IRC-Galleria

PS. Taas. Luin aamun Supernaivia ja minulle tuli todella hyvä olo. Sitten kirjauduin nettiin, löysin kaikkea kurjaa (ja sitten toisaalta paljon ei mitään) ja nyt on paha olo.

Vaikka internetin mahdollisuudet ovatkin avautuneet minulle enemmän ja enemmän vuosi vuodelta, samalla se aiheuttaa minulle suurta tuskaa. Ehkä koska se on niin vapaa. Koska jokainen voi ja saa tehdä mitä tahansa. Ja voi olla tekemättä.
Tiedän että valitan turhasta - tiedän että minulla ei kuulukkaan olla valtaa muiden nettitekemisiin, eikä minun kuulu tuntea pahaa oloa kun joku tekee netissä jotain.

Olen silti onnellisempi virtuaalitodellisuuden ulkopuolella. Olen onnellisempi kirjeestä kuin mailista, olen onnellisempi kirjasta kuin blogista, olen onnellisempi kuulemastani puheesta kuin lukemastani kommentista.

Vaikka netti onkin tarjonnut minulle seuraa tämän vuoden aikana, vaikka sieltä onkin löytynyt vallattoman ihmeellisiä juttuja, jotka ovat auttaneet minua pitkälle eteenpäin itsessäni.

Nytkin jumitan tätä kirjoittaessa jotta voisin vielä hetken olla täällä, vaikka katseeni nostassa ulkona vellova sade houkuttelee minua tanssimaan. Menen.

Jos pystyn.

Olen viime aikoina lukenut kirjoja, joissa "yhteiskuntaan sopimaton", sen sääntöjä osaamaton, etsii tietään, ja elämää.

Sellaisia kuin Martin Pagen kirjat, nyt tuo Erlend Loen Supernaivi, Anssi kelan Kesä Kalevi Sorsan kanssa, ja tietysti Tähtityttö. Samaan sarjaan menevät myös elokuvat Happy-Go-Lucy ja Amelié.

Osaako joku auttaa ja kertoa minulle lisää vastaavia kirjoja (tai elokuvia (tai mitä tahansa tarinoita...))? Mitä tahansa, millaisia tahansa. Kuitenkin mieluiten sellaisia "maailma toimii" -loppuja. Jos tunnet mainitsemani teokset ja tiedät millaisia tarkoitan, tai kuvaus sopii johonkin tuntemaasi teokseen, kerro minulle. Rakastan tällaisia tarinoita.

Tahtoisin rakastella tämän vuoden viisuvoittajaa. Ei mitenkään symbolisesti bla bla tai mitään, kun siis ihan vaan panna. Koska se on musta helvetillisen hyvännäkönen...

http://www.youtube.com/watch?v=NlQRhwfuX4I&NR=1

Ja nyt käsi ylös eksät (toki tulevat ja nykyisetkin), joiden mielestä toi biisi kertoo minusta.

Tässä vielä kyseisen biisin sanat: nattfar

"sanasi kuin nielisi jotain elävää"

No siis oon vähän pihalla. Mulla on liikaa kuvia galleriassa nykyään. Kerro siis jos suosikkisi (tai joku mist tykkäät) ei ole näkyvillä, hoidan pikimmiten (alastonkuvia en laita takas, vaikka kuinka rukoilet).

"olen vain osa tätä maailmaa"

Miten niin "vain"?

"pojat tahtovat kuulla
ettei tytön kesähameen alla
ei ole alushousuja
ja juuri sen tytöt halusivat sanoa"

Olen vähän pettynyt.

Elämä aikuisena ei ollut niin helppoa kuin lapsena kuvittelin. Minusta tuli onnellinen, mutten ole varma mitä hyötyä siitä on. Saan, ja olen saanut, kaiken mitä keksin pyytää. Joskus siihen toki menee aikaa, eikä sormien napsautus auta. Se on aika kummallista. En tiedä mitä muut ihmiset syvällä itsessään toivovat, ehkä samoja asioita kuin minä, jolloin en ole mitenkään etuoikeutettu

"Lapin rundi tammikuussa, kustaan suoraan bussin kardaaniin.
Ei oo varmaan helppoo olla nainen, kun tyhmyys tiivistyy.
Mut hyvin se tän ottaa, se sanoo meitä kultapojikseen.
Mutta miten musta tuntuu, että minulle sen sanoo tosissaan.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Muut humalaansa nukkuu, taas bussia saan ajaa läpi yön.
Hän pitää mulle seuraa ja kertoo asioitaan itsestään.
Kuinka äiti laittoi välit poikki kun tytär alkoi laulamaan.
Ja minä ajan vaikka haluaisin vaihtaa nuo kaikki sanat suudelmaan.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Tää onko kaikki kuvitelmaa vaan, taas luulenko liikaa, luulenko liikaa.
En ajatuksiltani rauhaa saa, kun kaiken aikaa mietin mielessäin
tunteeko hänkin myös näin.

Tammikuussa lapin yössä tankki alkaa olla tyhjillään"

Olen elänyt lähes koko elämäni tämän biisin fiiliksessä. Luovutan aina jo ennen yrittämistä.
No esim. se yks kirjakaupassa mua selvästi katsellut poikanen (jonka toisen kengän nauhan oli auki).
Ja sit se yks tyttö koulun pihalla, olisin hyvin voinu tarjota sille mun sateenvarjon toisen reunan.

Mutta eihän ketään oikeasti kiinnosta kukaan muu, varsinkaan minä, tällä planeetalla. Yksin unelmoin maailmasta jossa ihmiset olisivat vapaampia olemaan toisilleen hyviä. Rakastavampia.

Rakkaus.

Seuraava joka kutsuu mua termillä "kitten" tai jollain sen johdannaisella... katuu sitä vielä, jos vain keksin jonkin oikein katalan koston.