IRC-Galleria

Mutta onko sinulla nk. "keskiluokkainen unelma"?

Juoksen yleensä jussinhakumatkalla. (Siis sinne mentäessä, takaisin me matelemme.) Siihen on syynsä. Ensinnäkin olen kiinnostunut kunnostani (toistaiseksi sitä ei ole...). Tahdon kyetä juoksemaan karkuun (tai vaihtoehtoisesti saada jonkun kiinni). Hämmästelen miten päivittäin jaksan helposti juosta aina vaan pidemmän matkan, hengästyneisyys vähenee, voima lisääntyy. (Tätä olisi pitänyt kokeilla jo aikapäiviä sitten.) Niin, suurin syy tosin on se, että olen yleensä kuitenkin jo valmiiksi myöhässä...

Minulla on adidaksen (piilomainos) ikitennarit, ja sitten yhdet toiset matalat nauhalliset kengät, joilla juoksen, ihan vaan kun niin on opetettu ja kun englannin tiet on todella epätasaisia, enkä tahdo murtaa nilkkojani. Vaikka olenkin korkeita kenkiä käyttänyt 12-vuotiaasta asti, ja varmaan vain jotain 20% kenkienkäytöstäni on matalapohjaista.

Tänään satoi, ja sateenvarjon kanssa en ajatellut juosta, niinpä laitoin eteisestä sujautettavat kolmen sentin pinkit kiilakorkoballerinat. Ja mitä, siellä mitään satanut. Ei ainakaan niin että sateenvarjosta olisi jotain hyötyä ollut, enemmän kuin haittaa. Päätin koettaa (ja kellokin oli jo paljon) juosta. Tunsin lentäväni.

Mielenkiintoinen huomio: juoksen korkokengillä (luultavasti tiettyyn korkeuteen asti) paremmin kuin matalilla kengillä. Ihmekkös tuo tavallaan, kun koko nuoruuden jalkoja mitä ilmeisimmin muovasin korkokenkiin... Mutta kuitenkin. Juokseminen oli huomattavan paljon vapaanpaa, sulavampaa, aidompaa. Luultavasti myös nopeampaa. En tuntenut samaa huojumista kuin matalilla kengillä.

Juoksen siis näillä näkymin nakukympin koroissa... "Mut ihan vaan siks ku oon niin tottunu juoksee korkokengissä (alasti??)".

Sarkasmi#blogcomments

Kirjoitan jotain omaa joskus ehkä. Mutku ei mun tartte. Ainakaan aina.

(Ja tässä kopio siltä varalta että tuo katoaa:
"Ulkona ois niin mahtava ilma. Niin jees kesä tulossa. Kuinka upeaa olis viettää sitäkin hymyillessä jonkun ihanan tytön kanssa.

Ja sitten tulla sisälle ja naida siltä aivot pellolle.


:|

Sori, meni romantiikka vähän metsään, eh?

Ei mutta vitsit sikseen, kyllä on taas vähän pariton fiilis.

Tahdon taas SYYN pyrkiä parempaan. En vaan osaa olla "onnellinen" yksin, tai jotain :/

Ja kaikki ympärillä tuntuu seurustelevan ja hajottaa. Suorastaan outo olo, kun ei ole ajatuksissa ketään mielitiettyä. Ei edes ihastusta tai mitään säätöä..

No, eiköhän se tästä. Kerron muita kuulumisia toisessa päiväkirjapostissa niinku NY:
")

”Emme voi ratkaista tämän päivän ongelmia modernilla ajattelulla, koska tämän päivän ongelmat ovat tulosta modernista ajattelusta” - Albert Einstein -

No niin. (Kun en ole päässyt tänne pariin hetkeen (iik, kahteen vuorokauteen) mulla on kyllä varmaan vaikka mitä kirjoitettavaa... Mutta myöhemmin sit.)

http://www.pullovesi.fi/katso-video.html

Olen autuaasti jakanut tätä linkkiä. Ja mikä on kiitos: paljastuu, että "Tietoiskun takana on firma, joka valmistaa soodakoneita (joilla tehdään limsaa kotona vesijohtovedestä)." "Ja tietenkin ideana on haitata pullovesibisnestä ja mustamaalata kilpailijoita."

Jes. Perkele.

En silti usko, että tuo vesikamppanja (lukuineen) tuulesta temmattu olisi, enkä usko että puolloveden juomattajättäminen olisi pahaksi, enkä kyllä suosittele soodakonettakaan, vaan ihan sitä vesijohtovettä, suoraan lasiin ja siitä nieluun. Jautaa. Anteeksi selkeästi ilmaisemani puoluellisuus, mutta kuka hullu oikeasti ostaa suomessa pullovettä?! (Minun eksäni... joka tosin oppi kantamaan vesipulloa mukanaan, kun asiasta "pari kertaa" huomautin, pusuja hänelle siitä.)

Niin, itsehän pärjään pari päivääkin juomatta (joskin tulee semmoinen kumma heikko olo, emt ;) enkä oikeastaan muista milloin viimeksi olisin tuntenut janoa - varmaan jonkun mässäilyn päätteeksi. Tai suolailun. Juon kun muistan (toivottavasti useammin...), eikä minulle tien päällä tule kovin äkkiä janon tunne - ja kun siellä ei tiettykään (!) ole vessaa, niin supernopean aineenvaihduntani takia en viitsi juoda tien päällä.

Mutta, ihmisillä on erilaisa juomisrytmejä ja tapoja. Yksi tapa kuitenkin sopii kaikille: ottaa mukaan vesipullon kun lähtee liikenteeseen. Muovipussiin, jos pelottaa.
Niin, ja jos sen heittää illalla pakkaseen, saa seuraavaksi päiväksi koko päivän kylmää vettä - tällöin se muovipussi on must, koska vettä tiivistyy sulaessa pullon pinnalle.
Vaikka minulla ei kyllä ole laukussa mitään minkä vesi tuhoaisi....

Ensimmäinen semifinaali on tänään. Se kolmas ohjelma jonka telkkarista vuosittain katson, euroviisut (karsintoineen), tulee taas. Olen aika täpinöissäni. Mutta, tekisi mieli poppareita sitä katsoessa, vaan täältä en oo läytäny. Pitänee mennä ja hakea vaikka pähkinöitä seuraksi.

Ps. Nyt sieltä telkkarista tulee mainos, jossa varas, jolla on päällään EU-paita, kiipeää sisään UK-talon ikkunasta, ja änkee kassiinsa possun (maatalouden), laivan (kalastuksen), vaa´an (lain), auton (teollisuuden) ja hamuaa sitten jotain seinällä... nimittäin UKn rahaa. Mutta silloin ilmestyy vartia, ja pistää hänet rautoihin. "Äänestä oman maan rahan puolesta." Ja sitten metritolkulla "EUhun liittyminen olikin aika huono idea, ja ne pöllii meiltä oikeudet omiin sääntöihin ja tuputtaa pyrogratiaa tilalle"-puhetta. Siis mitä, eiks EU ookkaan kiva juttu :O (Huoh.)

"
POIKA SÄÄNNÖT:
1. poikia pitää pussailla
2. poikia ei saa raahata väkisin vaatekauppaan
3. poikien ideoita pitää myös kuunnella
4. poikia pitää auttaa josne ei itte osaa
5. poikien tukkaa pitää pörröttää
6. poikia pitää vähän purra jos ne tahtoo, ei kovaa saa
7. tyttöjen pitää ruokkia poikia jos ne tahtoo
8. pitää tehdä välillä myös mitä pojat tahtoo
9. pojalta pitää ottaa suihin aina kun se pyytää
10. pojalle pitää antaa kun se haluaa
11. poikia ei saa neuvoa liikenteessä
"

Suihinottokohtaa saa soveltaa.

Äääh. Kirjoitin pitkän postauksen rakkaudesta, ja ajoin siinä itseni umpikujaan (pääsemättä vielä edes kunnolla asiaankaan..), josta minut ulos päästäisi vain koko tämän maailman systeemin muuttuminen.

Hyvin simppelisti:

Jos me kaikki vaan alettais elää täällä sovussa, toisiamme kunnoittaen, rakastaen ja ymmärtäen, pitäen huolta ja pyrkien globaaliin hyvään oloon, se olis musta aika jees.

Miksi se on niin himskatin vaikeaa?
Voisiko joku kertoa? Asia todella vaivaa minua ja ahdistaa usein.
Onko ihminen perustaltaan paha? En usko, vaikka uskon että olosuhteet saattavat meistä sellaisia toimia esiin saada. Miksi sitten kohtaan niin paljon pahaa? Miksi itse tuotan niin paljon pahaa?

Auttaisikohan jos emme yrittäisi omistaa asioita? Miksi pitäisi omistaa?

Tahtoisin nähdä rauhan maan. Rakkauden, hyväksymisen. Tahtoisin itse kyetä siihen peremmin; yritän pontevasti, mutta esimerkiksi oudoissa tilanteissa luisun helposti ikäviin toimintamalleihin.

Niin, en mä ihan totta tarkottanu suututtaa tai satuttaa. Tein kun en muuta osannu. Ja kuitenkin tuntui että olisi pakko jotain tehdä.

"Ehkäpä elämä onkin vain sitä miltä tuntuu / väsynyt todellisuus hiljaa ohitsemme ontuu"
ja
"Kymmentuhatvuotisen historian tulos: Hengitys - sisään ja ulos"

Kuka haluaa astua mun valtakuntaan?

Huoh.

Minulta-pöllittiin-takaovi.

Voih, tajusin just: tekemällä itsemurhan (koska en tykkää elää), elämänkatsomukseni mukaan palaan energiaksi ja materiaksi kiertoon. Niin, tälle samalle perhanan pallolle. Täältä en pääse pois, ahdistus seuraa esanssiani kaiken aikaa. En pääse pois kiertokulusta pahassa paikassa.

(Pitäisiköhän ryhtyä kristityksi... Pääsisi taivaaseen...)

Pakko-parantaa-elinoloja-täällä - itseäni varten, tulevaa olomuotoa varten.

Vai olisiko mahdollista että pääsen johonkin toiseen galaksiin... Onnellisten ituhippien galksiin, jossa pilvi virtaa ja vapaa rakkaus ei levitä sukupuolitauteja.

Toisaalta, koska mieluusti näkisin nykyisen ihmiskunnan/-lajin tuhon, ehkä sittenkin pitäisi edesauttaa sitä.. Toisaalta tämä riippunee siitä, uskonko ihamiskunnan voivan valaistua, vai uskonko että joka tapauksessa koko homma menee pieleen ja maapallo hankkiutuu itse eroon kuonasta...
(Oho, tuli mieleen: Miksi palloa edes pitäsi suojella? Miksi sen pitäisi säilyä?)
No tehdään vaikka näin: odottelen vähintään vuoteen 2012. Katsotaan sitten tarvitseeko katsoa.

Mutta mitähän puuhailisin siihen asti...

("Hetkinen...Miehän oon aikuinen, miehän saan tehä mitä mie haluun!")