Kun olin pieni, pelkäsin usein iltaisin (pimeää pelkäsin, eli tuntematonta, salee siellä vaani lauma kirvesmurhaajia ja muita mönkijöitä) ja uskottelin itselleni (samoin kuin uskottelin ne öttiäiset sinne) että peittoni läpi ei mikään pääse, ei terä eikä hampaat. Vielä nykyäänkin sama toimii, joskus kun mielikuvitukseni pääsee hulluttelemaan. "Jos et voi voittaa niitä, liity leikkiin."