IRC-Galleria

eli missä viipyvät roolimallit meille skitsofreenikoille.

Ylipainoisille tukeville pulleille myöreille isoluisille "mulla on vaan paksu turkki" -tyypeille kaikkea hyvää ja elämäniloa, mutta ei niitä minusta roolimalleiksi tule pistää.

Se kun käsittääkseni on selvä merkki siitä, että lihavuus on hyväksyttyä. En voi lähteä listäämään kaikea sitä mikä on teveydelle vaarallista mutta hyväksyttyä, juhlittuakin, juttuja lienee monta, mutta samalla kun yritetään teineille puhua terveellisestä ruokavaliosta ja painon kohtuurajoissapitämisestä, pitääkö todella ihannoida, idolisoida, ylipainoisia ihmisiä - joiden ainut keino tulla julkisuuteen kaiken lisäksi oli juuri tuo lihavuus. Jotka juhlivat läskejään. Jotka kehottavat muitakin pitämään niistä.

Pidä itsestäsi niin paljon, että pidät itsesi terveen rajoissa ja kunnossa.

Lihavuus ei ole hyvä juttu. Paitsi ehkä jääkaudella, ja silloinkin se lienee hyödytön jos sapelihammatiikeri nappaa sinut pannulleen.

Jep, minulla on lihavia ystäviä, joita pidän suuresti; minulla on myös kauniita ystäviä joista pidän suuresti (monesti nämä ovat samoja henkilöitä). Jep, minun on helppo pitää kiloni "kurissa" (jos lihoisin, olin liian laiska laihduttamaan, ja vaikka joskus harmittaisi, useimmiten olisin välinpitämätön kertyvää läskiä kohtaan) mahtavan ruuansulatukseni ansiosta. En tappaisi itseäni lihoessani, en kehottaisi ketään siihen. Ylilaihuus on minusta sairaampaan kuin ylilihavuus, joka on sikäli luonnollista, että aikoinaan ihmisen tuli itseään talvea ja niukkuutta varten vähän lihottaa. Siedän mieluummin lihavia kuin laihoja ihmisiä, he eivät yleensä ole neuroottisia painostaan.

Summa summarum; lihaville oikeus ryömiä kolostaan kun ovat mormaalipainoisia. Kiitos ja anteeksi.