Siinä taisi olla viimeinen biletysiltani. Söin jäätelön antikvariaatin ikkunalaudalla, lasken sen performanssiksi. Suunnittelin suomeen pääsyä. Muutahan en juuri teekkään.
Luulen että moni on kokenut tilanteen, jossa toivoisi että aika kuluisi nopeaan mutta oikeastaan toivoo että se ei kuluisi ollenkaan. Kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä en saa jännitykseltä nukutuksi, on aika lähteä matkaan kun päivä koittaa.