IRC-Galleria

En voi lakata ajattelemasta sinua.

Ja sekös hiiriä viiksettää, eli siis saksaksi syvällä humalatilassa on olla blau (sininen).

Liskot ulos, nyt, kiitos.

(PS. Tou´olla on huomenna synttärit. Lähetä kortti; Tou´o 17-v, Ratsutie 86, 15550 Nastola, Finland)

Haluuuuuun kotiiiiin.

Ja mietin että miksi ihmeessä, koska on ikävä Viskin vitsejä. "Vitsejä".

Isoblondinen tissi XDDDDD

Kamalaa.

Älä yhdistä neljänkymmenenkolmen tunnin nukkumattomuutta vahvaan alkoholiannokseen.

Et kynkene kävelemään suoraan, ja silmien sulkeminen aiheuttaa totaalisen sammumisen lähes välittömästi.
Puhumattakaan siitä hauskuudesta, että kun seuralainen kysyy "no, mitä sä ajattelet esimerkiksi just nyt", et pysty vastaamaan, koska sulla ei ole ideaakaan siitä, mitä sä just ajattelit.

Oli hauskaa viimeyönäkin siis. En edes nukahtanut kessken kaiken.
Jotenkin kahden päivän ja yön valvominen sujui aika helposti; kun istui julkisessa yli kymmenen minuuttia, pilkkimisestä tuli ajanvietteistä rakkain, mutta muuten oli niin paljon kivaa tekemistä ja seuraa, että keskittyminen pysyi hereillä.

Kotiin tultuani tosin simahdin heti, ihmettelen miten sain valotkin jopa sammutettua ennen totaalista mustumista.
Ja alkoholianoksen jälkeen näkökyky ei enää tarkentanut kunnolla, meinasin kävellä auton alle liikennevaloissa koska en tajunnut että niin pienellä strassella on punaiset päällä siihen aikaan yöstä, eikä muistikuvia keskustelusta juuri ole.

Kävelylenkki englischer gartenissa tosin selvitti päätä mukavasti.

olipa päivä.

Mielettömän hieno kiinnostava haastava ihminen kehui minuuteni maasta taivaaseen - ja sitten kesken paijailun yhtäkkiä totetsi että "tää ei koskaan tule toimimaan, unohdetaan koko juttu". Saattaa olla että itkin sellaisia hienoja geelikyyneliä pari tuntia.

Vaikka eihän mua tosiasiassa harmita se että hän torjui, vaan se torjutuksi tuleminen.

Jotenkin vaan kun kerrankin avasin itseni esille, ja kaikkea, ja sitten toinen vaan ilmottaa että ei kelpaa.

Tosin, poistuessani asunnosta aamu-kuudelta (ei nukkumista) jo tanssahtelin ovesta päästyäni - oli todella vapauttaavaa huomata, että huolimtta siitä, että minut noin murskattiin, kävelin asunnosta ulos tismalleen samana ihmisenä kuin sinne menin - enkä olisi tehnyt mitään toisin.

Joo ja sit tienasin kuuskymppiä kahden tunnin nakuilusta hyvässä seurassa (kuulostaapa taas prostituutoista--- mutta siitä velottaisin vähän eri summia). Eli joku DOB (dirty old bastard) halusi meikäläistä taideharrastuksissaan piirrellä, ja minähän suostuin.
Ei tuntunut työltä hetkeäkään, teki vaan nopeita luonnoksia, ja tarjosi sitten lopulta suklaakakkua.
Hyviä keskusteluja; sillä oli David Bovien maalaama taulu seinällä. Löysin siitä apinain sijasta hevosia.

Rankskan jälkeen sitten uudestaan. Nyt tuntuu siltä, että tahdon takaisin suomeen, mutta taidan olla turhan tyhmä jos seuraan näin hataraa halua.

Minulla on täällä absurdin ihanaa, ja se on hienoa.

PS. Sydämeen kyllä sattuu, ja eplkään että nyt on taas vaikeampi luottaa ihmisiin - ja siihen, että yhdestäkään suhteesta voi koskaa tulla mitään.

Nainen lähtee treffeille aika paljon todennäköisemmin silloin kun kun kysyt, kun verrataan tilanteeseen jossa et kysy.

Mikä tässä on niin vaikeaa?

Eli mutta miksi ne kaikki kutsuu mut ulos perjantai-iltana? Jonkinlainen "ja sit voidaan pitää jatkot viikonlopun yli", vai?

Kaiken lisäksi en just tänä perjantaina ole vapaalla JA SEURAAVANA OLEN JO RANSKASSA.

Olisi ihanaa perua ranskanmatka, mutta kundit saa kyllä odottaa mun apluuta, tai hankkia muuta seuraa; that´s none of my problem.

"hi t****a,
hope you are not too tired today.
I slept longer than I first liked to, but its ok.
If you like, we can meet at friday evening again. At saturday my classes start at 9, so I've more time in the night. Do you have leisuretime the whole week-end or do you have to look for the children then also?
have a nice day...
CU Lars"

Tuo on täydellinen sähköpostiviesti tapaamisen jälkeisenä aamupäivänä.

että toi tyyppi joka hymyilee mulle peilistää on tosi hyvä tyyppi.

Ja ansaitseen vastauksen mailiin.

Saatoin jonkin aikaa tosissani uskoa, että niitä "too weird to live, and too rare to die" ihmisiä on yksi kymmenessämiljoonassa, ja koska olen jo saanut ne kuusi...

Uskomatonta mitä internetdeittailusta voi saada. (Ei, nyt en puhu sukupuolitaudista.)

Tietty olen ihan täpinöissäni, kuten Daven suhteen englannissa, ja kaikki floppaa MIKSI MIKSI MIKSI NIIN KÄY ja miksi joskus ei.

Mutta luulen että ajatustenvaihto tämän heppulin kanssa on molemmille niin hedelmällistä ja mukavaa ("musta on kiva tavata ihmisiä, koska koen että elämässäni tehtäväni on kehittyä ihmisenä", eli se on hyväksikäyttäjä), että kyllä se hetken taas jatkuu.

Olimme liian innoissamme toisistamme, jotta olisimme olleet hetkeäkään hiljaa - me puhuimme ja puhuimme, tunnin tai kaksikin kai - siinä samalla päiviti myös erosurun.

Tätä saksalaispoikain tapaa noin vain spontaanisti kysyä, että tavataanko tänään.

Joo, tavataan vaan.