IRC-Galleria

Kela otti äitiyspakkaukseen
kaksikielisille perheille suunnatun
esitteen Anna lapsellesi
lahja – Ge ditt barn en gåva ensimmäistä
kertaa tänä vuonna.
Esite on tarkoitettu perheille,
joissa lapsen vanhemmilla on
eri äidinkielet. Siinä annetaan
tietoa lapsen kasvattamisesta
kaksikielisyyteen ja sen vaikutuksesta
lapsen kielelliseen kehitykseen
sekä käytännön neuvoja
vanhemmille. Kaksikieliset
perheet ovat kansainvälistymisen
ja EU-jäsenyyden myötä
Suomessa merkittävästi lisääntyneet
viime vuosina ja lisääntyvät
edelleen. Esitteessä
käsitellään kaikkia kieliä, ei
pelkästään suomen ja ruotsin
kieltä.
Esite otettiin pakkaukseen
Suomenruotsalaisten kansankäräjien
aloitteesta. Kansankäräjät
on myös kustantanut esitteen,
joka on saatu äitiyspakkaukseen
maksuttomana.
Esite valittiin pakkaukseen
kokeilumielessä, ja siitä kysytään
palautetta syksyllä tehtävässä
äitiyspakkauksen tuotteita
koskevassa Kelan tutkimuskyselyssä

Pizza- ja moppilesket-nimellä tunnetuksi tulleet vertaistukiryhmämme ovat pian käynnistymässä. Olen tiedustellut toimintaa varten tiloja eri puolilta Helsinkiä. Toiveeni olisi, että vertaistukiryhmiä olisi jatkossa jokaisella asuinalueella; lännessä, pohjoisessa, idässä ja etelässä.

Niitä, joita vertaistukitoimintamme kiinnostaa, pyydän olemaan yhteydessä minuun sähköpostitse ( aikuiskouluttaja@gmail.).

Kotisivumme ovat päivitystyön alla ja siirtyvät toiseen osoitteeseen piakkoin.

http://www.tourismkurdistan.com/photog.asp

Aika suppea teos, mutta aiheuttaa matkailukuumetta ainakin minulla : ) Ja uskon, että tehoaa muihinkin kaukokaipuuta helposti poteviin.

Takana ihana viikonloppu Vaasassa, edessä työviikko! Kiitos emännälle ja isännälle!

Jälleen kerran koin, että on tosi tärkeätä tavata muitakin kurdilais-suomalaisia pariskuntia. Tuli päivitettyä uutiset ja kuulumiset ja keskusteltua ajankohtaiset asiat läpi.

Mielipiteeni ja tietämykseni vertaistuen tärkeydestä vahvistui taas. Jokaisella suuremmalla paikkakunnalla pitäisi olla monikulttuurista parisuhdetta ja -perhettä tukevaa toimintaa. Se olisi ihan terveys- ja sosiaalialan pirtaan sopivaa työtä. Aivan varmasti keskusteluryhmiin ja perhekahviloihin löytyisi kävijöitä yhteiskuntamme koko ajan vahvasti ja nopeasti kansainvälistyessä.

- Moppileski -

Kokoonnumme Kannelmäessä; Pizza- ja moppilesket eli kurdien vaimot ja avovaimot! Tervetuloa mukaan joukkoomme. Olen vastassa Kannelmäen juna-asemalla Helsingin suunnasta tulevalla laiturilla klo 12.20 ja 12.35 junalla tulevia.

Menemme piknikille Mätäjoen puistoon. Eväät nyyttikestiperiaatteella, joten tuo mukanasi hieman enemmän syötävää kuin, mitä itse tarvitset. Jokainen tuo yhtä lajia; viinirypäleitä, mansikoita, keksejä tms. Tavataanhan!

dokumentti Pohjois-Irakin autonomiselta kurdialueelta eli Kurdistanista. Dokkari löytyy myös Ylen Areenalta. Katsokaa! Siitä selviää, mikä tilanne on siellä tällä hetkellä. Ei sotaa, ei levottomuuksia. Rauhallista, tavallista elämää....

Te, jotka olette yhdessä Irakin kurdin kanssa, kehotan teitä menemään vierailulle sinne. Ohjelma todistaa sitä, mitä olen kaikille jo neljän vuoden ajan kertonut; siellä voi vierailla ja siellä on turvallista.

EU:n tuomioistuin poisti kurdien PKK:n terrorilistalta

Julkaistu: 13:53 HS

stt–reuters


Luxemburg. EU:n tuomioistuin on poistanut Turkin kurdien PKK-järjestön unionin terroristilistalta. Tuomioistuimen mukaan EU ei ole perustellut riittävästi päätöstään.

Turkki on kieltänyt PKK:n toiminnan. Myös Yhdysvallat pitää PKK:ta terroristijärjestönä.

Tällä päätöksellä on suuri vaikutus kurdien itsenäistymispyrkimyksille. Nyt on mahdollista itsenäistyä/saada federalismi aikaiseksi; saada Kurdistan.

- Kotoutumisaikaa on pidennettävä

- Kotoutumiseen liittyvä suomen kielen koulutus pois työvoimatoimistoilta

Maahanmuuttajaperheiden kotona olevat vanhemmat oppivat suomen kielen huonommin ja hitaammin kuin heidän koulussa olevat lapsensa. Moni äiti ei ole vuosienkaan Suomessa oleskelun jälkeen ollut kielikurssilla. Vaikka siihen olisi kotoutumisaikana ollutkin mahdollisuus, moni ei ole pienten lasten hoidolta päässyt kielikurssille. Työttömät vanhemmat eivät ole päässeet osallistumaan yhteiskunnan toimintaan ja oppimaan yhteisiä pelisääntöjä suomen kielen lisäksi.

Yksinhuoltajuus on erittäin yleistä maahanmuuttajaperheissä. Yksinhuoltaja- yleensä äiti- elää eristäytyneenä ja lähes kielitaidottomana kotona monen pienen lapsen kanssa. Pienille lapsille päivähoidolla saattaisi olla merkittävä rooli niin lapsen kasvatuksen tukemisen kuin äidin jaksamisen kannalta. Suurin syy, miksi päivähoitoa ei käytetä niin paljon, ovat ennakkoluulot päivähoidon työskentelymenetelmiä kohtaan. Luullaan mm. , että lasten on syötävä sianlihaa ja että lapset kasvavat pois omasta kulttuurista, jos he ovat päiväkodissa.

Myös käytännönongelmat, kuten monen lapsen hoitoon kuljettaminen, saattaa olla ylivoimaisen vaikeata ratkaista. Samoin monen lapsen saaminen samaan päiväkotiin voi olla tosi vaikeata. Lyhyellä varoitusajalla järjestetty kielikurssi voi johtaa äkilliseen päivähoidon tarpeeseen viidelle, kuudelle lapselle. Käytännön ongelmat voivat johtaa äidin hylkäämään kielikurssin ja jäämään kotiin lastensa kanssa.

Tilanne asettaa lapsen perheessä rooliin, joka ei hänelle luonnostaan kuuluisi; lapsista tulee perheen asiamiehiä. Kielitaitoon tiivistyy yleisimmän tason ristiriita, jossa lapset tulkitsevat vanhemmilleen yhteiskunnan toimintatapoja. Roolien sekoittuminen aiheuttaa perhedynamiikassa jännitteitä. Vanhemmat saattavat menettää auktoriteettiasemansa ja joutua riippuvaisiksi lapsistaan. Lapset ja nuoret taasen kokevat usein ristiriitaa erilaisten kulttuuristen odotusten välillä. Vanhemmat saattavat kadottaa vanhemmuuden roolin.

Lapselle ei ole hyväksi, jos ympärillä on vain työttömiä, toimettomia aikuisia. Aikuisten tulisi voida näyttää esimerkkiä olemalla aktiivisia ja osallistuvia. Heidän tulisi yrittää saada keskusteluyhteys valtaväestön kanssa ja keskustella kulttuurieroista ja tutustua toisiinsa. Jos lapset näkisivät vanhempansa aktiivisina toimijoina passiivisen uhrin roolin sijasta, toisi tämä tasapainoa lasten ja vanhempien kanssakäymiseen.

Hyvä tapa kotoutua Suomeen ja oppia suomen kieli, on toiminta, jossa on yhdistettynä työnteko ja suomen kielen opetus. Puolet päivästä maahanmuuttajataustainen henkilö voisi tehdä töitä esim. vanhainkodissa ruokkien vanhuksia ja toisen puolikkaan päivästä hän olisi kielikurssilla. Kun kielitaito lisääntyi, voisi hän alkaa opiskella muitakin kouluaineita ja ammatillisia aineita.

Myös monet muut ihmisryhmät, kuten vammaiset, työrajoitteiset ja yrittäjät jäävät vaille riittävää suomen kielen koulutusta. He eivät ole työttömiä työnhakijoita; ja siksi heille ei tehdä aktivoimissuunnitelmaa, jonka perusteella heidät ohjattaisiin suomen kielen kursseille. Siksi työvoimatoimisto ei ole oikea instanssi hoitamaan suomen kielen kursseille ohjaamista.

Kotoutuminen on toiminnan ja tiedon tasolla myös todella heikolla pohjalla nykyään. Monet maahanmuuttajat eivät usein tiedä riittävästi itseään koskevista asioista vielä vuosienkaan Suomessa oleskelun jälkeen. He ovat sitä mieltä, että neuvontaa ja ohjausta tarvitaan paljon enemmän kuin mitä sitä saadaan.

Sosiaalipalveluilla olisi siis iso ja tärkeä tehtävä hoidettavana maahanmuuttajien kaikenlaisessa neuvonnassa ja opastuksessa Suomessa elämisessä. Kirjallisen materiaalin jakaminen koetaan melko hyödyttömäksi. Maahanmuuttajien kulttuuri on pitkälti henkilökohtaiseen kontaktiin perustuvaa. Sosiaalipalveluiden tulisi järjestää tarpeeksi usein keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia ja koulutusta yhteiskunnallisista ja kulttuurillisista asioista palveluneuvontaa, palveluohjausta, keskusteluja sosiaalityöntekijöiden kanssa jokapäiväisten asioiden hoitamisesta ja lasten kasvatuksesta. Maahanmuuttajaperheet ilmeisesti odottavat ”yhdessä tekemisen ja olemisen” - meininkiä; lasten kuljetuspalveluja ja erilaisia toiminnallisia kerhoja

Suomessa on jokaisella oikeus harjoittaa omaa uskontoaan vapaasti. Yleensä maahanmuuttajat, jotka kieltäytyvät tietynlaisista työtehtävistä, käyttävät sitä poliittisiin tarkoitusperiin ja vallankäytön välineenä. Jos ihminen haluaa käyttää toista hyväkseen, sen voi aina selittää kätevästi sanomalla, että uskonto kieltää. Uskontoon tukeutuvat henkilöt ovat useimmiten pakolaistaustaisia. Uskonto sulkee heidän silmänsä; ja he eivät pääse tutustumaan suomalaiseen yhteiskuntaan omaehtoisesti. Useimmiten heidän mielipiteensä ja mielikuvansa Suomesta on vääristynyt. Uskontoon tukeutuvilla henkilöillä on suuria vaikeuksia sopeutua Suomeen. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa jopa yhteiskunnasta eristäytymisen.

Suomessa sosiaalipalvelut ovat liian pirstaloituneita ja lokeroituneita. Jo kantaväestön edustajan on vaikeata hahmottaa, mitä palveluita on saatavilla ja mistä luukulta. Tiukasti eri sektoreille hajautetut palvelut ja eri hallintokuntien välinen yhteistyö hajottavat auttamistyön palasiksi, eikä kenelläkään ole kokonaiskäsitystä autettavan henkilön/perheen tilanteesta ja avuntarpeesta.

Palvelujen sektorirajat ylittävä koordinaatio ja selkeä työnjako puuttuu. Tästä kärsivät eniten maahanmuuttajat, joiden auttamiseen ei löydy tehokkaita keinoja ajoissa. Vasta kun ongelmat kärjistyvät erityis- ja kriisipalvelujen avun tarpeeksi, alkaa maahanmuuttaja saamaan apua itselleen ja perheelleen. Kotoutumispolitiikan ja sosiaalipolitiikan kosketuspinta on vielä melko vähäinen. Vuorovaikutusta eri sektoreiden ja palveluketjujen välillä tarvittaisiin. Maahanmuuttajien palveluohjaus voisi olla henkilökohtaista ohjausta, joka olisi joustavaa, uusia muotoja etsivää; ja sen tulisi kyetä ylittämään virastorajat helposti.

Maahanmuuttajien; samoin kuin monietnisten perheiden ( toinen puolisoista on kantaväestön edustaja ) tarpeisiin vastaamiseksi tarvittaisiin matalan kynnyksen palvelupisteitä, joista voisi sada henkilökohtaista ohjausta jopa ilman ajanvarausta. Perhekahvilat, erilaiset ryhmätoiminnot, avoimet päiväkodit ja tuettu lomatoiminta ovat tällaisia toimintoja. Lisäksi näissä toimipisteissä tulisi olla asiointiavustamista; henkilö, joka auttaisi täyttämään lomakkeita ja hakemuksia ja laatimaan valituksia tehdyistä päätöksistä. Näin maahanmuuttajataustaisen henkilön oikeusturva voitaisiin oikeasti taata.

Tällaisessa avoimessa konttorissa voisi olla mukana myös maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä. Nämä tilat voisivat olla sekä neuvontapisteitä että ihmisten omaehtoiseen yhdessä olemiseen tarkoitettuja. Niissä voisivat lapset ja vanhemmat yhdessä ja erikseen harrastaa ja toimia. Suomen kielen kurssien ohella voitaisiin pitää myös oman äidinkielen kursseja maahanmuuttajille. Lisäksi voitaisiin järjestää suomalaistaustaisille puolisoille kursseja heidän ulkomaalaistaustaisen puolisonsa kielellä. Eri kielien keskustelukerhot olisivat kielikurssien luonnollinen jatkumo.

Kun maahanmuuttajataustainen henkilö päättää jäädä Suomeen pysyvästi ja on elänyt täällä härmäläisten maassa tarpeeksi pitkään, tulee eteen kansalaisuuden hakeminen. On toki niitäkin, jotka haluavat pitää oman kansalaisuutensa tai jotka päätyvät kaksoiskansalaisuuteen, mikäli se on mahdollista.

Tietääkseni Suomen kansalaisuutta hakevat useimmiten ne, joiden on mahdotonta tai huomattavan vaikeata palata enää kotimaahansa. Tai jotka Suomen passin haltijoina pääsevät helpoimmin vierailemaan kotimaassaan.

Ei tule kuin illallinen Manulle

Maahanmuuttovirasto tutkii kaikki kansalaishakemukset. Hakukriteerit ovat tiukat. Hakijan pitää asua Suomessa. Hänen pitää olla asunut täällä yhtäjaksoisesti tarpeeksi monta vuotta; 6 vuotta tai vaihtoehtoisesti 4 vuotta, jos on naimisissa suomalaisen kanssa. Tästä ajasta hakijan on pitänyt asua yhdessä puolison kanssa vähintään 3 vuotta ja pariskunnan pitää edelleen asua yhdessä ja avioliiton pitää olla voimassa edelleen.

Lisäksi vaaditaan nuhteettomuutta. Jopa liian raskas kaasujalka eli useat ylinopeussakot voidaan katsoa sellaiseksi tekijäksi, että Suomen kansalaisuus jää ”hyllylle”. Käsi sydämellä; kuinka moni suomalainen läpäisisi vaadittavat kriteerit?

Kielitaitoedellytys on se, joka viimeistään karsii suomalaisuutta halajavat pois joukosta. Olen kuullut useilta henkilöiltä, että kielikoe on niin vaikea ettei siitä selviäisi edes Suomessa koulut
käynyt kantaväestön edustaja. Kysymykset siitä, miten joku sananlasku tai loru jatkuu, tiputtaisi minutkin pois kansalaisuudesta! Onko sittenkin lottovoitto syntyä suomalaiseksi ; ) Ei tarvitse ainakaan taistella tietänsä kielikokeen läpi tullakseen Suomen kansalaiseksi.

Suomen kieli on tärkeä

Kielitaito on aina tärkeä, niin kuin olen aikaisemminkin maininnut. Mutta millainen kielitaito on sitä, mitä tarvitaan ruokakaupassa, pankissa, työpaikalla ja harrastuksissa? Nykyään emme enää käytä sananlaskuja sivistääksemme lapsiamme. Tiedonhankintatavat ovat muuttuneet ja rikastuneet niin paljon ettei sananlaskuilla ja loruilla ole enää sitä tehtävää, mikä niillä oli ennen kuin suomalaiset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan.

Kadunmiehen suomen kieli on aivan erilaista kuin kirjakieli. Stadilaisena syyllistyn usein puhumaan slangia. Silloin sekin vähäinen suomen kielen ymmärrys, mikä maahanmuuttajataustaisilla ystävilläni ja tutuillani on jo hallussa, haihtuu sana-avaruuteen. He jäävät katsomaan minua kummissaan ja tiedustelevat viestini sisältöä hämmästellen ettenkö puhukaan suomea ; ) Toinen ns. helmasyntini on puhua aivan liian nopeasti.

Kurssien sisältö ja kielen käyttö

Suomen kieltä tulisi oppia ja opiskella käytännön läheisesti. Suomalainen sekä kulttuuri- että kielitukihenkilönä olisi oiva ratkaisu kotiutumiseen ja suomen kielen oppimiseen. Olen mielessäni pähkäillyt erilaisia ratkaisuja, joilla toteuttaa toimiva suomen kielen oppimisen malli. Saa tulla kysymään ; )

Paperi-Suomi

Kielikoe täytyisi muuttaa käytännön läheiseksi. On paljon kulttuureja, joissa ei toimita ”paperikeskeisesti”. Maahanmuuttajataustaiselle henkilölle on melkoinen kulttuurisokki se, että kaikki täällä Suomessa halutaan selvittää ja varmistaa papereilla. He kokevat ettei heitä ja heidän sanaansa uskota ja ettei heihin luoteta.

Maahanmuuttovirasto käsittelee hakemukset ” mahdollisimman nopeasti”. Mavi ilmoittaa nettisivuillaan, että puhelintiedustelut hidastavat käsittelyä ja että Mavi toivoo, että asiakkaat välttävät näitä yhteydenottoja.

Samoin Mavi ilmoittaa, että lomake on oltava huolellisesti täytetty ja siinä on oltava kaikki lomakkeessa mainitut lisäselvitykset mukana. Hakijan tulee tarkistaa ennen hakemuksen jättämistä, että on asunut Suomessa riittävän kauan. Myös kielitodistus riittävästä suomen tai ruotsin kielen taidosta täytyy olla lomakkeen mukana ; ja että muut kansalaistamisen edellytykset täyttyvät myös.
” Jos et täytä kansalaistamisen edellytyksiä, otat sen riskin, että saat kielteisen päätöksen. ” Näin siis Mavi tiedottaa Suomen kansalaisuutta hakeville.

Yleinen käytäntö

Oma kokemukseni on, että mitä tahansa asiaa hoidettaessa, voi aina täydentää hakemusta lisäselvityksillä jälkikäteen. Joskus käsittelyajat juoksevat niin kiireellä, että varsinainen hakemus pitää jättää tyyliin ”jo eilen”. Tällöin jää ainoaksi mahdollisuudeksi täyttää lomake ja toimittaa muut lisäselvitykset jälkikäteen sitä mukaa, kun ne saa kasattua. Ymmärrän varsin hyvin sen, että maahanmuuttajataustaiset henkilöt kokevat monet maamme viranomaiskäytännöt erittäin byrokraattisina ja joustamattomina. Tuntuu kuin paperi olisi luotettavampi ja parempi kuin ihminen.

Voimia teille, jotka taistelette kielikokeen kanssa : )
Voimia myös teille, jotka olette aikeissa laatia jonkun anomuksen, hakemuksen tai valituksen. Papereilla on päällystetty tämä tiemme ”onneen” Suomessa ; )

Olen 5½:n vuoden ajan seurannut ja ollut osaltani mukana mieheni kotiutumisprosessissa. Vasta vierailtuani Kurdistanissa, ymmärsin kuinka vaikeata on olla ja elää vieraassa maassa. Kieli on outo, ihmiset käyttäytyvät eri lailla kuin kotimaassani, ruoka on erilaista jne. Välillä tunsin palanneeni pikkulapsen elintasolle.

Miltä tuntuu vieraassa maassa

Kuvittelepa itse tilanne, jossa saavut vieraaseen maahan. Lentoaseman terminaalissa seisot tuntien itsesi tyhmäksi, koska kaikki opasteet ja mainokset ovat vieraskielisiä ja kaiken lisäksi ”vääränlaista” kirjasintyyppiä. Et ymmärtäisi edes, mistä noudat matkalaukkusi. Ehkäpä seuraamalla muita matkustajia löytäisit matkatavarahihnan luokse vihdoinkin.

Seuraavaksi alkaisi ulosmenoväylän etsiminen. Sekin voisi olla erittäin haastavaa, jos et osaisi numeroita tällä vieraalla kielellä. Kuinka osaisitkaan painaa hississä oikean kerroksen nappulaa? Miten matkantekosi sitten jatkuisi? Sinun pitäisi löytää taksi tai bussi, jolla poistua lentoaseman alueelta. Mutta miten saisit selville puhelinnumeron, johon soittaa tai miten sen maan puhelinoperaattori toiminta sinulle aukeaisi vieraalla kielellä ja oudoin numerokoukeroin?

Tästä eteenpäin asiat vain vaikeutuisivat! Miten löytää viranomaisten puheille? Miten saada asunto? Mistä työpaikkoja ”jaetaan”? Miten oppia kieli? Kuinka ystävystyä kantaväestön kanssa? Mistä löytää puolison? Ei olisi helppoa ei! Ja kantaväestön edustajat vielä ihmettelisivät kuinka se Suoma Suomalainen ei millään sopeudu elämään Kotimaassamme!

Kotiutumista omaa kulttuuria hylkäämättä

Olen keskustellut kotiutumisesta ja niihin liittyvistä toimista tosi paljon viimeisten kolmen kuukauden aikana. Olen tavannut erikielisiä tulkkeja. He ovat yksi onnistuneiden kotiutujien ryhmä Suomessa. Kaikki ovat tuoneet minulle julki mielipiteensä siitä, miten kotiutuminen käytännön tasolla pitäisi hoitaa. Päättäjien olisi hyvä kuunnella heitä ja muuttaa toimia sen mukaan paremmiksi.

Kaikki ovat sanoneet, kuinka tärkeätä on oppia suomen kieli. Nyt kielikurssien ulottumattomiin jää suuri joukko maahanmuuttajia. Viranomaisilla ei ole riittävää tietotaitoa hoitaa kotiutumiseen liittyvistä toimista.

Siperia opettaa -menetelmä

Kotiutumisessa onnistuneet sanovat, että kaikki maahanmuuttajat pitäisi ”pakottaa” suomen kielen kursseille. Jos ei osallistuisi kielikursseille, olisi mentävä siihen työhön, jonka työvoimatoimisto osoittaa heille. Jos työntekokaan ei kiinnostaisi, menettäisi määräajaksi oikeuden sosiaalietuuksiin.

Kantaväestön edustajana oudoksuin ensin heidän raakaa asennettaan kotiutumistoimien kohdalla. Mutta sitten oivalsin itsekin kuinka helppoa olisi jäädä kotiin lojumaan. Monet maahanmuuttajat ovat sanoneet nauttivansa palkkaa sekä Kelalta että Sosiaalivirastolta. He eivät osaa asennoitua tukiin oikealla tavalla.

”Toimeentulotukea voi saada kuka tahansa Suomessa asuva henkilö tai perhe sellaisessa tilanteessa, jossa ei ole mahdollista saada riittävästi tuloja tai muita etuuksia eikä ole säästöjä eikä varallisuutta, joilla voisi turvata välttämättömät menot. Toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto.
Toimeentulotuki on luonteeltaan tilapäinen ja tarveharkintainen tukimuoto.” Näin se on kirjattuna Sosiaaliviraston nettisivuillakin tiedoksi. Silti sen käyttötarkoitus ei ole kaikille selvä asia.

Mallia voisi ottaa muualta

Muun muassa Hollannissa on ollut jo vuosien ajan toimivia malleja kotiutumiseen. Maahanmuuttajat ovat puolet päivästä hollannin kielen kursseilla. Lopun päivästä he ovat tekemässä valtiolle tai kunnalle töitä. Ilman kielitaitoa pystyy hyvin lakaisemaan katuja, luomaan lunta, syöttämään vanhuksia ja vammaisia laitoksissa jne. Samalla maahanmuuttaja oppii ottamaan opiskelun alla olevan kielen käyttöön ja toimimaan hollantilaisessa työyhteisössä. Toimisi muuten meillä härmässäkin tämä malli aivan hyvin. Ei muuta kuin toteuttamaan!

Jatkopolkuja kartoittamaan

Suomen kielen alkeet haltuun otettuaan maahanmuuttaja tarvitsisi työpaikan. Palkkauksen pitäisi olla sellainen, että hän ei tarvitsisi enää sosiaalietuuksia. Tässä suomalaisilla työnantajilla olisi oppimisen paikka. Rohkeutta palkata maahanmuuttaja, pitäisi löytyä enemmän kuin tähän asti. Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on todennut puheenvuoroissaan, että tiennäyttäjiä ja esimerkkejä täytyisi löytyä. Kun ensimmäinen työnantaja ottaa rohkean askeleen työllistää maahanmuuttajataustainen henkilö, niin kyllä naapurikin sitten noudattaa annettua mallia helpommin.

Tule ystäväksi minulle

Muistan, että lastenlaulussakin lauletaan näin. Miksi sitten suomalaiselle on niin vaikeata ystävystyä ulkomaalaisen kanssa? Ihan voi rohkeasti mennä juttusille vaikkapa ruokakaupassa. Maahanmuuttajalle voi olla tosi vaikeata löytää tarvitsemiaan ruokatarvikkeita. Mene kysymään, tarvitseeko hän apua. Etsikää yhdessä kateissa oleva tuote. Samalla tulee vaihdetuksi uusia ruokareseptejäkin ja alkaa uusi ystävyys.

Maahanmuuttaja hyötyy ystävyydestä suomalaisen kanssa, koska hän joutuu käyttämään suomen kieltä. Samalla hän oppii kulttuurin ja ne asiat, jotka me olemme koodanneet sisäämme huomaamattamme eläessämme Suomessa.

Suomalainen oppii asioita uudesta maasta, kulttuurista ja kielestä. Tulee kokattua muutakin kuin makkarakeittoa ja lihapullia. Samalla tulee tehneeksi matkan omaan suomalaisuuteensa, kun pohtii uuden ystävän kanssa niitä asioita, joista suomalaisuus muodostuu.