Miten mieluusti pitäisin lumiveistoskilpailun.
Sellaisen, missä ei ole palkintoja, eikä häviäjiä
Siinä sivussa vieroittaisin sisaruksia sanasta lumiukko
tietysti
Istun katsomassa ikkunasta kuin lunta tulee lisää
Ehdin hetkin sillä sykähdyttää sisintäni
Mutta palaan sitten kirjoittamaan pakollisia
Ei ole aikaa, en ehdi just nyt, myöhemmin joskus
Ja niin tulee kevät
Silloin lunta ikävöi
Voi kumpa ei täytyisi nauttia keväästä
Suoritaa velvollisuuksia, ihastella ensimmäistä kukkasta, sulaa tienviertä, lyhyitä hameita
Missään aikataulussa ei ole merkintää:
"nyt nautit vuoden kierrosta
luonnon ihmeellisyydestä
hemmottelet sisaruksia läsnäolollasi
käytät mielikuvitustasi ja taitojasi lisäämään nautintoa maailmaan"
Jos et ehdi nyt
milloin sitten ehdit?