IRC-Galleria

olipa päivä.

Mielettömän hieno kiinnostava haastava ihminen kehui minuuteni maasta taivaaseen - ja sitten kesken paijailun yhtäkkiä totetsi että "tää ei koskaan tule toimimaan, unohdetaan koko juttu". Saattaa olla että itkin sellaisia hienoja geelikyyneliä pari tuntia.

Vaikka eihän mua tosiasiassa harmita se että hän torjui, vaan se torjutuksi tuleminen.

Jotenkin vaan kun kerrankin avasin itseni esille, ja kaikkea, ja sitten toinen vaan ilmottaa että ei kelpaa.

Tosin, poistuessani asunnosta aamu-kuudelta (ei nukkumista) jo tanssahtelin ovesta päästyäni - oli todella vapauttaavaa huomata, että huolimtta siitä, että minut noin murskattiin, kävelin asunnosta ulos tismalleen samana ihmisenä kuin sinne menin - enkä olisi tehnyt mitään toisin.

Joo ja sit tienasin kuuskymppiä kahden tunnin nakuilusta hyvässä seurassa (kuulostaapa taas prostituutoista--- mutta siitä velottaisin vähän eri summia). Eli joku DOB (dirty old bastard) halusi meikäläistä taideharrastuksissaan piirrellä, ja minähän suostuin.
Ei tuntunut työltä hetkeäkään, teki vaan nopeita luonnoksia, ja tarjosi sitten lopulta suklaakakkua.
Hyviä keskusteluja; sillä oli David Bovien maalaama taulu seinällä. Löysin siitä apinain sijasta hevosia.

Rankskan jälkeen sitten uudestaan. Nyt tuntuu siltä, että tahdon takaisin suomeen, mutta taidan olla turhan tyhmä jos seuraan näin hataraa halua.

Minulla on täällä absurdin ihanaa, ja se on hienoa.

PS. Sydämeen kyllä sattuu, ja eplkään että nyt on taas vaikeampi luottaa ihmisiin - ja siihen, että yhdestäkään suhteesta voi koskaa tulla mitään.

Nainen lähtee treffeille aika paljon todennäköisemmin silloin kun kun kysyt, kun verrataan tilanteeseen jossa et kysy.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Eli mutta miksi ne kaikki kutsuu mut ulos perjantai-iltana? Jonkinlainen "ja sit voidaan pitää jatkot viikonlopun yli", vai?

Kaiken lisäksi en just tänä perjantaina ole vapaalla JA SEURAAVANA OLEN JO RANSKASSA.

Olisi ihanaa perua ranskanmatka, mutta kundit saa kyllä odottaa mun apluuta, tai hankkia muuta seuraa; that´s none of my problem.

"hi t****a,
hope you are not too tired today.
I slept longer than I first liked to, but its ok.
If you like, we can meet at friday evening again. At saturday my classes start at 9, so I've more time in the night. Do you have leisuretime the whole week-end or do you have to look for the children then also?
have a nice day...
CU Lars"

Tuo on täydellinen sähköpostiviesti tapaamisen jälkeisenä aamupäivänä.

että toi tyyppi joka hymyilee mulle peilistää on tosi hyvä tyyppi.

Ja ansaitseen vastauksen mailiin.

Saatoin jonkin aikaa tosissani uskoa, että niitä "too weird to live, and too rare to die" ihmisiä on yksi kymmenessämiljoonassa, ja koska olen jo saanut ne kuusi...

Uskomatonta mitä internetdeittailusta voi saada. (Ei, nyt en puhu sukupuolitaudista.)

Tietty olen ihan täpinöissäni, kuten Daven suhteen englannissa, ja kaikki floppaa MIKSI MIKSI MIKSI NIIN KÄY ja miksi joskus ei.

Mutta luulen että ajatustenvaihto tämän heppulin kanssa on molemmille niin hedelmällistä ja mukavaa ("musta on kiva tavata ihmisiä, koska koen että elämässäni tehtäväni on kehittyä ihmisenä", eli se on hyväksikäyttäjä), että kyllä se hetken taas jatkuu.

Olimme liian innoissamme toisistamme, jotta olisimme olleet hetkeäkään hiljaa - me puhuimme ja puhuimme, tunnin tai kaksikin kai - siinä samalla päiviti myös erosurun.

Tätä saksalaispoikain tapaa noin vain spontaanisti kysyä, että tavataanko tänään.

Joo, tavataan vaan.

"I like so so much your style of writing! There is nothing you said, without denying it as well ! No...I am not sarcastic. I truly like it. It is purely Dostoevsky style!!!"

No hyvä on, luen sitten sitä Dostistakin vielä vihdoin.

Ps. Random tyyppi kysyi, että tahtoisinko olla hänelle maalausmallina (20e / hour). Älä tyttöparha mene ulos pahaan maailmaan, et koskaan enää tahdo pois.

Nauran maailmalle. En usko että sille voi tehdä muuta (eli kohta olen taas tilassa jossa heittelen esineitä).

Sanoin siis tuolle tyypille joo. Aika siistiä. Mutta saa nähdä tapahtuuko oikeasti, se oli vain tarjous.

Lekottelisi vaan divaanilla, samalla kun treffikutsuja satais ja sitten vaan valitsis niistä sen kaikkein rikkaimman."

Pitäsköhän ottaa elämä tolta kantilta.

Mä väitän että jos sen toisen sukupuolen mysteerit selviäisivät, samalla menettäisimme mielenkiinnon siihen, ainakin osittain.

Ainakin minulla, mitä enemmän tiedän, sitä raadollisempaa elämä on - toisaalta ei yhtään vähemmän maagista. Raadollista on oikeastaan... vain se, että ihmiset eivät tajua tekojensa vaikuttimia.

Koskaan en ole saanut luettua yhtään miesten toimintaa kartoittavaa kirjaa, vaikka niitä varmaan sosiaalipsykanakin löytyy.

Asia kiinnostaa minua lähinnä rauhan vuoksi; olisi mukavaa jos maailman kaksi pääsukupuolta tulisivat paremmin toimeen toistensa kanssa. Toisaalta, vähänlaisesti on miehiä, jotka kykenevät itseään selittämään, ts. se tuntuu olevan naisille syistä X helpompaa.

Miehet pitävät naisissa juuri siitä oikuttelusta ja pelailusta, mistä sitten toisaalta meitä syyttävät, naiset vastaavasti.

Eli, jos mä suoraan, ilman kommervenkkejä (en pysty, mutta jos) sanon, että pidän sinusta, mies, se ajaa sut pois, vaikka luulisi että kun kerrankin tajuat ja asia selviää ja tunnet samoin, myös vastaisit samoin. Ei.

Ja se on se juttu mikä mua viiksettää.

Ai mutta, huom, tää ei siis ole kellekkään erityisesti, vaan täysin yleisesti. En siis ole ihastunut sinuun, ja sitä halua näin tunnustaa (niin, ihan kuin kukaan mies niin luulisi/toivoisi. Argh).