sittenku viimeks.
No viimeksi jänskätti, että saako paikan aina seuraavaan junaan, vaiko vasta johonkin myöhempään. Tosin niinhän se oli sillon ekakerralla oli, Brysselissä istuin illan odottamassa eurostaria.
Mutta nyt jänskättää kaikki tuo tavarasto, mikä lähtee mukaan. Siinä on luultavasti aika raahaaminen, ja tuo laukku ei meinaa nousta kunnolla rinkattakaan, miten sitten rinkkaa kaksi päivää kantaneena... No, tänään kokeillaan, kun menen lumisohjossa rautatieasemalta mellunmäkeen. Sinne voi onneksi halutessaan jättää ylimääräisiä.
Matka on taas ihan avoin, kuten oli tullessa. Mutta koska liikun keskellä viikkoa, uskon että päikkää löytyy. En siis taaskaan hanki etukäteen lippuja. Muuten jättäisin interrailinkin ruottiin, mutta ei parane, varmuuden vuoksi.
Eli yhdessä päivässä Tukholma-München. Jos jää ekasta junasta kiinni, eli en saa paikkalippua siihen, niin sitten ottaa päähän. Ja yöjunaan käy tieni. Pitää miettiä. Ja hankkia kolmekymppiä kruunuina, että saa kamat jonnekin, jos lähtee sitten Tukholmasta iltajunalla.
Mutta mistä johtuu tämä jännityneisyys? Onhan tämä jo nähty.