IRC-Galleria

Hyvää pyyhepäivää.

Haluatte tietysti kuulla viimeisistä seikkailuistani.

Täältä pesee.

Herättyäni aamulla Murkuksen vierestä, iloiseen masikkakakkuiseen aamuun, aurinkoa ja pehmeä matto jolla makailla alasti, käytyämme Englishe Gartenissa katsomassa tyyppejä jotka surffaavat joessa (crazy people), puuhasimme hellät jäähyväiset raitiovaunussa. Kiirehdin kotiin, vähensin vaatteitä (gosh miten kuuma päivä - but I´m not complaining), hengasin puoli tuntia ja ulos. Lopulta luokkakokoukseen ei saapunut ketään, mutta ajattelin, että hengaan kaupungilla agentin tapaamiseen asti. Kävelen viattomasti Karsplatisilta ulos, kun joku tulee kerjäämään. Sanon ettei rahaa tipu, ja koska kyseessä on kodillinen, pahoittelen, että kaupat kun eivät ole auki, niin en voi lähteä ostoksille. Hän toteaa, että mäkkärikin kelpaa, ja koska suunnittelit sinne juuri suuntaavani, olin näet nälkäinen, sanon että mikäs siinä, menkäämme yhteiselle lounaalle. Menemme, hän poliittisen korrektisti tilaa halvahkon hampurinalisen, joten jaan ateriani ranskalaiset kanssaan (camaan, en minä tarvitse sitä energiamäärää, ja tulen kylläiseksi ilmankin). Juttelemme saksaksi niitä näitä, lopetamme aterioinnin ja lähdemme teillemme.
Ja nyt, uskotteko karman lakiin? Koska minä teen tätä "charityä", koska saan siitä itse jotain - hyvän mielen, hyvää seuraa. En niinkään saa iloa auttamisesta, vaan otan kerjäävät ihmisinä - minua pyydetään randomien toimesta kahville - minä pyydän randomeja kahville. Fair enought.
Nimittäin, kävelen pääkatua, päätän käydä katsastamassa kristalli-ikkunan, että saan aikaa kulumaan. Tulee tommonen ehkä keskiarvoa lyhyempi, hivenen lihava herra, ja kysyy josko tiedän miksi kaikki kaipat ovat kiinni. Kerron puplick holidaystä, kiitos Jeesukselle. Jotenkin keskustelu vaan lähtee soljumaan, virtaa vuolaana, ja juttelemme niitä näitä, elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta. Seisoskelemme hetken, kun hän kysyy että mitä jos kahville. Suostun - minulla on kome tuntia tuhalattavana ennen illan kohokohtaa. Menemme, juttelemme, käymme läpi ne perus "mutta olen niin mature ollaksesi parikymppinen" "olet erittäin viehättä ulkonäöltäsi" blaa blaa blaa.
Ja lopulta, tuo pyysi minut kerallaan Kairoon. "Eli meet lentokentälle, siellä on liput, tapaan mut kairossa ja vietetään pari päivää. Ja siis tietty sun ei tartte maksaa mitään, ja jos haluat, tottakai saat oman huoneen hotellissa jne."
Suoraan sanottuna, minun persoonani on niin työn tulos, että on reilua että rikkaat keski-ikäiset rakstaa sitä ja ostaa mulle juttuja, mutta samalla.... voiko kenenkään elämä olla sellaista kuin mun?
Joo mut aattelin mennä, ellei varoitusvalot ala paistaa liian kirkaasti.

Eikä siinä kaikki.
Tapaan guitar-heroksi kutsutun olion. Sukat alkavat pyöriä heti ensisilmäyksestä - hevarit on hottiksii. Lisäksi kyseessä on todella miellyttävä, hauska ja mahtava ihminen - hevari, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Nautin todella olostani. Ja millaisiin baareihin herra minut vei - ensin sellaiseen, että ne on kaataneen biitsillisen heikkaa kadunkulmaan, ja juottaa tyyppejä siellä, ja sitten sellaiseen, millaiseksi Sianpään bubin voisi kuvitella - tummuneita kristallikruunuja ja puupöytä metallijaloin.

Juuri nyt, minä elän todeksi unelmia, joita en ole edes uskaltanut unelmoida.
Enkä käsitä, miksi juuri minä - kun samalla kysyn, että miksen minä.