IRC-Galleria

Äääh. Kirjoitin pitkän postauksen rakkaudesta, ja ajoin siinä itseni umpikujaan (pääsemättä vielä edes kunnolla asiaankaan..), josta minut ulos päästäisi vain koko tämän maailman systeemin muuttuminen.

Hyvin simppelisti:

Jos me kaikki vaan alettais elää täällä sovussa, toisiamme kunnoittaen, rakastaen ja ymmärtäen, pitäen huolta ja pyrkien globaaliin hyvään oloon, se olis musta aika jees.

Miksi se on niin himskatin vaikeaa?
Voisiko joku kertoa? Asia todella vaivaa minua ja ahdistaa usein.
Onko ihminen perustaltaan paha? En usko, vaikka uskon että olosuhteet saattavat meistä sellaisia toimia esiin saada. Miksi sitten kohtaan niin paljon pahaa? Miksi itse tuotan niin paljon pahaa?

Auttaisikohan jos emme yrittäisi omistaa asioita? Miksi pitäisi omistaa?

Tahtoisin nähdä rauhan maan. Rakkauden, hyväksymisen. Tahtoisin itse kyetä siihen peremmin; yritän pontevasti, mutta esimerkiksi oudoissa tilanteissa luisun helposti ikäviin toimintamalleihin.

Niin, en mä ihan totta tarkottanu suututtaa tai satuttaa. Tein kun en muuta osannu. Ja kuitenkin tuntui että olisi pakko jotain tehdä.

"Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu / väsynyt todellisuus hiljaa ohitsemme ontuu"
ja
"Kymmentuhatvuotisen historian tulos: Hengitys - sisään ja ulos"

Kuka haluaa astua mun valtakuntaan?