IRC-Galleria

"wohohoooou! Haloo... :D Täähän menee ihan tyhmäks.. Mun on 0) pakko tähän väliin sanoa 1) että ||Jezz|| ymmärtää tästä visiin enemmän ku sä Sa[n]na.... En ymmärrä sun pointtia tähän hommaan... 2) Juttelin tästä asiasta J:n kanssa puhelimessa ja päädyttiin kummatkin samaan asiaan : Me ei ymmärretä sua... :'D 3) Ja sitä mitä sä haet näillä sun "kysymyksillä"... :D 4) Mut se että tarvii alkaa sun kanssa "väittälee" tästä asiasta on kyllä tyhmää... 5) Mun ja J:n ajatusmaailma hieman eroo sun ajatus maailmasta joka tietenkin hankaloittaa tätä keskustelua suuresti... 6) Joten jos nyt vaan yksinkertaisesti unohdettais tää kun eihän tästä tuu nyt yhtään mitään.. :D"

Tietysti tässä on nyt vain minun puoli asiasta, eikä ole kuitekaan minun kommenttejani.
Tekstin sisällä olevien numeroiden mukaan kommentoin:
0) Kommetti kielenkäyttöön (en ole itse töydellinen): pitiköhän joku asette ohimolla vai..?
1) Jos en tajua jotain, sehän suoraan tarkoittaa etten voikaan ymmärtää, tai ettei sitä kannata yrittää selittää? Mitä väliä on sillä, että joku ymmärtää asian paremmin? Mitä hyötyä on se sanoa?
2) ..."ja me taputeltiin toisiamme selkiin ja.. Niin. Koska mä ja mun frendi ollaan tätä mieltä, sä olet automaattisesti väärässä"?
3) Sillä eihän keskustelu tosiaan voi kysymyksistä rakentua, eikä sitä voi niillä rakentaa. Ja varsinkin: ketä nyt kesken kaiken kiinnostaisi toisen mielipide tai näkemys.
4) Mä en tiedä millon väittely olis tyhmää, koska olen siihen aina valmis, erityisesti kun on yhtä vahvat väittelijät - jos aiheesta ei tiedä mitään, on se vaikeaa ja tulee tarrattua asiaan kuulumattomuuksiin, kun taas toinen ei tiedä siitä mitään, se alkaa inttää vastaan tai juttu ei nyt vaan ole väittely. Ja hei, entäs jos se ei olisi väittely, vaan keskustelu?
5) :D Njoo, jos on tottunut juttelemaan vaan innokkaiden nyökkäilijöiden kesken, varmaan on vaikeaa jutella sellaisen henkilön kanssa, joka ei olekkaan ihan samaa mieltä. Ei se ole keskustelua, kun ollaan samaa mieltä asiasta ja nyökitään.
6) Ah, luovutushenki - unohdetaan koko juttu eikä ainakaan selvitetä sitä. Jos jokin minua pänniin, niin nuo innokaat rauhanrakentajat ("rauhanrakentajat") jotka tulee sanomaan että "ei viitsitä tapella, jutellaan jostain muusta". Kiistat pitäisi minusta ratkaista, ei lakaista maton alle.

Saanko nyt tuntea ylemmyyttä siitä, että noi ei tajua mua, koska oon niin paljon fiksumpi?

Ja jos kommentin kirjoittaja eksyy tätä lueskelemaan, kertoa toki saa oman puolensa. Mutta pliis, älä soita bestalle ja hauku mua lyttyyn, se on so last season.

Vai olenko mä tosiaan niin surkea väittelijä, mistään mitään tietämätön ääliö, joka vaan sopottaa jotain roskaa muiden puistellessa päivään. Onnistun vain silloin kun kyseessä on asia josta toinen ei tiedä mitään, tai kun vaan puhun sen toisen pyörryksiin? Myönnän tahtovani viimeisen sanan yleensä hinnasta viis, ja selitän todella paljon, ja lähden poikkeamaan asiasta kuin asiasta heti tilaisuuden tullen (alkuperäistä kuitenkaan unohtamatta). Kuitenkin pysyn asiallisuudessa, enkä käy toisen henkilöä sorkkimaan, enkä muutenkaan mielestäni käytä kovin epäreilija keinoja. Miksi silti usein joudun puolustamaan kantaani useampaakin puhelijaa vastaan, jotka lopulta yksimielisesti päättävät, että en edes ansaitse sananvapautta, koska kaikki mitä sanon on idioottista.

Onko vika minussa vai keskustelukumppaneissani? Molemmissa? Jossain ihan muussa?