joina tunnen itseni uskomattoman katsetta kestämättömäksi (a.k.a. rumaksi), ja pohdin milloin olen oikeassa; hetkinä itsepetoksen vai rationalismin. Onneksi pääni sisäpuolen kauneus ja tietorikkaus on vakio (toistaiseksi).
Mutta, enpä ole tänä yönä vielä säikähtänyt tyynyä niin etten kykene nukkumaan, kuten kävi tässä yönä muutamana... (No kun se hyökkäsi mun kimppuun. Nojailin kahteen tyynyyn, taivuin hetkeksi etukumaraan, ja johan päälimmäinen tyyny teki syöksyn suoraan käsivarttani vasten, ja niin en taas hetkeen nukkunut, koska parvekkeella salee kuhisi pahantekeviä, eivätkä edes samalla mielikuvituksella luodut ylivoimaiset keijuvartijat suojelleet tarpeeksi.)