Mulla on ensi keväälle parin viikon työkeikka... piirrustusmallina.
Ensimmäinen kysymys työhaastattelussa: "niin, suostutko alastonmalliksi". Sitähän mä olen aina halunnut tehdä!
Nyt jään taiteen historiaan ja... pyh. Miksen anna ottaa valokuvia kun niitä kadulla vastaantulijat pyytää saada ottaa, mutta itsekseni kävelen kuvamalliksi.
Enivei, 90pros varmuudella, koska voi olla etten pääse koulusta ulos. Nyt vielä töihin jouluksi lappiin, ja keväällä auppariksi saksaan / jotain muuta. Mutta miten sitten käy koulun? Mä haluan ne tarjoilijan paperit!
![Sa[n]na](/img/bashi/1x1trans.gif)
Uusimmat blogimerkinnät
- 24 tuntia aikaa kommentoida - kritiikki para... 12.01.
- Mitä järkeä, että henkilönpalvonta lä... 01.12.
- Ja Trump näyttää ihan vogonilta. 27.09.
- Lunta 19.09.
- Delfiiniseksilelut 17.09.
- Freud Kyvytön 12.09.
- En pärjännyt kaupassa. 10.09.
- Kauneinpia asioita, joita ihminen voi toisell... 31.08.
- Sanataidetta 14.08.
- Rakastan kauniitä kenkiä 17.07.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (2)
- ▶ 2016 (33)
- ▶ 2015 (11)
- ▶ 2014 (20)
- ▶ 2013 (103)
- ▶ 2012 (149)
- ▶ 2011 (195)
- ▶ 2010 (439)
-
▼
2009 (1349)
- ▶ joulukuu 2009 (15)
- ▶ marraskuu 2009 (18)
- ▶ lokakuu 2009 (21)
- ▶ syyskuu 2009 (41)
- ▶ elokuu 2009 (29)
- ▶ heinäkuu 2009 (98)
- ▶ kesäkuu 2009 (175)
- ▶ toukokuu 2009 (246)
- ▶ huhtikuu 2009 (243)
- ▶ maaliskuu 2009 (240)
- ▶ helmikuu 2009 (144)
- ▶ tammikuu 2009 (79)
- ▶ 2008 (417)
- ▶ 2007 (49)
Blogi
Mitähän mutteri sanoisi nyt...Perjantai 18.12.2009 21:56
Hei, haluan palautetta:Maanantai 14.12.2009 20:29
Puhunko liian hiljaa?
(Sääli etten saa aikaan äänimerkintää.)
Tuntuu ettei kukaan kuule ääntäni. Hyvähän siinä on olellisuuksia puhua, kun ei artikulaatio tavoita muita volyymin takia. Yhyy, olen hissukka.
Vai olenko? (No se on aina tiedetty, että kirjoitan paremmin; mutta jos tämä on taidonnäyte... toisaalta.)
(Sääli etten saa aikaan äänimerkintää.)
Tuntuu ettei kukaan kuule ääntäni. Hyvähän siinä on olellisuuksia puhua, kun ei artikulaatio tavoita muita volyymin takia. Yhyy, olen hissukka.
Vai olenko? (No se on aina tiedetty, että kirjoitan paremmin; mutta jos tämä on taidonnäyte... toisaalta.)
Ei sinulle rakasLauantai 12.12.2009 13:16
Rakastan sinua, niin että sattuu.
Inhoan sitä, en osaa suhtautua sinuun enkä olla seurassasi. Puhun typeriä, sanon asioita joita en tarkoita, en kerro todellisia mielipitetäni enkä perustele mitään. Enkä edes tiedä miksi teen niin.
Kaipaan seuraasi ja lähellesi, mutta samalla se, että näen sinua niin harvoin, tuntuu hyvältä asialta. Mitä kauemmin sinun tapaamisestasi on, sitä vähemmän sinua ajattelen. Sitten yhtäkkiä tulet jostain vastaan, enkä voi sille mitään, adrenaliinipiikki on taattu, tuntuu kuin säikähtäisin jotain isoa ja pelottavaa, sydämeni siirtyy kymmenisen senttimetriä ylöspäin.
En jaksa tai voi uskoa, että koskaan tahtoisit minun jäävän lähellesi.
En tiedä tahdotko olla seurassani, typerien puheitteni takia toivon ettet, mutta niistäkään huolimatta.
Niin vain käy, tapaamme ja hengaamme yhdessä.
Olen epävarma sivilisäädystäsi, tutkin asiaa ja mietin onkohan joku taas nostanut sinut tavoittamattomiin. Mustasukkaisuutta vastustava minä on mustasukkainen jokaisesta naiskontakstistasi.
Olen kertonut kaiken, todennut miten pidän sinusta, mutta se ei tainnut jäädä pöydälle, ja optimistisesti toivon, että oletkin yhtä epävarma kuin minä ja...
Toisaalta olet niin kiireinen, etten usko sinulta edes löytyvän aikaa minulle, vaikka pyytäisin.
Tuntuu niin turhauttavalta, en löydä sanoja ja teot tuntuvat nekin vääriltä.
Kaiken lisäksi taitaisi olla jo liian myöhäistä.
Inhoan sitä, en osaa suhtautua sinuun enkä olla seurassasi. Puhun typeriä, sanon asioita joita en tarkoita, en kerro todellisia mielipitetäni enkä perustele mitään. Enkä edes tiedä miksi teen niin.
Kaipaan seuraasi ja lähellesi, mutta samalla se, että näen sinua niin harvoin, tuntuu hyvältä asialta. Mitä kauemmin sinun tapaamisestasi on, sitä vähemmän sinua ajattelen. Sitten yhtäkkiä tulet jostain vastaan, enkä voi sille mitään, adrenaliinipiikki on taattu, tuntuu kuin säikähtäisin jotain isoa ja pelottavaa, sydämeni siirtyy kymmenisen senttimetriä ylöspäin.
En jaksa tai voi uskoa, että koskaan tahtoisit minun jäävän lähellesi.
En tiedä tahdotko olla seurassani, typerien puheitteni takia toivon ettet, mutta niistäkään huolimatta.
Niin vain käy, tapaamme ja hengaamme yhdessä.
Olen epävarma sivilisäädystäsi, tutkin asiaa ja mietin onkohan joku taas nostanut sinut tavoittamattomiin. Mustasukkaisuutta vastustava minä on mustasukkainen jokaisesta naiskontakstistasi.
Olen kertonut kaiken, todennut miten pidän sinusta, mutta se ei tainnut jäädä pöydälle, ja optimistisesti toivon, että oletkin yhtä epävarma kuin minä ja...
Toisaalta olet niin kiireinen, etten usko sinulta edes löytyvän aikaa minulle, vaikka pyytäisin.
Tuntuu niin turhauttavalta, en löydä sanoja ja teot tuntuvat nekin vääriltä.
Kaiken lisäksi taitaisi olla jo liian myöhäistä.
Yhtenä päivänä tässä en jaksanut kävellä marketin karkkihyllyn toiseen päähän.Perjantai 11.12.2009 15:56
KansanviisauttaTorstai 10.12.2009 22:55
Ensinnäkin "sillä se lähtee millä on tullukki".
Eli öljyvärit lähtee öljyllä. Mutta öljy astianpesuaineella.
Mutta nuha lähtee kuulema nussimalla. Pitää kokeilla, pää tuntuu niin raskaalta. [Lisää tähän "vapaaehtoisia?".]
Eli öljyvärit lähtee öljyllä. Mutta öljy astianpesuaineella.
Mutta nuha lähtee kuulema nussimalla. Pitää kokeilla, pää tuntuu niin raskaalta. [Lisää tähän "vapaaehtoisia?".]
Itsenäisyydet.Maanantai 07.12.2009 00:27
Tou´o on jonkin sortin historiaguru. Kysyin, tietäähän se Suomen itsenäistymisvuoden. "No en mä oikeen tiiä, ton vuosikymmenen kyl, mut oliks se... heei, eihän sitä ees tartte tietää, kun ei Suomi pitkään aikaan oo ollu itsenäine."
Siinä teille isänmaallisuutta.
Mietin, että kun kateellisena katselee linnabileitä, niin siinä samalla voisi panna, koska silloin, vaikka ne kuinka siellä juhlii, I´m having sex.
Siinä teille isänmaallisuutta.
Mietin, että kun kateellisena katselee linnabileitä, niin siinä samalla voisi panna, koska silloin, vaikka ne kuinka siellä juhlii, I´m having sex.
Luovuta jo, kirkko.Perjantai 04.12.2009 20:56
www.eroakirkosta.fi
Säästät ensi vuoden kirkollisveron.
Ja pian kirkko alkaa kosiskella niin kovalla volyymilla, että voit hyötyä siitä. Kolme vuotta ilmaiseksi. Villasukat ja kynttilä kaupan päälle. Niin paljon raamattuja kuin jaksat sätkiksi käär... kuluttaa.
Noh, menehän jo.
Säästät ensi vuoden kirkollisveron.
Ja pian kirkko alkaa kosiskella niin kovalla volyymilla, että voit hyötyä siitä. Kolme vuotta ilmaiseksi. Villasukat ja kynttilä kaupan päälle. Niin paljon raamattuja kuin jaksat sätkiksi käär... kuluttaa.
Noh, menehän jo.
Voittoisa paluu lapsuudenkotiin.Perjantai 04.12.2009 20:02
Ei kissaakaan. No se olisikin ollut jotain, ei meillä ennenkään ole semmoista ollut. Koko talo autio.
En löydä postejani mistään (kyynl kyynl). Ehken ole koko viikkoon saanut yhtään mitään.
Ei ruokaa. Natustin kukkakaalia ja perunasalaattia.
Entinen huoneeni siposiisti. Ei epäjärjestyksen häivääkään. Sormet syyhyävät sekasorrottamaan.
Taidan vetäytyä laskemaan rahojani. Valtiolle muisku (eipäs vaan viime vuoden minulle, joka niin ahkerana maksoin veroja...).
En löydä postejani mistään (kyynl kyynl). Ehken ole koko viikkoon saanut yhtään mitään.
Ei ruokaa. Natustin kukkakaalia ja perunasalaattia.
Entinen huoneeni siposiisti. Ei epäjärjestyksen häivääkään. Sormet syyhyävät sekasorrottamaan.
Taidan vetäytyä laskemaan rahojani. Valtiolle muisku (eipäs vaan viime vuoden minulle, joka niin ahkerana maksoin veroja...).
Ekologista eli eiKeskiviikko 02.12.2009 19:37
Minä en siirry sähköisiin joulukorteihin.
Vaikka joulukortit ovat sinänsä epäegologisia, paperilappu plus kaikki matkustukset yms, niin joulukortin saamisen tunnelma: ei voittanutta.
Tietysti minun korttieni vastaanottaja ei ehkä ajattele samoin.
Askartelen kortit itse. Ja tänä vuonna on aika... no vänkä idea. Jee.
Rakastan korttien saamista, joten antaa tulla tähän suuntaan.
Porukat lähettää kortteja vähän päälle 80 kpl joka vuosi. Repeile sille.
Ja kaiken huipuksi, harrastanhan minä postcrossingia :P
Vaikka joulukortit ovat sinänsä epäegologisia, paperilappu plus kaikki matkustukset yms, niin joulukortin saamisen tunnelma: ei voittanutta.
Tietysti minun korttieni vastaanottaja ei ehkä ajattele samoin.
Askartelen kortit itse. Ja tänä vuonna on aika... no vänkä idea. Jee.
Rakastan korttien saamista, joten antaa tulla tähän suuntaan.
Porukat lähettää kortteja vähän päälle 80 kpl joka vuosi. Repeile sille.
Ja kaiken huipuksi, harrastanhan minä postcrossingia :P
[Ei aihetta]Tiistai 01.12.2009 20:37
Ah, koulu. Se ei kertakaikkiaan ole minun paikkani.
Olen jo niin iso, etten saa pidettyä suutani supussa, vaan jos tulee mieleen sanoa jotain, sanon sen. Tämähän on toki outoa ja sopimatonta, mutta koska enimmäkseen kuitenkin olen hiljaa.
Opettaja käskee kirjoittaa "kaiken mikä tulee mieleen" taululle kirjoitetuista erikoisruokavalioista. Jos olisin seurannut kehotusta, olisin siellä yhä. Kirjoitin puolitoista sivua. Jättäessäni paperin totesin, että kirjoitin lyhyesti. No kun tekstin valmistuttua sai poistua (viimeisenä lähdin... mutten viitsinyt jättää keskenkään). Muistin mikä elin tuottaa insuliinia, ja että ohra kuuluu "suomalaisiin viljoihin".
Istuimme kahdeksan tuntia käymässä läpi ehkä kolmen tunnin sisältöä. Ja sitä se on, yhä ja yhä vaan. Onneksi en ole menossa armeijaan, juttujen perusteella se on aika samanlaista kuin amisteilu.
Opettaja jakaa monisteet, joilla on lukujärjestyspohja viidelle viikolle, ja sitten me kiltisti kopioimme siihen lukujärjestyksen kalvolta. Miksi miksi miksi emme yksinkertaisesti saaneet kyseistä lukujärjestystä valmiiksi kopioituna?? (Ihan totta.)
En poistunut tauoilla luokasta, mutta unohdin kirjan kotiin. Tulevaisuudessa ehkä menen ulos, ja juoksen portaat viidennestä ykköseen ja takaisin, on se senverran hyvä treeni.
En viitsisi tiskata ilmaiseksi, miksei keittiötunteja voi hoitaa palkallisella työssäoppimisella (voihan ne, jos löytää töitä... nii-in).
Koulua on myös joulun välipäivinä, huom.
Mutta kaiken kruununa, saa tästä ensinnäkin alentamattoman työttömyyspäivärähan (25e miinus verot) ja 8e arkipäivän elokorvausta. Ja tuo kasin voi tuplata ulkopaikkakuntalaisena, sekun vielä kävisi...
Se mitä lopulta inhoan, on säästämisen mahdottomuus. Ei näillä tuloilla.
Olen jo niin iso, etten saa pidettyä suutani supussa, vaan jos tulee mieleen sanoa jotain, sanon sen. Tämähän on toki outoa ja sopimatonta, mutta koska enimmäkseen kuitenkin olen hiljaa.
Opettaja käskee kirjoittaa "kaiken mikä tulee mieleen" taululle kirjoitetuista erikoisruokavalioista. Jos olisin seurannut kehotusta, olisin siellä yhä. Kirjoitin puolitoista sivua. Jättäessäni paperin totesin, että kirjoitin lyhyesti. No kun tekstin valmistuttua sai poistua (viimeisenä lähdin... mutten viitsinyt jättää keskenkään). Muistin mikä elin tuottaa insuliinia, ja että ohra kuuluu "suomalaisiin viljoihin".
Istuimme kahdeksan tuntia käymässä läpi ehkä kolmen tunnin sisältöä. Ja sitä se on, yhä ja yhä vaan. Onneksi en ole menossa armeijaan, juttujen perusteella se on aika samanlaista kuin amisteilu.
Opettaja jakaa monisteet, joilla on lukujärjestyspohja viidelle viikolle, ja sitten me kiltisti kopioimme siihen lukujärjestyksen kalvolta. Miksi miksi miksi emme yksinkertaisesti saaneet kyseistä lukujärjestystä valmiiksi kopioituna?? (Ihan totta.)
En poistunut tauoilla luokasta, mutta unohdin kirjan kotiin. Tulevaisuudessa ehkä menen ulos, ja juoksen portaat viidennestä ykköseen ja takaisin, on se senverran hyvä treeni.
En viitsisi tiskata ilmaiseksi, miksei keittiötunteja voi hoitaa palkallisella työssäoppimisella (voihan ne, jos löytää töitä... nii-in).
Koulua on myös joulun välipäivinä, huom.
Mutta kaiken kruununa, saa tästä ensinnäkin alentamattoman työttömyyspäivärähan (25e miinus verot) ja 8e arkipäivän elokorvausta. Ja tuo kasin voi tuplata ulkopaikkakuntalaisena, sekun vielä kävisi...
Se mitä lopulta inhoan, on säästämisen mahdottomuus. Ei näillä tuloilla.