IRC-Galleria

Nyt käsitän varsin hyvin miksi siellä historiassa niillä korsetetituilla on palveluskuntaa. Sukkien pukeminen (oi autuutta, yllätyksekseni tähän kuului sukkanauhat), kenkien solmiminen... mikä tahansa kumartelu on vaikeaa (ainakin vielä). Ja tietty se itse korsetin kiristelykin.

Ilmoittaudu tässä minun palveluskuntaani:

Jotakuta jolla on käytännön kokemusta korseteista. Joka jaksaisi vastailla mun ujoihin, uteliasiin, "tyhmiin" kysymyksiin. Varsinkin "miksi"-kysymyksiin. Löytyykö ketään? (Tuntemattomat siis, jos olisi tutuissa osaavia (tai sitten en vaan tiedä..) kysyisin niiltä suoraan.) Hankin siis eilen metalliluutetun ylirinankorsetin, mustaa satiinia. Ensimmäiseni, ja kaipaisin vähän henkistä tukea fyysisen kokemisesta.

"Can I get your number?"
"Why?"
"´Cause you´re fucking gorgeous."
-Arvostan rehellisyyttä.

(Mutta en sitä että viihtyy seurassani muttei sitten jostain minulle käsittämättömästä syystä hakeudu siihen. Niin on käynyt elämässäni kahdesti. Kerro, oi miessukupuolen edustaja, onko vika siinä, että olen niin "hyökkäävä" (eli en istu kotona odottamassa puhelua vaan soitan itse, ja ehdotan tapaamista)?)

Oho, minut muuten iskettiin taksijonosta. Kaikkea sitä näkee kun vanhaks elää.

Bailasin (istuin kantiksen nurkassa maailmaa tuijottaen (se ei vilkaissutkaan takaisin) pari tuntia, ja kävelin bussille) koko illan korsetissa. No pikkuriikkisen sattuu, ja kun lauloin ja juoksin itseni kotiin olin kuolemanhengästynyt. Vaan tämä tästä.

Niin. Epäilen että korsetissa parasta on kun sen ottaa pois. Vähän kuin korkokengät. Vielä ihanampaa.

Oho. Kuvaaminen meni vähän yri laitojen... Mutta se on metalliluukorsetti. Se on mulla päällä just nyt. Ja se tuntuu i h a n a l t a. Oikeasti - nautintoa. Päästään vioittuneille, mutta silti. Ja noin pikkarit on kans ihanat. Ja toi offisicial-englantihattu (en ole varma miten ehjä se on kun pääsen suomeen...). Ja toi viuhkakin on aitoa muovia.

Korsetti 90 puntaa, alushousut (mulla ne kyllä tulee olemaan päällyshousuina kanssa) 2 puntaa, englantihattu 3 puntaa, samoin viuhka.

Nyt minun on pakko hankkia poikaystävä - korsetin kiristäminen itse ei ole liian helppoa. Mutta se todella on mun vaate. Ah.

Kai joku taas näyttää mulle leffan "Pitkä kuuma kesä" viel ennen tän kesän loppua?

Eli. Maa on pallo. Selvä. Otetaan tuo faktana. Sillä on pohjoispuoli, ja eteläpuoli, ja olemme tottuneet siihen että pohjoispää on ylhäällä, ja eteläpää alhaalla, tämän varmaan myöntävät nekin australialaiset jotka kävelevät pää alaspäin. Karttapallot on laitettu niin, että se mitä pidämme pohjoispuolena, on eteläpuolen päällä. Minkä suhteessa tämä tehdään? Onko mahdollista että oikeasti me suomalaiset kävelemme pää alaspäin, että avaruus onkin toisin päin, tai että aurinko ei olekkaan vierellämme, vaan päällämme? Miten päin avaruus on, ja miten päin maapallo on suhteessa siihen? Missä on avaruuden yläpuoli, missä alapuoli?

Menee hakuammunnaksi mutta. Yritän löytää elokuvaa (saattaa olla sarja tai jotain muutakin... mutta yritän silti). Muistan siitä hyvin vähän (tai en osaa yhdistää muita paloja). Kyse oli ilmeisesti jonkinlaisesta takaa-ajosta, jonkinlaisen pahiksen. Muistan kohdan, jossa perässäjuoksijat menee huoneeseen, jossa makaa ruumis pöydällä lakanaan peitettynä. Tällä ruumiilla on takaa-ajetun kasvot, mutta kun ruumista kosketetaan, putoavat tältä sormukset kädestä. Ne eivät siis ole ruumiin, joten ruumiskaan ei ole etsityn. Myöhemmin elokuvassa ehkä käärittiin takaa-ajetun kasvoilta sideharsoa, ja tällä oli uudet kasvot; joka tapauksessa kyse oli kasvojen vaihdosta takaa-ajajien hämäämiseksi.

Tietääkö kukaan?

Jotenkin arveluttaa se, miten mulla on aina ollu "faneja", siis tyyppejä, pikku smurffeja, joille mun sana on joku totuus ja ihmeellisyys ja vakaus. Että mä ole ikään kuin joku johtaja. Ongelma on siinä, etten todellakaan ole aina oikeassa, ja jos olenkin, se ei välttämättä ole järkevää. Siksen tahdo että ihmiset minua kopioi jne.

Mutta siis. Se mikä arveluttaa, on se miten suurin osa niistä on... no vähän yksinkertaisia, tai sitten mua nuorempia.. no ylipäänsä sellasia narussa vedettäviä, jotka mä puhun hetkessä pöydän alle jos ne on jostain eri mieltä, ja haluan. "Väitellessäsi idiootin kanssa voit voittaa vain idiootin". Kaikki ne on siis hakee multa hyväksyntää ja turvaa. Ei mulla ole valtuuksia tarjota sellaista.

Yksi tällainen ryhmä on tietty sisarukset, mutta siinä on se ero, että ne on selkeästi kehitysprosessissa (öö kuka ei ois, mutta sanotaan että itsenäistymisprosessissa) eikä seuraa mua sokeesti, plus että mulla on saletisti puhtaat motiivit niiden kasvatuksessa ("kasvatuksessa").

En siis tahdo että minua kukaan "seuraa".

Ihmiset, kyllä te riitätte ihan itsenänne, teissä on potentiaalia, ei teidän tarvitse jumaloida minua ja uskoa mitä minä sanon.

Vaikka toki joskus itsetuntoani hivelee, kuin Hitleriä kansanjoukkojen edessä.