IRC-Galleria

lohikarme

Kuva saa minut itkemään hallitsemattomasti.

Ehkä itkemme kaunista koska tiedämme ettei se ole ikuista.

Meidät on saatu uskomaan, että raha on se asia joka kannustaa ihmisen tekemään. Jos sinä saat kaiken mitä tarvitset (ja tahdot) ilmaiseksi, etkö silloin köllöttelisi auringossa kaiket päivät?

Kumma juttu on se, että minua ei ole koskaan juuri kiinnostanut rahan ansaitseminen, sen verran sitä on hyvä olla että hengissä säilyy, mutta minä olen paljon mieluummin käyttänyt aikani pohdiskeluun ja käsillä tekemiseen.

Että kysymykseenne "mikä sitten motivoi ihmisiä jos raha poistetaan" vastaisin: halu.

On täällä englannissa luntakin.

Ärsyttää kun mutsit kutsuu masussa killuvaa alkiota "pavuksi". Nami nami hei.

Kyl tietää kenen kanssa Nimrod on. Oppi taas vähän suomea ja esitteli taitojaan: "Vallankumous on nyt".

On se mun seurassa juu xD

Pieni ankanpoikanen, uiskenteli veessä, pien ankanpoikanen, lumpeenlehden eessä...
Se haukkasi lehdestä palasen, ja sanoi; olen iloinen.

Nimittäin, suomen valtio on vihdoin tarjonnut mahdollisuuden olla menemättä töihin, ja silti pysytella pulskana. Nimittäin; jos et omista mitään ulosmitattavaa, senkun kävelet kauppaan ja syöt. Tai voi sen kuljettaa myös ulos kaupasta ja syödä siinä ulkopuolella, mutta sama se on.

Jos nimittäin jäät kiinni, poliisi, lievästä näpistyksestä, kirjoittaa sinulle sakon. Mikäli et maksa sakkoa, se ulosmitataan. Jos sinulla ei ole mitä ulosmitata, luonnollisesti et maksa mitään, koska ei ole millä maksaa. Ja, tämä on se huippu, entisessä lottodemokratiassa sinut voitiin pistää vankilaan "maksamaan" sakkosi, mutta lakipa on muuttunut, eikä näin voi enää tehdä. Toisin sanoen valtiolla ei ole keinoja saada sinua rangaistua, jos sinulla ei ole tavaraa mitä ottaa pois.

Huoleni ovat poispyyhityt, kippis ja nam nam.

Ja se on mahtavaa.

Kaikki on kyl sopottaneet siitä "olla universumin kanssa yhtä," mut musta se on aika skifi ajatus.

Niin sitten eilen, juttelin skypessä ja yhtäkkiä siinä selittäessäni nykyista suhtautumistani siihen, että voittaminen on so-old-fashion, niin rupes tuntumaan kuinka universumi uiskenteli mun läpi. Mun ruumiini rajoilla ei ollut enää mitään merkitystä, mä olin (ja olen) osa tätä maailmaa, en mikään pikkuinen oma saareke. Ei ole enää mitään minua, on vaan maailma jonka osa mä olen, jota mä olen osa.

Aivan mielettömän vapauttava tunne.

Niin ja sekin, että tuntui ihan kuin olisin yhtä hyvin voinut olla huoneen toisessa laidassa, aka fyysinen olnpaikkani on kaikkialla. Astraalimatkoja odotellessa.

----Jaksuja----

"Ei enää tekoripsiä"

...sillä riität sellaisena kuin olet.