitää tuotteen/
Mitä huomen? Väkivaltaa ja verta?/
Naulitset itses arkkuun! Sitä se vertaa/
Viel kerran, se sotilas laskee aseensa/
Kautta kannon, menettää aseman/
Viel värähtelee, tanner tärähtelee/
Monen matkan, aseel päättää vereen/
Ja mikä hallituksen kanta?/
Nappeja lisää! Mitä sattuu antaa?/
Unohdetaanko ne? Vai saadaanko rahaa?/
Sitä ei tiedä! Mitä meiltä vaaditaan niellä/
Ei kestä viellä! Niin pitkään kun sä siedät/

(Tarinan ensimmäinen rooli ''syypää'')

Päällimmäisenä mielessä, koston himo/
Sisältä tuska! Ja sisällä jokin kiro/
Mikään ei sido! Mut naruissa kiinni/
Riuhdon tuskissain! Mut en pääse irti/
Ihmiskunta hyökyy päälleni/
Mut taistelen vastaan! Jättämäl jälkeni/
Enkä jätä jälkeeni! Ketään alempaa kastii/
Maailma tarvii johtajaa! Niin saakin/
Ihmiskunta on virhe! Julma vitsi vaan/
Koht haukoo henkee! Ja varvistaa/
Kansakunta! Kun ase antaa tulta/
Ja saavat tuta! Jumalaisen hahmoni/
Ja näin saan itse läpi tahtoni/
Unohda lakkosi! Asein tahto läpi/
Mulla vain, on päättäjäin käsi/

(Tarinan toinen rooli ''Uhri'')

Päivä alkaa, niinkuin aina ennenkin/
Aamiais pöydäs, löydän perheeni/
Ennen koulun alkuu, viel matkaan/
Koululle, kavereit jo vastas/
Päivä chilli, Illal harkat mieles/
Ei huonosti mee! Ei mikään pieles/
Sit tulee käänne! Kuulee kuulutuksen/
Varokaa aseistettua! Herättää tunteet/
Mitä mä teen? Mihin mä meen?/
Sydän tykyttää! Ja tuskan näkee/
Juoksuu käytävällä! Sekasortoo/
Tajuun jonkun, hautovan kostoo/
Pakenen! Syke hyppii sadoissa/
Pakko mennä tonne! Ei reittii toista/
Sit näkyy mutkan osa! Vaivun uneen/
Tieto leviää, siit huomen pystyy lukee/
Menehtyneitä monta! Muut sekä minä/
Enkä pystynyt kestämään enään sitä/

(Tarinan kolmas rooli ''Läheiset'')

Yleinen hälyytys, radio nopeasti päälle/
Tiedottomuus, vie kaikilta järjen/
Radiossa painotetaan, uhreja on/
Itku lähellä! Mut viel urhea on/
Tiedoissa kerrotaan, Lapseni koulusta/
Kuulemma kukaan ei ole turvas/
Poliisit jo paikalla! Pauketta kuuluu/
Sydän nousee kurkkuun! Pahalt tuntuu/
Mieli mustuu! Haluis juosta apuun/
Ja haluis viimeiseen oljenkorteen tarttuu/
Mut kehotetaan pysymään poissa paikalta/
Ei tietoa läheisistä! Ja viel on aikaista/
Sitten tieto leviää! Onko hengissä?/
Ei ole, eikä tuska enään ikinä hellitä/
Ei hellitä!

Kyynel valuu, hukkaan heitetty elämäni/
Miks se olin mä, joka tästäkin kärsin?/
Synnyin rauhassa, mut elämä olikin haurasta/
Ja monesti olin jo lähel makaavani haudassa/

Nyt monen vuoden takaa! Päättäny/
Et tää ei tuu tapahtuu hyvin! En jättäny/
Ikin pahaa oloo, toisten taakalle/
Ite sanoin aina! et ite sit kannan ne/

Jääräpää ehkä joo, mutten halunnu satuttaa/
Ja nyt jopa vähän, alkanu tää kaduttaa/
Olin villihevonen, joka ei ollu valmis satulaan/
Hypin loikin! ja aloin näitäkin sit raapustaa/

Sit patoutumat, riisti monet hetket multa/
Niin mietin, et missä on mun turva/
Kaikki oli niin vaikeeta, itkuiset illat kärsin/
Ja niin päätin! Ja niin kaiken taakse jätin/

1.
Pyristelen vastaan, mut ääni sisältä huutaa/
Tilanne käsittämätön! Enkä pysty tätä muuttaa/
Kädet täristen kirjoitan kirjettä musteella/
Yskä velloo ulos! En pysty kuvaa tätä tunnetta/

''Valentris on bäck'' Se tulee päähäni/
Huudan kauhusta! Voi kumpa mut jättäsit/
Rauhaan tänne, en mä haluu tätä enään/
Haluun jo viimein, rauhassa elää/

Synkkyys peittää, illan tavoin pimenee/
Veriteot mieleen! Ne taas ilmenee/
Heijastuksineen! Seinälle ja katoaa/
Sen siitä saa, kun tunteensa patoaa/

Ja nauru alkaa! Valentris sykkii jälleen/
Se huutaa, ''miäs sä jäät yksin tänne''/
Tajusin jälleen, et rakkaat on vaarassa/
Enkä voinut enään edes onnee niille taata/

1.
Sänkyni laitamalta, löydän usein itseni/
Katselemassa seinämille! Peloissa itsekin/
Olen tehnyt tätä ennenkin, monet kerrat/
Itkeny lammikot! Ja vuotanu verta/

Harmaa arki, mut eihän viikonloppukaan värikäs/
Aina vaan miettiny, mikä tätä elämää värittäs?/
Yksinäisyys, ottaa mua jo niskasta kiinni/
Pyristely on turhaa, sil mä en pääse irti/

Haluisin olla niinku muutki, mut silti nautin tästä/
Olla erillainen, ja toisel taval eteenpäin päästä/
On monesti masennusta! Mut nuorin viellä/
Eihän tän ikänen poika, viel tietään tiedä/

Mut samal, kun kaipaa jo lepoo ja rauhaa/
Niin olisko väärin kaikota pois vaan hautaan?/
Mikä huomisessa muita kiehtoo?/
Kun itseeni se vaan niin paljon etoo/

K.
Mä petyn pettymistä! Yksinäisyys petkuttaa/
En löydä onneeni! En löydä turvaa/
Tarviin läheisii, tarviin jonkun viereen/
Ja nyt tän toiveen, pistän syväl mieleen/

2.
Murtunu poika pieni, aina rustaa tekstejä/
Pitää viel kiinni, mut haluu irti hengestä/
Mut kantti ei kestä! Ei oikeen tajuu/
Miks joku oikeesti tosissaan elää haluu?/

Aina on napit vastakkain, sukset ristissä/
Eikä tästä maailmast varmaan löydy ihmistä/
Joka ajattelis toisia, enemmän kun itseensä/
Mut kai se on normaalii, et rakastaa itseensä/

Helppo murtaa, mut vaikee pitää ehjänä/
Hymy kyl nähdes, mut huutoja perästä/
Massan mukana uidaan, jos sä siitä hairahdat/
Sade kuultaa kasvoille! Ja se toisii alkaa vaivata/

Kyynel poskeen vuotaa, kun toinen vihaa suoltaa/
Et oo piireissä! Kyl ne sen taas huomaa/
Kaks sanaa! Ystäviä aina, ei taida pitää/
Sil se mitä tapahtuu! Et voi sille mitää/

Ystävyys siteitä! Pitää vaalii kun hengee/
Ei kannata stressaa! Kyl vihamiehii haalii kerkee/
Suotta juosta suohun ilman päämäärää/
Ystävyys ja läheiset! Ei ketään tääl määrää/

Sil kun toisest oikeesti välittää! Sen tuntee/
Ei määrättyy paskaa! Vaan jaetut murheet/
Sekä ilot! Joita helpommin karttuu/
Kato helpompi hyviin juttuihin täs tarttuu/