IRC-Galleria

"On savolainen køyhæ, ei perunaa oo, ne potaattia syøvæt, hyvvee joo."
Rakkaudella, vihalla, innolla ja tuskaisasti, Tanska.

Ps. Onkohan matkaseura selvinnyt jo edes laivaan. Myøhæistæ toivoa, mutta toivokaa silti koko sydømellønne, maksallanne, pernallanne ja munuaisillanne, ettæ hæn pææsi onnellisesti ja turvallisesti laivaan, ja matkaa paraikaa suomeen.

Yøjuna Müncheniin, tææltæ tullaan.

Eli Tukholmassa. Jumissa. Huomenna etelään (jumalvita täällä on kylmä).

Suukkoja.


... ja ostin henkselit valkeille farkuilleni. Nyt pysyy ylhäällä :)

PS. Arvo sanoi, että tytöt saa pukeutua vain valkeaan ja vaaleanpunaiseen. Se varmaan tarkotti semmosia tyttöjä, jotka ei likaa niitä vaatteita koko jan... tai siis että semmoset ei oo tyttöjä, mitkä likaa. Keskustelu johti rinnakkaisulottuvuuksiin etc. mutta oli alusta asti mielenkiintoine.

Käytän tulevan viikon valkeita matalavyötäröisiä pillifarkkuja. En ymmärrä miksi kukaan käyttäisi tällaisia. Jos kukaan ei toivota minulle hyvää matkaa, muuttaako se matkani onnistumismahdollisuuksia? Katsotaan mistä saatte kortteja.

EDIT: Julman kamalat nämä, yöärgh. Ja heti tietty likaantuu :´( Näissä ei edes voi istua mitenkään mukavasti, ja stringit näkyis myös (siis jos käyttäisin).

Au Pair
Familie Reindl
Feursstr. 46a
D-82140 Olching
Germany

Aion olla rehellinen lopun elämääni. Voit kysyä minulta mitä vaan. Mitä se on, vastaan totuuden. Haastan sinut tekemään saman itse ja katsomaan mitä saat kysymyksiin!

Mieli kelailee juuri ennen heräämistä. Että seison mallina huoneessa, ympärillä tutut opiskelijat. Alastomana, kontraposto (paino toisella jalalla), kädet rennosti sivulla, pää käännettynä vasemmalle. Vatsassa seisomisesta seuraava paine, lihaksisto ei kestä. Tulee huono olo, ilmoitan etten jaksa enää, opettaja ei kuule. Päätän jaksaa vielä hetken, mutta olo käy huteraksi. Astun ulos asennosta, huojun lavalla siihen malliin että oppilaista jotkut kehottavat istumaan. Istun, huojun, voin hiukan heikosti. Mutta ei tässä hätää, lähden juomaan vähän vettä huoneen toiseen päätyyn, laitan paidan hartioille. Hanan vieressä tuntuu, että maailma huojuu, joten päätän käydä istumaan.

Silmäni rävähtävät auki, olen varma että myöhästyin töistä. Nään ympärilläni huolestuneen taideluokallisen, joka kilvan neuvoo havahtumiskeinoja. Jalat ylös, ettei vaan olisi kylmä, ole nyt ihan paikallasi, kaikki on hyvin, juotko jotain.

Aivot ottavat vastaan viestejä, ei tainnut olla unta se.

Mutta nautin pyörtymisestä yhtä paljon kuin viimeksi.

Taideluokka luonnollisesti oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen:

Olin vaan niin uskomattoman suloinen pikkutyttö, että kaikille hulluille sukulaistädeille jäi halu auttaa. Ja siks ne lähettelee mulle rahaa. Se on ihan kiva, vaikkei sille rahalle nyt suorastaan tarvetta ole (huomenna vika päivä piirustusmallina (halukkaille kuvia minusta tehdyistä maalauksista löytyy kansiosta joka avautuu pyynnöstä), eli oon tonnin rikkaampi. Ja sitten saksaan (pusuja)).

Pitäisi saada (aikaan) lähetin ja vastaanotin. Ts. Yksi laite, mikä lähettää jotain aaltoja ilmassa (en tiedä niiden nimeä) tietyn säädetyn matkan päähän asti korkeintaan. Menee puiden ja kivien läpi pääsääntöisesti. On/off-kytkin. Toimii vaikka pattereilla. Ja sitten se vastaanotin (tai n. kolmekymmentä sellaista), joka ottaa vastaan lhettimen lähettämän virtauksen, jollon siihen syttyy valo.
Miten semmonen tehdään? Mikä semmonen on? Mistä semmosia saa?
(En, en oo viimeaikoina nähny kummia unia).

Kun en taaskaan ole suomessa z-päivänä. Nyt kun ne hoiteli lahteenkin ohjelmaa. No, Ensi vuonna sitten, ehkä.