IRC-Galleria

Tai siis niiden puutteesta; jos niitä olisi, hän voisi olla huolissaan niistä. Tiedättehän makuni; äitni kysyi joululomalla "onko minulla kavereita siellä Englannissa... siis muita kuin nelikymppisiä miehiä".
Mutta kai sitä saa viihtyä seurassa missä viihtyy.
Vastasin hänelle, että ei, kyllä ne kaikki on vasta kolmannella kymmenellä.

Laurence toivoisi että liittyisin johonkin sportgruppeen, mutta kun minä en harrasta urheilulajeja. Tai saa nähdä, ehkä sitä poledancea myöhemmin tänä vuonna: nyt ei ehdi, päiväni ovat täynnä (sain muuten lastenhoitokeikkaa). Kuitenkin kaikki urheilulajit joita harrastan ovat eniten yksilölajeja (joita voi tosin harrastaa yhdessä), eivätkä koskaan välineurheilua (eli lähinnä hyötyliikuntalajeja).

Oikeastaan kaikki harrastukseni ovat yksilöjuttuja; ompelu, lukeminen, kävely, pohdiskelu, pukeutuminen... kaikki se on tosin jaettavissa muiden kanssa, mutta harvoin ihmiset kokoontuvat yhteen lukemaan (vaikka se ihanaa olisikin).

Lisäkis on tämä minun aivoistani ilmeisesti johtuva ongelma; kun minä menen harrastukseen, minä menen sinne suorittamaan jotain, en hengaamaan kivassa hengessä muiden saman eläinlajin edustajien kanssa. Eikä se johdu vain voitontahdostani; vaikka menisin neulomaan lapasia, istuisin vaan omepluseuran nurkassa, auttaisin jos joku tarvitsisi apua, kysyisin sitä itse, ja vastaisin kun kysytään.

Minulta ei vaan luonnistu jaarittelu "päivää - kirvesvartta - tänään ei oo ripeksinny - ei ole ei - saasnähä jos huomenna... - näitkö muuten tämän leffan".
Tuo "oletko nähnyt tämän tai tuon leffan / lukenut tämän kirjan / katsonut salkkareiden viimeisen jakson" on minusta outoa kysyä. Mikä on todennäköisyys? Tosin itse olen kiinnostunut niin oudosta kamasta, että ehkä siksi en osaa kysyä sopivasta. "Oletko muuten lukenut Vladimir Nabokovin Lolitan?"

Haluan keskustella, en vain puhua. Haluan kehittyä yksilönä, en vain nyökytellä iloisessa laumahengessä.

En ole itse huolisani; oltuani täällä kuukauden minulla on jo jotain seuran tapaista (kolmekymppisiä miehiä, mutta mitä sitten; niitä ei vaan oikeen viitsi tuoda hosteja tapaamaan), ja onko se seura niin tärkeää? Minulle, ei.

Mutta kielitaidon kannalta se on. Olen suunnitellut meneväni kaupungille kävelemään ojennellen kohtuujännän näköisille tyypeille mainoksia itsestäni, tyyliin "anna säälistä - aikaasi".

Koska loppujen lopuksi, missä niitä kavereita myydään?
Ei sillä että olisi varaakaan.