Kerran yksi poika jätti minut koska rakastin enemmän kuutta A4sta kuin häntä.
Ihan reilua, mutta siinäpä taas näkee, miten paperille painetut sanat ovat uskollisuudessa ihan toista luokkaa.
Ihan reilua, mutta siinäpä taas näkee, miten paperille painetut sanat ovat uskollisuudessa ihan toista luokkaa.
Siksi parhaat ystäväni ovat kirjoja, todelliset vanhempani ja jopa sisarukseni löytyvät kirjallisuudesta.
Fiktion lukeminen, mitä ajan tuhlausta
(kuin musiikki, alkoholi, syöpöttely ja seksi...).
Olisin ollut pettynyt, jolleivat Nadine ja Manu olisi löytäneret toisiaan Despentesin kirjassa Pane mua. Alkujaan Baise-Moi, muuten.
He löysivät, ja nyt odotellaan lisää ruumiita. Kuinka kukaan voi olla niin julma, kylmä ja välinpitämätön? Kadehdin.
Onko viattomuuden säilyttämisessä mitää järkeä, mitä iloa siitä on?
"I´m tired of always doing as I´m told, your shit is starting to grow really old, I´m sick of dealing with all your crap, you pushed me too hard now watch me snap."
PS. Aikuisten kirjat eivät sovi minulle.