IRC-Galleria

"My deepest wish is to live in a little farmhouse one day, with lots of open space, my own atelier, a lot of pets and earning my money with things i love to do!"

Viime vuoden synttärien jälkilöylyjen lyödessä sain jotain, mitä ehkä uskallan kutsua ystäväksi. Voiko parempaa lahjaa, autuusasiaa kiitos Lindgrenin, toivoakkaan?

Rakastan lahjoja. Rakastatteko te muut (varsinkin he jotka eivät rakasta, ilmoittautukaa ja selittäkää)? Minusta ne ovat suunnilleen parasta maailmassa, yllätykset, se että saa jotain vain olemalla yhä olemassa. Jotain mietittyä ja sopivaa: jännittää sikäli kun olen nyt päässyt tähän "ei minulta mitään puutu - en tarvitse mitään - minulla on jo kaikki" -olotilaan.

Sain kaksi syntymäpäiväkorttia. Uskollisilta Kirsti & Hannu -jengiltä, tylsä persoonaton kukkakortti, mutta olen onnellinen.
Ja sitten pienen pienen, ensin luulin kuorta suorastaan tyhjäksi, korttisen, jolle äitini (kyllä, tunkee nenän joka paikkaa) naureskeli ja hihkuin.


Kummeilta tulee jotain hienoa. Minulla on mahtavat kummit, mutta tosi outoja ne on - miten olenkin sellaisia saanut?

Mummoilta tulee pieni seteli, suklaata ja alusvaatteita. Hyvähyvä.

Kai mummi laittaa kortin, muistaakohan team Vaari ja Taimi edes päivää.

Mutta minähän täytän jo kaksikymmentä, ei tarvitse enää muistaa.

Sunnuntaina tarjoillaan kello yhdestä eteenpäin prinsessakakkua osoitteessa Ratsutie 86, Nastola - olet tervetullut, kunhan tuot sen lahjan (ahneen sielu on lihava). Tarkemmat tiedot numerosta 0445198919.

Veljet ja niiden kaverit ostaa mulle dilen. Ainakin näin päättelin. Miten mukavaa (????)

Meri uhkaili jollain jännällä. Toiedättehän, kyse on suunnilleen Hagrid-ja-pienet-söpöt-eläimet -verrannollisuudesta, eli saan jotain pähkähullua.


Nyt haen reseptivihon (kymmenen senttiä korkea kansio... hups) ja aloitan leipomisen.

Macaron-leivoksia, lusikkaleipiä, karjalanpiirakoita, porkkanasuklaakakkkua, pullaa, täyskäriä, kinkkupiirakkaa ja kaikkea mitä nyt mieleen tulee.

Kaverini paastoavat pari viikkoa aina ennen minun juhliani.

Charles Bukowski: Kaupungin kaunein tyttö
Virginie Despentes: King Kong-tyttö
Gaetan Soucy: Tulitikkutyttö

Myös Hans Kristian Andersenin Pieni tulitikkutyttö jonossa.

Siksi parhaat ystäväni ovat kirjoja, todelliset vanhempani ja jopa sisarukseni löytyvät kirjallisuudesta.
Fiktion lukeminen, mitä ajan tuhlausta
(kuin musiikki, alkoholi, syöpöttely ja seksi...).

Olisin ollut pettynyt, jolleivat Nadine ja Manu olisi löytäneret toisiaan Despentesin kirjassa Pane mua. Alkujaan Baise-Moi, muuten.

He löysivät, ja nyt odotellaan lisää ruumiita. Kuinka kukaan voi olla niin julma, kylmä ja välinpitämätön? Kadehdin.

Onko viattomuuden säilyttämisessä mitää järkeä, mitä iloa siitä on?

"I´m tired of always doing as I´m told, your shit is starting to grow really old, I´m sick of dealing with all your crap, you pushed me too hard now watch me snap."

PS. Aikuisten kirjat eivät sovi minulle.

Lähden huomenna Tou´on kanssa verikokeeseen. Hee hee, hänen kierohkolla naurutyylillään.

Meillä on semmoinen joku hassu klikkaus päässä, että me tuppaamme kirkumaan, itkemään, anelemaan, pyörtymään ja pelkäämään neulojen ollessa läsnä. Ja siitä on ihan hirmuisesti vaivaa vanhemmilleni, ainakin niin nuo asian aina esittävät.

Mutta hommahan on heille ohi parissa minuutissa, pitävät kiinni ja sietävät räkää ryystävää kirkuvaa teiniä joka tosin takuuvarmasti pitää kätensä paikallaan koko toimituksen ajan. Toista se on meillä, jännitys kasvaa monta päivää, ja jälkikäteen olo on hutera (joskin helpottunut) ja nenä ja silmät turvoksissa.

Hyvä on, Tou´o ei itke. Niin teen vain minä. Minä en pyörry. Niin tekee väin hän. Huomenna katsotaan kumpi iskee ennemmin.

Niin, siis ei minulta verta oteta...

1. Kaikkialle on ilmestynyt "ilmianna" -namiskoja. Köhöm.

1. Valkea tausta vaatii totuttelua, ja pidän senkin jälkeen tummasta enemmän.

1. Yhteisökommenttien "uudet kommentit" -otsikon vieressä ei ole tietoa siitä minkä yhteisön kommentit on kyseessä.

1. Minulla on 254 kaveritapahtumaa, mikä on mielestäni epäselkeää koska niiden läpikäyminen vie rutkasti vähemmän klikkauksia.

Työtodistus tuli, joten nyt voin jolkottaa työkkäriin häkemaan työttömyysajan rahoja. Sitten minusta tulee rikas, rikaaaaaas...

(Joo, niin, huomasin etä galtsu on nyt uusi.)

Hohoo...

Värjäsin hiukset siniseksi. (Kyllä, pääsiäisenä aion värjätä vihreäksi ja ripotella sekaan tipusia.)

Pelailtiin TSH-peliä (siis, Tyhjän Saunan Haltia/Haltija... vai oliko se Taru Sormusten Herrasta -lautapeli), ja kuoltiin kaikki. Hävittiin pari senttiä korkealle muovimohkäleelle, nyt on itsetunto pohjalukemissa. Mutta revanssi seuraa...

Lisäksi kehiteltiin hieno metsäpeli.
Ytimenä on yksi arjalainen, ja jos pätyy kolmenkymmenen metrin säteelle hänestä, kuolee heti (koska se on niin ylivertanen, niin).
Sitten on viisi tiimiä, neekerit, homoseksuaalit, juutalaiset, vammaiset ja rintamakarkurit. Yhdessä näitä kaikkia kutsutaan vainotuiksi.
Jokaisessa tiimissä on (noin) neljä tyyppiä, ja jokaisella tiimillä on yksi vihje (kuusi vihjekuorta per ryhmä, niin että jokaisella ryhmäläisellä on yksi kuori, kaksi muuta jaetaan kuten ryhmä parhaaksi näkee) noin puolen neliökilometrin kokoiselle viisikulmiomaiselle pelialueelle kätkeytyvän aarteen sijainnista.
Jokaisella pelaajalla on vastaaotin, jossa on punainen valo, ja vastaavasti arjalaisella on lähetin, jonka kantama on 30 metriä. Jos oma valo syttyy, kuolee välittömästi ja äänettömästi siihen missä on. Kuolleet ottavat patterin pois lähettimestä, ja ovat hiljaa ja paikkallaan - kellekkään ei kuitenkaan halöuta aiheuttaa hypoterimiaa syksyn kylmässä, eli vähän saa liikuskella.
Arjalainen ei juokse. Hänellä on kaksi liittolaista, suomalainen ja ranskalainen, jotka tappavat vainottuja kosketuksella sekä keräävät ajalaiselle aarteen löytymisessä auttavia vihjekuoria.
Lisäksi on yksi venäläinen, joka lamauttaa kosketuksellaan suomalaisen/ranskalaisen viideksi minuutiksi.
Jokaisella vainotulla ryhmällä on kotipesä pelialueen nurkissa (nerokkaasti ryhmän sisältöön sopiva, meiningillä ghetto), jossa ollessaan ottaa vastaaottimestä patterin pois. Kaksi ryhmäläistä kerrallaan saa olla turvassa.
Pisteitä ryhmä saa jokaisesta peliajan (45? min, harkitaan vielä) lopussa elossa olevasta pelaajasta, jokaisesta hallussaan olevasta toisen joukkueen kirjekuoresta (yhdelllä pelaajalla saa olla enintään kuusi kuorta, korkeintaan kaksi kultakin ryhmältä, niitä saa eläviltä vaihtaa ja kuolleita anastaa) sekä jokaisesta omaan pesään haetusta tavarasta, joita on pelin alussa laitettu muiden pesiin yksi kutakin joukkuelaista varten.
Mikäli joukkue saa haltuunsa kaikki viisi vihjettä, saa ne avata ja aarrejahdin aloittaa. Aarteen löytänyt joukkue saa kymmenen lisäpistettä.
Arjalainen voittaa löytäessään aarteen tai tapettuaan kaikki, vainotut voittavat jos heistä on yksikin elossa peliajan päättyessä, tai jos he löytävät aarteen.
Joukkueiden nimi/tyyli/vainon syy vaihtuu pelien välillä (siis vammaisista tulee juutalaisia, juutalaisista homoseksuaaleja jne). Erikoishahmot arvotaan siten, että edellinen erikoishahmon pelaaja siirtyy siihen tiimiin josta uusi arpoutuu.

Vainottujen juhliessa voittoaan, haetaan sinappikaasu esiin....

Kritiikkiä saa esittää, parannuksia ehdottaa, tämä on kokematoman pikku ydintiimin hassu ajatus (eli ollaan tästä ihan sairaan poseina), ja erityisesti yritetään keksiä sopivaa vaihtoehtoa tuolle lähetin-vastaanotin -parille (tai selvittää niiden tekemisestä aiheutuvia kustannuksia ja tarvittavia materiaaleja sekä teko-ohjeita).

Aivoriihi Joentaat plus Mäkinen sulkeutuu suosioonne. Saa ilmoittautua mukaan pelaamaan.

Justun, nuorimman biol. veljeni viisautta käsivarsistani jakaakseni: noilla siimoilla mä en tekis muuta kuin kalastaisin.

Älä ala seurustella.

Sitten ei ole sydänsuruja.

Älä koskaan tee mitään.

Ei tarvitse katua tehtyä.

Älä opiskele.

Koulutusta vastaavat työn löytämisestä ei ole päänvaivaa.

Älä asu talossa.

Ei tarvitse pitää siitä huolta.

Älä elä.

Kuolleena ei ole kummoista.