IRC-Galleria

En kykene löytämään pohjoisruotsin juna-asemia mistään palvelusta. Ne eivät enää ole olemassa. Gasp.

Siinä taisi olla viimeinen biletysiltani. Söin jäätelön antikvariaatin ikkunalaudalla, lasken sen performanssiksi. Suunnittelin suomeen pääsyä. Muutahan en juuri teekkään.

Luulen että moni on kokenut tilanteen, jossa toivoisi että aika kuluisi nopeaan mutta oikeastaan toivoo että se ei kuluisi ollenkaan. Kaksi viikkoa. Kahden viikon päästä en saa jännitykseltä nukutuksi, on aika lähteä matkaan kun päivä koittaa.

Jos joku tulisi ja halaisi minua nyt (saattaisin hyvinkin tarvita, vinkh), voisin ehkä olla tuhoamatta maailmaa tänään.

Hihii, kattelin aborttikuvia ja voi kun ne pikkuiset jalat ja kädet (irtirevenneet) oli söpösiä. Semmosen jos saisi lasiin upotettuna... Ihan minejä, pikkuraajoja, ihmisen näkösiä (en mä tienny että se kehittyy niin nopeasti... ööjoo, itteasiassa varmaan oletin että se on muodoton möhkäle suunnilleen edelliseen päivään synnytyksestä - oletan yhä, eikse muka oo, ootko nähny?). Ihan ufoa koko raskaustoimi. Jos haluan vauvan sisääni, syön sellaisen. Mutta ne pienet varpahat ja sormet...

"POSTIMERKKIEN LIIMAT KASVISPERÄISISIÄ
Suomessa myytäviä postimerkkejä painetaan viidessä eri painotalossa sekä kotimaassa että muualla Euroopassa. Posti saanut kaikilta painotaloilta selvityksen siitä, ettei heidän liimoitteensa sisällä eläinelementtejä ja ovat siten soveliaita myös vegaaneille."

Roskaruoka. Ravintoköyhää sapuskaa, eiks jeh? Mutta eikö sanaa voi käyttää myös dyykattuun ruokaan?

"Teleportista kun kerran
kotiin tultiin laulaen.
Ron vei Megin sydämen
ja minä jalan jonkun herran."

Nyt se on pakollista. Minä tulen takaisin. Minä tulen ja elän siellä. Tahdotko sinä elää kanssani? Saat minut käsiisi tämän kuun lopulla. Minulla on parikymmentä henkilöpaikkaa käytävänä läpi. Mahdut joukkoon. Kenen luona kyläilen, sinunkin.

Ottakaa minut avosylin vastaan. En ole tuhlaajapoika, mutta kyllä minua varten voisi juottoporkkanan teurastaa...

Onko mikään ollut sen arvoista. Kuka minä olen. Saanko olla sinulle tähti, tiedäthän, yksi miljoonista.

Saanko sekoilla näin, jättää välimerkit arvottomiksi ja lauseet persoonattomiksi. Saanko soittaa sinulle yöllä ja sanoa että olen aamulla oven takana. Saanko sinut soittamaan itselleni samalla tavalla.

Vapaa, kaunis, pyhä. Yksi kuudesta ja puolesta miljardista. Kohtaa, suljet silmät, sinä et ole minun.

Juoksen vaikka olen paikallani. Olen jo tuskainen, tahdon liikkua. Tahdon karkuun liikettä, juosta pois, ettei minun tarvitse kasvottaa muutosta. Ensi yönä nukutaan.

Ps:
Ilmaista viinaa:
-Käy lainaamassa naapuriltasi hiivaa ja sokeria "leipomista" varten. Tarvitset enää kraanavettä ja sinulla on kaikki tarvittavat ainekset kiljun valmistamiseen.
Ja halvan kihlasormuksenkin saa paperiliittimestä.

Mua pelottaa niin että tärisen.

:D

"Mutta suunnitelmat ovat olleet näytteillä..."
"Näytteillä? Mutta minun oli kömyttävä kellariin katsomaan niitä."
"Näyttelyosaston toimisto on kellarissa."
"Taskulampun kanssa."
"No, sähköt olivat kaiketi poikki."
"Samoin kuin portaat."
"Hyvä on, mutta joka tapauksessa te näitte ilmoituksen tien rakentamisesta."
"Kyllä", Arthur sanoi, "kyllä minä näin. Se oli näytteillä lukitun arkistokaapin alimmassa laatikossa käytöstä poistetussa vessassa jonka ovessa luki Varokaa leopardia!"