IRC-Galleria

Ensin pitelin kädessäni mukavan kompaktia luomivärisettiä, tummia sävyjä ja tosi ohut (ja just semmonen sivellin mikä on hyvä). Sit huomasin glittertuubin siinä sen vieressä ja olin ihan et jee, tällästäki oon aina halunnu. Ois olleet 1,5 puntaa kipale. Eli 3 puntaa. Ei paljon, mutta sit mietin että toisaalta ostin just glittersilmänrajaajan ja mulla on kotona kaappi täynnä tummia luomivärejä, ja kolmella punnalla saa vaikka mitä muuta kivaa/hyödyllistä/tarpeellista. Ni jätin ne sinne. Mä en edes meikkaa kuin todella satunnaisesti.

Toisessa kaupassa hypistelin muistikirjaa, se oli tosi kiva ja semmonen missä on joka toinen sivu tyhjä ja joka toisella sivulla viivoitus. Oli kiva kansikin, semmonen tropiikki. Ja mietin että oikeestaan tartteisin tämmösen, kun tekee mieli kirjotella aina välillä ylös ajatuksia. Ja melkein jo kävelin sen kanssa kassalle, mut sit aattelin et haluun kyllä mieluummin kirjan, enkä tällästä missä on nää kierteet selkämyksessä. Semmosia ei siellä ollut, ja aattelin etsiä muualta.
Seuraavassa kaupassa talsin ympäriinsä ja yhtäkkiä tajusin että mulla on kotona just semmonen kirja mitä tarviin. Eikä siinä mitään, mutta se kaiken lisäksi on jo puolillaan semmosia tekstejä mitä aattelin kirjoitella lisää.

Niin että nyt kysynkin mikä kumman kirous minuun iskee, aina kun menen kauppaan unohdan autuaasti kaiken mitä jo on, ja hankin taas turhaa tavaraa, mitä en edes oikeastaan halua. Kuinka syvälle minuun on tämä ostoshysteria uponnut? Ja miten se lähtee pois.. Mitähän ne sanoin apteekissa jos huonolla englannillani alkaisin selvittää taudinkuvaani ja etsiskellä parannuskeinoa? En varmaan saa koskaan tietää, koska uuden kynsiviilan (eihän minulla ole kuin kahden kappaleen paketti josta toinen on yhä käyttämätön ja toinen kestänyt jo yli puoli vuotta) ostamisen idea sumentaisi mieleni.

Kiitos kun luit tämän tiedonannon. Jos olet töissä kaupassa, älä päästä minua sinään, ainakaan ilan "mitä tarvitsen" -listaa.