IRC-Galleria

Sa[n]na

Sa[n]na

The foundation to Decrease Worldsuck

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

-

Oikeastaan ihailen ihmisiä,Lauantai 02.01.2010 01:37

jotka vievät kaikkialle mukanaan oman tyynynsä.


Oikeastaan nauran heille, ja säälin myös.

Pelottavaa riippuvuutta ja joustavuuden puutetta.

Uusi vuosi, uudet kuukuppipäivät.Perjantai 01.01.2010 20:00

.

[Ei aihetta]Perjantai 01.01.2010 13:45

Sovitaan, että vuoden kaksitoista ensimmäistä päivää kertovat, millaisia ovat vuoden kaksitoista kuukautta.

Joulukalenterin 24. luukkuTorstai 24.12.2009 09:01

Minua vain mietityttää, että kuinka ihmeessä ihminen on saatu huiputettua tähän. Jouluun. Kaupalliseen hulinaan, persoonattomien tusinakoristeiden ja tusinalahjojen ostoon, stressiin, kahden kuukauden ostorumbaan neljän päivän takia, kiroiluun, agressiivisuuteen. Joulumieli asiana on hieno; kaupassa suuret ostokset kärryynsä haalinut päästää muutaman ostoksen ottavan henkilön ohitseen, myyjä pakkaa ne suoraan muovikassiin (no muovi niin...) eikä laita hihnalle, asiakas käyttää hetken kehuakseen näppärää ja ajattelevaista puuhaa. Mutta miksei se ole tuollaista aina, joka päivä? Miksi ilmeisesti kilttejä ollaan vain aaton ympärillä, ei jokaisena päivänä. Naistenpäivä, miestenpäivä, ystävänpäivä jne. voisi olla jokaisena päivänä. Joulu ei, yhteiskuntamme ei kestäisi sitä. "Luotolle". Joulumielen voisi kestää. Milloinhan tulee se Varpunen Jouluaamuna, mikä murtaa padot silmissäni... (On siinäkin tosin biisi; jyvän vie oikeasti köyhän ja nälkäisen pikkulinnun nokasta tyyppi, joka tulee taivaan lihapatojen ääreltä. Mitä järkeä? Mitä tuhlausta... Mutta niinhän joulu.) (Ja toinen, tämä Santa Claus is coming to town: ihanaa opastusta siihen, miten elämme valvontayhteiskunnassa. Mietitäänpä; Jumala vahtaa meidän jokaista liikettä, tai sitte Joulupukki tonttuineen, kuulostaako ihan luvalliselta ja oikealta?) Kaikesta huolimatta paljon halauksia (ainakin yksi vuoden jokaiselle päivälle) ja hyvää ruokaa (älä tee eineksiä, tee oikeaa) kaikille, muistakaa säästää lahjapakettien kääreet ja käyttää ne paperit uudestaan ensi vuonna. Älkääkä ainakaan heittäkö niitä suurissa määrin kerrallaan paperinkeräykseen (itsehä hiippailen seuraavat yöt niitä sieltä pois keräilemässä, ja jospa vain olisi sekaan sattunut joku avamatonkin paketti...). Minä vietän joulun tänään, en jonain laskennaisena Jeesuksen synttäripäivänä. Tänäänhän ne lahjatkin saadaan.

Kohta kotona, Puntti

Toive...Sunnuntai 20.12.2009 11:43

"My biggest wish is to go the space.
If possible, I want to go to the space."

Mitähän mutteri sanoisi nyt...Perjantai 18.12.2009 21:56

Mulla on ensi keväälle parin viikon työkeikka... piirrustusmallina.
Ensimmäinen kysymys työhaastattelussa: "niin, suostutko alastonmalliksi". Sitähän mä olen aina halunnut tehdä!

Nyt jään taiteen historiaan ja... pyh. Miksen anna ottaa valokuvia kun niitä kadulla vastaantulijat pyytää saada ottaa, mutta itsekseni kävelen kuvamalliksi.

Enivei, 90pros varmuudella, koska voi olla etten pääse koulusta ulos. Nyt vielä töihin jouluksi lappiin, ja keväällä auppariksi saksaan / jotain muuta. Mutta miten sitten käy koulun? Mä haluan ne tarjoilijan paperit!

Hei, haluan palautetta:Maanantai 14.12.2009 20:29

Puhunko liian hiljaa?

(Sääli etten saa aikaan äänimerkintää.)

Tuntuu ettei kukaan kuule ääntäni. Hyvähän siinä on olellisuuksia puhua, kun ei artikulaatio tavoita muita volyymin takia. Yhyy, olen hissukka.

Vai olenko? (No se on aina tiedetty, että kirjoitan paremmin; mutta jos tämä on taidonnäyte... toisaalta.)

Ei sinulle rakasLauantai 12.12.2009 13:16

Rakastan sinua, niin että sattuu.
Inhoan sitä, en osaa suhtautua sinuun enkä olla seurassasi. Puhun typeriä, sanon asioita joita en tarkoita, en kerro todellisia mielipitetäni enkä perustele mitään. Enkä edes tiedä miksi teen niin.
Kaipaan seuraasi ja lähellesi, mutta samalla se, että näen sinua niin harvoin, tuntuu hyvältä asialta. Mitä kauemmin sinun tapaamisestasi on, sitä vähemmän sinua ajattelen. Sitten yhtäkkiä tulet jostain vastaan, enkä voi sille mitään, adrenaliinipiikki on taattu, tuntuu kuin säikähtäisin jotain isoa ja pelottavaa, sydämeni siirtyy kymmenisen senttimetriä ylöspäin.
En jaksa tai voi uskoa, että koskaan tahtoisit minun jäävän lähellesi.
En tiedä tahdotko olla seurassani, typerien puheitteni takia toivon ettet, mutta niistäkään huolimatta.
Niin vain käy, tapaamme ja hengaamme yhdessä.
Olen epävarma sivilisäädystäsi, tutkin asiaa ja mietin onkohan joku taas nostanut sinut tavoittamattomiin. Mustasukkaisuutta vastustava minä on mustasukkainen jokaisesta naiskontakstistasi.
Olen kertonut kaiken, todennut miten pidän sinusta, mutta se ei tainnut jäädä pöydälle, ja optimistisesti toivon, että oletkin yhtä epävarma kuin minä ja...
Toisaalta olet niin kiireinen, etten usko sinulta edes löytyvän aikaa minulle, vaikka pyytäisin.
Tuntuu niin turhauttavalta, en löydä sanoja ja teot tuntuvat nekin vääriltä.
Kaiken lisäksi taitaisi olla jo liian myöhäistä.

KansanviisauttaTorstai 10.12.2009 22:55

Ensinnäkin "sillä se lähtee millä on tullukki".

Eli öljyvärit lähtee öljyllä. Mutta öljy astianpesuaineella.

Mutta nuha lähtee kuulema nussimalla. Pitää kokeilla, pää tuntuu niin raskaalta. [Lisää tähän "vapaaehtoisia?".]
-