IRC-Galleria

1.
Ennen pyrin elää, näkymättömis muiden katseilta/
Olin jo liian heikko! pitää kiinni haaveista/
En välikseen muitten vaateista! Aineissa!/
En enään! Mä elän paremman elämän katveessa/

Mua voi katsella! Mut se ei edelleen tunnu hyvältä/
Mut ei syvältä! ollu reittii! Kun pystyyn tässä/
Pinta odottaa! Ja tukena on oma kulta/
Laura kiitos siitä! Et oot mun oma turva/

En ollu mitään! Nyt en unohda mitään/
En sekoile! Ja ei tarvet enää kivistä niistää/
Maailma alko jo riistää! Mut ei enään pysty/
Nyt tiedän tavan, miten pysyn pystys/

Kullan kainalossa! Turva ja onni itää/
Ja oon oppinu tästä elämästänikin pitää/
En voi sitä kiistää! ettenkö olis rakastunu/
Kun rakkaus, jo mun rinnasta puolesta puhuu/

K.
Kultsi, hei anna mun olla sun/
Anna mun yrittää! Ja ottasit mut/
Tiädän, etten oo sulle paras/
Saisit paremman! Jol paremmat tavat/
Mut toivon, et muhun sä tyytysit/
Toivosin, etten mä jäis enää yksin/

2.
Kaikki aikanaan, ja ajal kaiken saa/
Kun kiinni saa! Ei haluu irti naisestaan/
Rakkaus on tunne, joka kasvaa sisältä/
Ja nyt sen kaiken jo sisältä sisästän/

Ongelmii on, mut niist selvii kyllä/
Anna mun ponnistaa! Jos muuten en yllä/
Päivä päivältä! Läheisemmäks sä tuut/
Ja sun tuoksus! Sekotta pään mun/

Oon sekasin hurmasta! Oot nainen kaunein/
Enkelini! Ja mä oon pojista kauhein/
Silti tartut kiinni! Etkä päästä hevillä/
Sun avulla, mä jaksan elää hengissä/

Vaik kuin, elämä potkii päähän tuskasesti/
Ja kyllähän, sitä kauan tuskaa kesti/
Nyt sain iloni! 9 kuukautta! tullu täyteen/
Nyt ilonen poika! ja sen sä teet/

1.
Äijä läpi mätä! Heitti mut taivaalta/
Manas ettei musta oo taivaan alta/
Menoo takas! Ei konsanaan sinne tyköön/
Mut Helvetti irti! Ja suuntautuu ylös/

Kaikki sikailu! Koskaan en oo himmaillu/
Siks vitutti niit! Mun iän kaikkinen pilailu/
Ei natsannu niille, arkinen pers dippailu/
Ja olihan mul talos, taivaan eka piri bailu/

Sekös iso herra digas kyttyrää/
Kun alko mua täl tavalla hypyttää/
Kuolleista takas elämään! Streittii reittii/
Kohti maata! Ja nyt sekoiluu heltii/

Se kuka jää henkiin! Mun sekoilulta/
On joko supermies, tai nauttiva sekoilusta/
Mä kehitän klaanin! Luon uuden taivaan/
Ja siel dippi setti, aina vaan raikaa/

2.
Mut pidätettiin, amfetamiinin hallus pidosta/
Mut popparil, mulle heiteltiin vaan vitosta/
Mut lyötiin ritariks, ja ryhdyin presidentiksi/
Koulut jäi! Ja mä säästin mun persiini/

Astuin sisään työ huoneeseen, mut siel oli hammaslääkäri/
Koitin juosta karkuun! Mut vartijat piti kii päätäni/
Se poras! ''Ai vittu se sattu''/
Ennen kukaan ei oo mua tol taval kiduttanu/

Mut totuus siin, et itkin/
Mut kun sain tikkukaramellin! Niin muuttu mieli/
Nyt kolme kultahammasta! Ja timantti raiteet/
Ja mun tuunatus polkupyöräski on seittemän vaihet/

Sil mä kyytsään mun kaikki naiset/
Samaan aikaan! ja se ei ees oo vaikeet/
Sil naiset ulottuu, siihen paris hiltonin kuvaan/
Jota pidän takataskus! Ja iltasin senkaa runkkaan/

Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan

1.
Paskaa tuutin täydeltä! Kun sä oot talos/
Toisin mun aikana! Kun sä hiuksiis halot/
Mä oon tarinoiden sankari! Sä et ees pääpahis/
Ketä rökittäminen tuottas vaikeuksii, vaan arkist/

On kehitellä jekkui, sun pään menoks/
Sulla paikkaan aukot! Kun alkaa käydä vetost/
Sinänsä siis keksin sullekin paikan tähän/
Sun päälles, kehtaan viel kerran räkäst/

Oot siis yht arvokasta! Kun Kanervan tekstarit/
Ne rakkaus runoelmat, kovii et itekin tesmasin/
Ei toiminu, mut niit jaeltu monii tuhansii/
Eli oot massaa! Eli niit ketkä on mun munas kii/

Irti pitää ravistella! Kun kusta laariin/
Tollasii kikkareit vaan pitää poiskin sielt kaapii/
Homo hei! Palaas pika pikaa sinne kaappiin/
Niittaa se kiinni! Ja ei palata siis tarvii/


''Mä oon voittamaton
Mua ei pysäytä mikää
Mä oon pysäyttämätön
Voit säki koittaa kampeen pistää
Muttet tuu mua voittamaan
Mä tuun olee voittosa vaan''

(Intro tarinan alulle ''kertoja'')

Salakavalasti! Se iskee suoneen/
Lupailee paljon, mut pitää tuotteen/
Mitä huomen? Väkivaltaa ja verta?/
Naulitset itses arkkuun! Sitä se vertaa/
Viel kerran, se sotilas laskee aseensa/
Kautta kannon, menettää aseman/
Viel värähtelee, tanner tärähtelee/
Monen matkan, aseel päättää vereen/
Ja mikä hallituksen kanta?/
Nappeja lisää! Mitä sattuu antaa?/
Unohdetaanko ne? Vai saadaanko rahaa?/
Sitä ei tiedä! Mitä meiltä vaaditaan niellä/
Ei kestä viellä! Niin pitkään kun sä siedät/

(Tarinan ensimmäinen rooli ''syypää'')

Päällimmäisenä mielessä, koston himo/
Sisältä tuska! Ja sisällä jokin kiro/
Mikään ei sido! Mut naruissa kiinni/
Riuhdon tuskissain! Mut en pääse irti/
Ihmiskunta hyökyy päälleni/
Mut taistelen vastaan! Jättämäl jälkeni/
Enkä jätä jälkeeni! Ketään alempaa kastii/
Maailma tarvii johtajaa! Niin saakin/
Ihmiskunta on virhe! Julma vitsi vaan/
Koht haukoo henkee! Ja varvistaa/
Kansakunta! Kun ase antaa tulta/
Ja saavat tuta! Jumalaisen hahmoni/
Ja näin saan itse läpi tahtoni/
Unohda lakkosi! Asein tahto läpi/
Mulla vain, on päättäjäin käsi/

(Tarinan toinen rooli ''Uhri'')

Päivä alkaa, niinkuin aina ennenkin/
Aamiais pöydäs, löydän perheeni/
Ennen koulun alkuu, viel matkaan/
Koululle, kavereit jo vastas/
Päivä chilli, Illal harkat mieles/
Ei huonosti mee! Ei mikään pieles/
Sit tulee käänne! Kuulee kuulutuksen/
Varokaa aseistettua! Herättää tunteet/
Mitä mä teen? Mihin mä meen?/
Sydän tykyttää! Ja tuskan näkee/
Juoksuu käytävällä! Sekasortoo/
Tajuun jonkun, hautovan kostoo/
Pakenen! Syke hyppii sadoissa/
Pakko mennä tonne! Ei reittii toista/
Sit näkyy mutkan osa! Vaivun uneen/
Tieto leviää, siit huomen pystyy lukee/
Menehtyneitä monta! Muut sekä minä/
Enkä pystynyt kestämään enään sitä/

(Tarinan kolmas rooli ''Läheiset'')

Yleinen hälyytys, radio nopeasti päälle/
Tiedottomuus, vie kaikilta järjen/
Radiossa painotetaan, uhreja on/
Itku lähellä! Mut viel urhea on/
Tiedoissa kerrotaan, Lapseni koulusta/
Kuulemma kukaan ei ole turvas/
Poliisit jo paikalla! Pauketta kuuluu/
Sydän nousee kurkkuun! Pahalt tuntuu/
Mieli mustuu! Haluis juosta apuun/
Ja haluis viimeiseen oljenkorteen tarttuu/
Mut kehotetaan pysymään poissa paikalta/
Ei tietoa läheisistä! Ja viel on aikaista/
Sitten tieto leviää! Onko hengissä?/
Ei ole, eikä tuska enään ikinä hellitä/
Ei hellitä!

Kyynel valuu, hukkaan heitetty elämäni/
Miks se olin mä, joka tästäkin kärsin?/
Synnyin rauhassa, mut elämä olikin haurasta/
Ja monesti olin jo lähel makaavani haudassa/

Nyt monen vuoden takaa! Päättäny/
Et tää ei tuu tapahtuu hyvin! En jättäny/
Ikin pahaa oloo, toisten taakalle/
Ite sanoin aina! et ite sit kannan ne/

Jääräpää ehkä joo, mutten halunnu satuttaa/
Ja nyt jopa vähän, alkanu tää kaduttaa/
Olin villihevonen, joka ei ollu valmis satulaan/
Hypin loikin! ja aloin näitäkin sit raapustaa/

Sit patoutumat, riisti monet hetket multa/
Niin mietin, et missä on mun turva/
Kaikki oli niin vaikeeta, itkuiset illat kärsin/
Ja niin päätin! Ja niin kaiken taakse jätin/

1.
Pyristelen vastaan, mut ääni sisältä huutaa/
Tilanne käsittämätön! Enkä pysty tätä muuttaa/
Kädet täristen kirjoitan kirjettä musteella/
Yskä velloo ulos! En pysty kuvaa tätä tunnetta/

''Valentris on bäck'' Se tulee päähäni/
Huudan kauhusta! Voi kumpa mut jättäsit/
Rauhaan tänne, en mä haluu tätä enään/
Haluun jo viimein, rauhassa elää/

Synkkyys peittää, illan tavoin pimenee/
Veriteot mieleen! Ne taas ilmenee/
Heijastuksineen! Seinälle ja katoaa/
Sen siitä saa, kun tunteensa patoaa/

Ja nauru alkaa! Valentris sykkii jälleen/
Se huutaa, ''miäs sä jäät yksin tänne''/
Tajusin jälleen, et rakkaat on vaarassa/
Enkä voinut enään edes onnee niille taata/

1.
Sänkyni laitamalta, löydän usein itseni/
Katselemassa seinämille! Peloissa itsekin/
Olen tehnyt tätä ennenkin, monet kerrat/
Itkeny lammikot! Ja vuotanu verta/

Harmaa arki, mut eihän viikonloppukaan värikäs/
Aina vaan miettiny, mikä tätä elämää värittäs?/
Yksinäisyys, ottaa mua jo niskasta kiinni/
Pyristely on turhaa, sil mä en pääse irti/

Haluisin olla niinku muutki, mut silti nautin tästä/
Olla erillainen, ja toisel taval eteenpäin päästä/
On monesti masennusta! Mut nuorin viellä/
Eihän tän ikänen poika, viel tietään tiedä/

Mut samal, kun kaipaa jo lepoo ja rauhaa/
Niin olisko väärin kaikota pois vaan hautaan?/
Mikä huomisessa muita kiehtoo?/
Kun itseeni se vaan niin paljon etoo/

K.
Mä petyn pettymistä! Yksinäisyys petkuttaa/
En löydä onneeni! En löydä turvaa/
Tarviin läheisii, tarviin jonkun viereen/
Ja nyt tän toiveen, pistän syväl mieleen/

2.
Murtunu poika pieni, aina rustaa tekstejä/
Pitää viel kiinni, mut haluu irti hengestä/
Mut kantti ei kestä! Ei oikeen tajuu/
Miks joku oikeesti tosissaan elää haluu?/

Aina on napit vastakkain, sukset ristissä/
Eikä tästä maailmast varmaan löydy ihmistä/
Joka ajattelis toisia, enemmän kun itseensä/
Mut kai se on normaalii, et rakastaa itseensä/

Helppo murtaa, mut vaikee pitää ehjänä/
Hymy kyl nähdes, mut huutoja perästä/
Massan mukana uidaan, jos sä siitä hairahdat/
Sade kuultaa kasvoille! Ja se toisii alkaa vaivata/

Kyynel poskeen vuotaa, kun toinen vihaa suoltaa/
Et oo piireissä! Kyl ne sen taas huomaa/
Kaks sanaa! Ystäviä aina, ei taida pitää/
Sil se mitä tapahtuu! Et voi sille mitää/

Ystävyys siteitä! Pitää vaalii kun hengee/
Ei kannata stressaa! Kyl vihamiehii haalii kerkee/
Suotta juosta suohun ilman päämäärää/
Ystävyys ja läheiset! Ei ketään tääl määrää/

Sil kun toisest oikeesti välittää! Sen tuntee/
Ei määrättyy paskaa! Vaan jaetut murheet/
Sekä ilot! Joita helpommin karttuu/
Kato helpompi hyviin juttuihin täs tarttuu/

1.
Aina pyrin olee hyvä, aina pyrin parhaaseen/
En ikänä haluu satuttaa, enkä rankasee/
En dissaa ihmisii, vaik ne piikittelyn alottaski/
Ja jos joku alkaa uhittelee, mä takapakkii ottasin/

En oo pyhimys, mä teen paljon virheitä kokoajan/
Mun pirstaleista, ei oo kokonaista kokoamaan/
Oon vahvimmillanikin heikko! Sillee se menee/
Kato mieti nyt, miten menneisyys arpii tekee/

Haavat kehossa, näyttää arpina kokemuksen/
Vaik tunnun tunteettomalta, niin mä koen tunteet/
Vaik exiltä kysyski, ja ne pistäs paskaa niskaan/
Niin mä toteen, et vaan totuuden niilt saa/

Oon ollu paska niille, niil oikeus purkaa se/
Nyt tajunnu vasta, et mä valita turhaan en/
Sil mitä mokaa, sen ite kyl sit pitää korjaa/
Pahoillani niille ketä loukkaan, en halunnu heittää lokaa/

K.
Vaik vaeltasin aavikolla, janosta huutaen/
En olis parempi! Vaik maailmaa muuttaen/
Parempaan suuntaan, se ei musta parempaa tee/
Oon se mitä olen! Siks mä vaan pyydän anteeks/
Mä pyydän anteeks, anteeks oikeesti teiltä/
Mä olin tyhmä! Nyt tyhmyyden pois heitän/

2.
Päihteet, viihde kaikki tää on entinen elämä/
Haluun hyvää karmaa, nyt jo viimein kerätä/
Sil mun tunteet, ne on hyvin herkät nykyään/
Toivon, vaan et saan nykyset läheiset pysymään/

Menetys sattuu, ja oon pahoillani siitä/
Huomaan liian usein, ettei teihin yhteyttä pidä/
Vaik sitä pitäs! Mut liikaa muuta tekemistä/
Tai no ei oikeestaan! Mut silti ei se aika riitä/

Typerä tekosyy, en vaan jaksanu tehä töitä sen eteen/
Et ehittäs näkee! Niin tää maailma vaan menee/
Jätät kerran tekemättä, teet sen uudestaan/
Nyt siks usein iltasin hairahdan rustaa unelmaa/

Siit kuin vois kaikki olla toisin, tän osalta/
Olisinpa ollut parempi! Miks en vaan voi osata/
Olla niinku pitäis, onneks nyt elämäs nainen/
Jota rakastaa, ja se saa multa sen kaiken/

Intro.
Kuuletko sä mut, vieras
Olen talossas, vieraan
Olet luonut kaiken tämän
Ja odotat mua, kun kaiken jätän

1.
Koita ymmärtää, ettei helpolla päästä/
Tiedän että tiedät! Muttet helpolla päästä/
Nyt kertomal säästät! Meidät helvetiltä/
Mut silti nään painajaisia siitä helvetistä/

Kova kovaa vastaan! Mut entä me heikot?/
Ollaan luomuksessasi, kun hauras veistos/
Pudotaan, sirpaleet peittää maan kaikkineen/
Ja tiedän, kun joku sen jo mainitsee/

Me kaikki ollaan tuomittu, jo ennen elämää/
Täällä vaan turhaa pahaa karmaa kerätään/
Ja kun vikaa kertaa suljetaan silmät tälle/
Niin aina joku jää, suremaan tänne/

Ja kun vaalein siivin, lennetään taivaalla/
Jatkaako ketään ikinä surutta taivalta?/
Ei varmaan ole, ketään ketä kestäis kaiken?/
Siks munkin on vaikee vältellä tätä aihet/

K.
One by one, you gonna kill us all/
Viimeisin voimin, nuori viellä tarpoo/
Menetyksen summa, kadotuksen tuska/
Ei se ollut turva! Vaan ikuisuuden turma/
Oot vieras! Vieras ikusesti ja nyt
Oot vieras! Vieras aina ja ikuisesti!

2.
Moni nuori, tahtoo pukea siivit jo selkään/
Ei vaan kestä! Ja elämäänsä pelkää/
Voiko turhuudesta päästä irti? Kerro se/
Mikä on elämä? Ja onko meillä velvoite?/

Halusitko sä vieras, meistä tuttavan?/
Tiedän että tunnet kaikki! Pitääkö silti uhrata/
Ja kostaa? Kun ollaan heikommillaan/
Meissä pelkkä suru, aina virtaa/

Tiedän, että tän olet meille suonu/
Mut miks et meidän surusta luovu/
Tiedän, että maailma karsii tyhmimmät/
Mut miks hyvät kuolee ekana? Ei oikeen pidä/

Sana parret tässä tilanteessa enään/
Mä vaan en tajuu, ja silti koitan kestää/
Sil hyvät ensin, niin elän ikuisesti täällä/
Ja silti tuntuu, etten haluis enää ees jäädä/