IRC-Galleria

olipa päivä.

Mielettömän hieno kiinnostava haastava ihminen kehui minuuteni maasta taivaaseen - ja sitten kesken paijailun yhtäkkiä totetsi että "tää ei koskaan tule toimimaan, unohdetaan koko juttu". Saattaa olla että itkin sellaisia hienoja geelikyyneliä pari tuntia.

Vaikka eihän mua tosiasiassa harmita se että hän torjui, vaan se torjutuksi tuleminen.

Jotenkin vaan kun kerrankin avasin itseni esille, ja kaikkea, ja sitten toinen vaan ilmottaa että ei kelpaa.

Tosin, poistuessani asunnosta aamu-kuudelta (ei nukkumista) jo tanssahtelin ovesta päästyäni - oli todella vapauttaavaa huomata, että huolimtta siitä, että minut noin murskattiin, kävelin asunnosta ulos tismalleen samana ihmisenä kuin sinne menin - enkä olisi tehnyt mitään toisin.

Joo ja sit tienasin kuuskymppiä kahden tunnin nakuilusta hyvässä seurassa (kuulostaapa taas prostituutoista--- mutta siitä velottaisin vähän eri summia). Eli joku DOB (dirty old bastard) halusi meikäläistä taideharrastuksissaan piirrellä, ja minähän suostuin.
Ei tuntunut työltä hetkeäkään, teki vaan nopeita luonnoksia, ja tarjosi sitten lopulta suklaakakkua.
Hyviä keskusteluja; sillä oli David Bovien maalaama taulu seinällä. Löysin siitä apinain sijasta hevosia.

Rankskan jälkeen sitten uudestaan. Nyt tuntuu siltä, että tahdon takaisin suomeen, mutta taidan olla turhan tyhmä jos seuraan näin hataraa halua.

Minulla on täällä absurdin ihanaa, ja se on hienoa.

PS. Sydämeen kyllä sattuu, ja eplkään että nyt on taas vaikeampi luottaa ihmisiin - ja siihen, että yhdestäkään suhteesta voi koskaa tulla mitään.