IRC-Galleria

Jotenkin arveluttaa se, miten mulla on aina ollu "faneja", siis tyyppejä, pikku smurffeja, joille mun sana on joku totuus ja ihmeellisyys ja vakaus. Että mä ole ikään kuin joku johtaja. Ongelma on siinä, etten todellakaan ole aina oikeassa, ja jos olenkin, se ei välttämättä ole järkevää. Siksen tahdo että ihmiset minua kopioi jne.

Mutta siis. Se mikä arveluttaa, on se miten suurin osa niistä on... no vähän yksinkertaisia, tai sitten mua nuorempia.. no ylipäänsä sellasia narussa vedettäviä, jotka mä puhun hetkessä pöydän alle jos ne on jostain eri mieltä, ja haluan. "Väitellessäsi idiootin kanssa voit voittaa vain idiootin". Kaikki ne on siis hakee multa hyväksyntää ja turvaa. Ei mulla ole valtuuksia tarjota sellaista.

Yksi tällainen ryhmä on tietty sisarukset, mutta siinä on se ero, että ne on selkeästi kehitysprosessissa (öö kuka ei ois, mutta sanotaan että itsenäistymisprosessissa) eikä seuraa mua sokeesti, plus että mulla on saletisti puhtaat motiivit niiden kasvatuksessa ("kasvatuksessa").

En siis tahdo että minua kukaan "seuraa".

Ihmiset, kyllä te riitätte ihan itsenänne, teissä on potentiaalia, ei teidän tarvitse jumaloida minua ja uskoa mitä minä sanon.

Vaikka toki joskus itsetuntoani hivelee, kuin Hitleriä kansanjoukkojen edessä.