IRC-Galleria

Järjen ja paremman arvostelukyvyn sumennuttua ostin itselleni uudet kävelykengät. Suomessahan ei olisi odottamassa kuin "muutama" pari, ja tätä poiskannettavaa ei ole valmiiksi... Korkeammat ja aikuisemmat kuin viimeksi. Ja pienemmät, siis meinaan että vähän turhankin, hmm. Mutta kokoa isommat olivat liian isot. Johtuen lähtöhinnasta ja merkistä ja materiaalista, epäilen että nämä kestävät käyttöä edellisiä pitempään.

Ainiin. Sain lukuvinkin, Paulo Coelhon "The Alchemist", feissarilta. Luen sen kotimatkalla. Älkää siis kertoko mistä se kertoo... Mutta nyt kahlaan läpi Potteria. Ah, miten hyvältä tuntuu lukea, en ole lukenut mitään (netin ulkopuolella) pitkään aikaan. Rakastan lukemista.

Ja sinua.

Tääkään ei vaikuta pahalta: http://wtf-radio.info/

Mulla ei enää ole vaatteita mitä ottaa pois... Täällä on kuuma... Sulan...

Arvatkaa mihin leffaan lunastin liput. Jipii, on taas se aika vuodesta.

Ps. Olenko lihonut?

Ps2. Löysin ehkä kävelykengät.

Ps3. Olin päivällä onnellinen juteltuani feissarin kanssa. Vaikka se on minusta ajankäytön väärin priorisointia, tekevätpä edes jotain. No, kauaa se ei lohduttanut; http://www.halla-aho.com/scripta/pahoitteluni.html (Tietääkseni Halla-Ahosta pitäisi olla jotain mieltä, mutten ole, kunhan lainaan häneltä yhden pätkän, yksityishenkilönä).

Isoäitini vihjailee tauotta miesystävistäni, tai siis siitä että kukas minulla nyt on kierroksessa.
Äitini ihmettelee kuinka kukaan voi olla minusta pitämättä.
Eräs vanhempi rouvashenkilö, jonka kanssa kirjoittelen, on varma että "sinulla on siellä englannissa jo poikaystävä".

Nelivuotias hostittava ihmetteli äsken silmät selällään, että miten muka joskus on ollut joku poika, jota olen rakastanut, mutta joka ei ole rakastanut minua. Onneksi hänellä oli selkeä ratkaisu; minun tulisi silloin sitten ottaa joku toinen.

Tekisi mieli kirkua. Että todellakin, varsinkin nuorena, suurin osa niistä keihin olin ihastunut ei tarjonnut minkäänlaista vastakaikua. Että vaikka minä rakastin, olin todella hyljeksitty ja seurustelu ei ollut jotain mihin minulle annettiin tilaisuus. En ole katkera, vaan tyytyväinen, minua vaan ihmetyttää kun niin moni on varma että hommakos minun on "hankkia" seurustelukumppani. Tiedättekö, se käy työstä. Eikä minulla edes kai ole mitään suuria vaatimuksia (vaikka toimiva parisuhde saattaakin olla lähes mahdoton saavuttaa, en tiedä).

Sattumalta mietin eilen, mitä toivoisin (olkoonkin että jokainen tapaus käsitellään yksilönä).

- Kykeneväinen saamaan minut nauramaan.
- Oma-aloitteinen.
- Valmis keskustelemaan kaikesta mahdollisesta, syviä pitkiä keskusteluja.
- Sen verran hyvännäköinen, ettei tarvitse rakastua vain sisimpään.
- Älykäs, tietorikas, tietää asioita joita minä en (vielä) tiedä.
- Kiinnostunut seksistä.
- Kypsä, ei lastentauteja.
- Kärsivällinen.
- Hellä.
- Järkkää ylläreitä (mieluummin kivoja).
- Turvallinen.
- Omasta elämästään vastuun kantava, lähtökohtaisesti ahkera.

Ajokortti, pitkät hiukset, tupakoimattomuus ja päihteettömyys, pukeutumistyylityyli, rakkaus luontoon, johonkin mielenkiintoiseen tyyliin / (ala)kulttuuriin / ryhmään kuuluminen, sisaruksistani pitäminen ja käsitys maailman tilasta (omaani vastaava) luetaan eduiksi. Korkeasta palkkatasosta ei ole haittaa...
Puunhalaajahipit ja peikkopojat vaivautukoot.

"tietoisina siitä, että vielä joskus aterioimme leipää ja viiniä sisaremme kanssa"

"Rintani ovat vain miestäni varten, eikä muiden niitä tarvitse ihailla, vaikka ihanat ovatkin."
Tähän törmään yhä uudestaan ja uudestaan. Osaako joku selittää?

Kävin ton nelivuotiaan kanssa hautausmaalla. Selittelin siinä, että mitä hautausmaa tarkoittaa, ja että *osoittaa esimerkkihautaa* tuohon on joku kuollut henkilö haudattuna.
Ja mitä hostittava kysyy? "Miksei me kaiveta sitä esiin?"

Joku on tainnut vietää liikaa aikaa seurassani, ja koska se on alaikäinen, taitaa olla aina minun häipyä pikkuhiljaa kuvioista :D

Nipsu antaa kissalle palan kakkua

Miten tuo jotenkin vaikuttaa irstaalta...

Meillä asuu takapihalla rotta. Se on suloinen.

"Nauran jutuillesi miettimättä."