IRC-Galleria

kaikkien näiden vuosien jälkeen...


No ei.

Mutta jostain mieleni kiemuroista tajuntaan änki muisto eräästä kokoontumisesta erään Mariankadun huoltoaseman pihalla. Kahdeksisen nahkatakkista, nilkkäkäännetyissä farkuissa seisovaa tuubihiuksista miestä, kolme käsipuoliin siroteltua naista. Keskustelutuokio, jotain kymmenisen minuuttia. Naisista yksikään ei sano mitään, miehet puhuvat minkä ehtivät. Kätselen tilannetta tyrmistyneenä, olen ollut oman nahkatakkiseni kanssa noin pari kuukautta. Ei minulla ole mitään sanottavaa mitä tulee yli viisikymmentä vuotta vanhoihin amerikan(r)autoihin. Mutta ettei kellään toisellakaan... kyseessä on yksi niitä harvoja kertoja kun a) olen tuppisuu b) koen yhteenkuuluvuutta paikallaoleviin naisiin ja niputan itseni heidän joukkoonsa. Vaikka ne tuskin näkivät jutussa mitään ongelmaa.

Tuomohan muuten siis tunnetusti oli mulkero naistenvihaaja, siinä missä minä vain kaksinaamainen luikero, mutta jos näin ei olisi ollut, ja olisimme pitempään yhdessä pysyneet, totta munassa tietäisin nyt amerikanraudoista about kaiken. Minähän en turpaani tuki, oli puheenaihe kuinka kaukana tiedoistani tahansa.

Sitä minä siis lähinnä ihmettelin, että miten ne muut naiset viitsii pyöriä siinä jaloissa - jos me ei oltais Tuomon kanssa poistuttu kehoituksestani, olisin mennyt autoon lukemaan kirjaa. Mitä mä siellä teen, kun juorujen tyyppejä en tunne ja puheen poljento ei ole tuttu.

ps. Oli siinä kyllä yks hauska, kun jonkun kännykkä soi, se vilkas näyttöön ja sitten vei sen (puhelimen) hallitulla ranneliikkeellä kohti roskista. Se meni niin osuvaan komiikkaan, että naurahdin.