IRC-Galleria

"Lapin rundi tammikuussa, kustaan suoraan bussin kardaaniin.
Ei oo varmaan helppoo olla nainen, kun tyhmyys tiivistyy.
Mut hyvin se tän ottaa, se sanoo meitä kultapojikseen.
Mutta miten musta tuntuu, että minulle sen sanoo tosissaan.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Muut humalaansa nukkuu, taas bussia saan ajaa läpi yön.
Hän pitää mulle seuraa ja kertoo asioitaan itsestään.
Kuinka äiti laittoi välit poikki kun tytär alkoi laulamaan.
Ja minä ajan vaikka haluaisin vaihtaa nuo kaikki sanat suudelmaan.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Tammikuussa lapin yössä tankki alkaa olla tyhjillään"

Olen elänyt lähes koko elämäni tämän biisin fiiliksessä. Luovutan aina jo ennen yrittämistä.
No esim. se yks kirjakaupassa mua selvästi katsellut poikanen (jonka toisen kengän nauhan oli auki).
Ja sit se yks tyttö koulun pihalla, olisin hyvin voinu tarjota sille mun sateenvarjon toisen reunan.

Mutta eihän ketään oikeasti kiinnosta kukaan muu, varsinkaan minä, tällä planeetalla. Yksin unelmoin maailmasta jossa ihmiset olisivat vapaampia olemaan toisilleen hyviä. Rakastavampia.

Rakkaus.