IRC-Galleria

"Yyyyksiiiin oooon.."
onnellinen.

Jalkani tuntuvat aika väsyneiltä, ovat tuntuneet viime aikoina.
Yöt päivät juoksen, kenenköhän ajatuksissa?

Arvoitus (eikä sitten huijata): Isä ja poika ovat ajelulla. Rekka ajaa kylkeen, ja isä menehtyy välittömästi. Ambulanssi tulee, ja poika viedään pahoin ruhjoutuneena sairaalaan. Lääkäri kävelee leikkaushuoneeseen, mutta huudahtaa "en minä voi leikata häntä, hän on minun poikani!". Miten tämä on mahdollista?

"Tatu ja Patu eivät ole koskaan nähneet lääkäriä. He miettivät, miltä lääkärit mahtavat näyttää. Tatu epäilee, että heillä on tuuhea parta ja viisas katse. Patu arvelee, että heillä on aina mukana iso kirja, jossa on kaikki tieto terveysasioista."

"1980-luvulla tehtiin lukuisia "Baby X" -tutkimuksiksi kutsuttuja kokeita, joissa tarkkailtiin aikuisten ihmisten suhtautumista vauvoihin. Niissä hyvin pienet lapset, vuorokauden ikäiset ja vanhemmat, puettiin sattumanvaraisesti vaaleanpunaisiin tai vaaleansinisiin vaatteisiin. Kun lapset olivat hereillä ja kylläisiä ja heille oli vastikää vaihdettu vaipat, heidät vietiin huoneeseen, jossa oli leluja. Silloin aikuiset saivat mennä heidän luokseen, ja alkoi tapahtua kiinnostavia asioita.
Sekä miehet että naiset kohtelivat vauvoja aivan eri tavalla riippuen potkupuvun väristä.
Vaaleanpunaiseen puetuille vauvoille puhuttiin pehmeällä ja hellällä äänellä, heitä yritettiin rauhoittaa ja saada makaamaan paikallaan, mieluiten nukahtamaan.
Sinipukuisia vauvoja rohkaistiin jokeltemaan ja sätkyttelemään, heille puhuttiin kovalla ja innostuneella äänellä, heitä heiteltiin mielellään ilmaan.
Erilaisten lelujen kanssa seurattiin täsmälleen samaa kaavaa. Kaikki siniasuiset vauvat saivat helistimen tai leikkivasaran, ja heitä rohkaistiin heiluttamaan lelua tai lyömään sillä.
Kaikki vaaleanpunaisiin puetut vauvat saivat pehmeän nuken, jota heidän piti halata ja pitää hiljaa sylissä, sitä ei saanut heilutella.

Toinen esimerkki kuvaa kolmenkymmenen aikuisen reaktiota, kun heille soitettiin nauhalta vastasyntyneen lapsen itkua. Yleisölle kerrottiin, että lapsi on poika ja heiltä kysyttiin, miksi poika itkee. Vastaus oli yksiselitteinen: poika on vihainen.
Sen jälkeen kolmekymmentä eri ihmistä sai kuulla saman nauhan, mutta heille sanottiin, että lapsi on tyttö. Heiltä kysyttiin myös, miksi tyttö itkee. Vastaus oli aivan erilainen: hän on surullinen.

---

Näissä tutkimuksilla ei siis tutkittu tyttöjen ja poikien eroja, van mitä eroja aikuiset ihmiset -odottivat löytävänsä- tyttöjen ja poikien välillä. Kokeet käsittelivät pelkästään -arvottamista-, eli millaisia leimoja vastasyntyneisiin lyödään.
Sittemmin tulokset on vahvistettu yhä uudelleen.

Asia toisin sanoen: Ensimmäisestä päivästä lähtien tytöt saavat oppia olemaan hiljaa, kiltisti ja rauhallisesti. Poikia rohkaistaan riehumaan, metelöimään ja viemään tilaa."

"Siis: Pojat ja tytöt ovat erilaisia. Tarvitsee vain vilkaista meitä ymmärtääkseen, ettemme ole samanlaisia.
Tietenkään tässä ei ole mitään hankalaa tai kummallista.
Ongelmat syntyvät, kun meidät yritetään tunkea erilaisiin kaavoihin, kun yhteiskunta olettaa ihmisillä olevan tiettyjä ominaisuuksia ainoastaan sukupuolen perusteella."

Että semmosta.

Vastaus: Lääkäri on pojan äiti.

puro solisee /
lapsi kukkien alla /
on hukkumassa /

"
Sinulla on edessäsi ruutu jonka avulla voit ottaa asioista selvää, hakukoneet tekevät asian puolestasi, laitat vain sanan ja ruutu kertoo siitä kaiken mitä maailmassa tiedetään.

Muistan lapsena haaveilleeni kristallipallosta josta saduissa kerrottiin, nyt meillä jokaisella se on, mutta kuten saduissa, kristallipalloa pitää osata tulkita, pitää olla viaton jotta totuus näkyisi, katkera ja myrkyllinen mieli ei näe kristallipallossa kuin oman kuvansa.
"

Tykkään tästä kristallipallukasta aina välillä, vaikka jokin on jäänyt ytimeeni varoittamaan. "Netti on paha paikka." Arvatkaa onko maailma? Mutta ei siitä niin innolla varoiteltu..

"Kauneus ja järki samassa päässä. Voi vaan kuvitella, minkä ryöpyn tuollainen kahden perisynnin -kauneuden ja järjen - ihminen ulostulostaan kohtaa."

*snif* Ihanaa että joku ymmärtää.

"Miksi armeija on tarkoitettu niin nuorille kuin se on? Siksi, että ihmiset eivät ehtisi ajatella itse sen mielekkyyttä/mielettömyyttä, arvelen ma."

*snof* Ihanaa että joku arvelee.

"”Go with the flow” on ohjenuora kaikille, jotka haluavat päästä elämässään mahdollisimman helpolla. Kaikenlainen poikkeaminen ruodusta tuo ongelmia. Vaikka omilla aivoilla ajatteleminen ei olekaan laissa kiellettyä, käytännössä sitä ei voi suositella. Mitä keskinkertaisempi olet, sen helpommalla pääset."

*snuf* Ihanaa että saa valita.

PS. Joskohan tolle huumelainsäädännölle sais tehtyä jotain järkevää vihdoin. Millasia tonttuja sitäkin on säätämässä ollu (ainiin; arpa). Mua pelottaa nykyään ne enemmän ku huumeet, vaikka koulussa kerrottiin että humeet on pahoja ja demokratia hyvä. Kumpaakaan en kyllä oo ite kokeillu.

EDIT://
"Pitäiskö lääkekannabis laillistaa?"
-ei ikinä!
Nim. Merk. äiti 67

No joo sori, ei pitäskään, äiti67 vetää vaikutusvallalla minun tyhmien ajatusten yli. Huoh.

Heräsin unesta, jossa kirveen kanssa heiluva tyyppi irrotteli päitä ihmisiltä. Tosin vain jo kuolleita ihmisiltä. Aina kun kirves heilahti, laitoin (unessa) silmät kiinni, ja kurkin vaan että milloin voi taas katsoa. Lopulta yhdestä ruumiista levisi valtava musta verilammikko, joka lainehti kuin paraskin lampi tuulella.
Siinä sitten (vihdoin) keksin että silmät avaamallahan minä pääsen näkemästä.
Epäilen tällaisen unen syyksi sitä kun eilen katselin Lost-sarjaa sivusilmällä samalla kun yritin kirjoittaa mailia. Tiedän ettei minun pitäisi (heeh, noin juuri käy) mutta itsepetoksesta tuli liian helppoa.
Ei minua unessa pelottanut tai ahdistanut. Olin tarkkailijana (enkä kuollut, joten mitä pelättävää minulla edes olisi ollut). Mutta ihan kuten valveilla, en tahdo nähdä katkottuja päitä.

Herättyäni laiskuudessani pohdin että olisi katsyä jos olisi taikasauva, semmoinen että kun napauttaa päälakea niin siitä sitten valuu päälle kulloinkin halutut vaatteet. Säästyisi se vaiva mitä pukemiseen tarvitaan (äänestän alastomuutta).

Kun valmiiksi jo ruumiita mietin, niin mietin omaa ruumistani. Minulla on elinluovutustestamentti lompakossa. En ole toistaiseksi kirjoittanut sitä paperia, joka kieltää pappia siunaamasta kuollutta ruumistani, mutta sekin pitäisi tehdä (niin, jos sitä ei käy kirkontornista kuuluttamassa, vaadi kymmensivuista plaria johon tulee sen seitsemän todistajan ja muutaman arkkipiispan allekirjoitukset, voi hyvin käydä niin että kaikesta huolimatta joku pappi on pyhää maata arkkuni päälle lapioimassa - kirkosta eroaminen esim. ei todista mitään).

Molemmat ovat papereita, ja nehän hukkuvat nopeasti. Niinpä mietin, että voisi olla hyvä tatuoida nämä tiedot ihoon, sanotaan oikean lapaluun kohdalle, ettei jää epäselvyyksiä. Hmm, sinne ei voi kyllä laittaa omaa allekirjoitusta, ehkä sittenkin nuo jonnekkin muualle... Mutta kuitenkin. Selkeä teksti "Tästä ruumista saa leikellä paloja irti niin paljon kuin siitä vain hyötyä jollekkin irtoaa [älkää unohtako nälkäisiä afrikkalaislapsia (huh millaisia ajatuksia pääni joskus tuottaa...)]. Yksikään kirkkolainen älköön sitä uskolla häpäiskö."
No ehkä vähän runollisemmin.

Lopulta muistin viimeisimmän. Olen miettinyt, että kun noita nekrofiilejä on maassa pilvin pimein (vai oliko se vain minun maailmani...) niin minun puolestani, noh varsinkin jos kuolen nuorena, joku semmoinen saa ihan rauhassa repiä tyydytystä ruumiistani. Tästäkin pitäisi joku lappu allekirjoittaa (tatuointi arveluttaa kun olen neulapelkoinen).

Martin Page taitaa tykätä itsemurhista kirjoittamisesta.
Minä taidan tykätä hänen tekstiensä lukemisesta.

"Minä
olen hankkinut aseen."

"Yhdistämme neuvotteluhuoneeseen."