IRC-Galleria

Kaikki on kyl sopottaneet siitä "olla universumin kanssa yhtä," mut musta se on aika skifi ajatus.

Niin sitten eilen, juttelin skypessä ja yhtäkkiä siinä selittäessäni nykyista suhtautumistani siihen, että voittaminen on so-old-fashion, niin rupes tuntumaan kuinka universumi uiskenteli mun läpi. Mun ruumiini rajoilla ei ollut enää mitään merkitystä, mä olin (ja olen) osa tätä maailmaa, en mikään pikkuinen oma saareke. Ei ole enää mitään minua, on vaan maailma jonka osa mä olen, jota mä olen osa.

Aivan mielettömän vapauttava tunne.

Niin ja sekin, että tuntui ihan kuin olisin yhtä hyvin voinut olla huoneen toisessa laidassa, aka fyysinen olnpaikkani on kaikkialla. Astraalimatkoja odotellessa.