IRC-Galleria

mutta pihalla oottaa jo taksi.

Siinä on Tiina ja sen uusi poikaystävä, joka näyttää siltä kuin se oisi kaksitoista; ihme, jos se pääseen mihinkään, tuijotan ulos hämärään

enkä ajatella kuinka hän mut petti sitten jätti
miten katsoin viikon ostoskanavaa enkä nukkunut ollenkaan

mun elämä
miten siitä tuli näin hirveä

kaikki murheet poistaa kunnon rock´n´roll -show."


Ei biisit oo mulle tärkeitä. Viidet minä veisaan musiikista.

Hups, "veisaan".

"Weird thing was at this Monopterus Place... [jonkinlainen antiikkisen (kreikkalaisen) näköinen avoin rakennus kukkulalla, no katso indican videosta millanen] I was thinking about it being a great place for kissing or having sex inthe moonlight - not that I would have wanted to have sex in that situation with my cold and this junkie hanging around there. But when you said this place for great for sacrficing babies I was a bit speechless, maybe because of the different mindset at this moment ;)"

Jees, miähän se siellä olin seurana.

Mutta indeed ajattelin myös seksiä, paikka olisi ollut ihanteellinen.
Mulla vaan on suotimeni.

"On vereni kuumaa
ei kankeaa
näin päivinä lämpiminä
Elon maininki rantaasi lankeaa
kumpa langeta voisin myös minä."

Miksi sä nyt sit yhtäkkiä kirjottelet?

Ja miks sä et?

Ehkä ei musta riitä kuin parille kerrallaan.

sitten se on vaan suorilla tuhoon."

Vähän jokaisella tieteilijättä on oma teoriansa, milloin ihmiskunta ei voi enää peruuttaa tuhoa, vaan se väistämättä saapuu; joko maapallo lämpenee, ruoka loppuu, öljy loppuu, ylikansoittuminen on likkaa... no mitä nyt kukakin suunnittelee.

Mietin vaan, että kuka ekana sanoaa "nyt se on menoa, mitään ei voida enää tehdä", ja mitä sitten tapahtuu? Mitä tapahtuu, kun ihmiskunta tajuaa, että mitään ei ole enää tehtävissä? Ovatkohan esimerkiksi sikaririkkaan tajunneet jo, luovuttaneet, ja kiskovat tuhoa kaksin käsin lähemmäs - koska se kuitenkin tulee vasta kuolemansa jälkeen.

Koska hostmutsikin inhoaa. Todella pelottava efekti, en nimittäin halua inhota silittämistä, koska sitä kuitenkin teen, ja toisaalta se on minusta rauhoittavaa ja mukavaa. Aikaa ajatella, helppo homma, etc etc.

Väsyttää.

En voi lakata ajattelemasta sinua.

Ja sekös hiiriä viiksettää, eli siis saksaksi syvällä humalatilassa on olla blau (sininen).

Liskot ulos, nyt, kiitos.

(PS. Tou´olla on huomenna synttärit. Lähetä kortti; Tou´o 17-v, Ratsutie 86, 15550 Nastola, Finland)

Haluuuuuun kotiiiiin.

Ja mietin että miksi ihmeessä, koska on ikävä Viskin vitsejä. "Vitsejä".

Isoblondinen tissi XDDDDD

Kamalaa.

Älä yhdistä neljänkymmenenkolmen tunnin nukkumattomuutta vahvaan alkoholiannokseen.

Et kynkene kävelemään suoraan, ja silmien sulkeminen aiheuttaa totaalisen sammumisen lähes välittömästi.
Puhumattakaan siitä hauskuudesta, että kun seuralainen kysyy "no, mitä sä ajattelet esimerkiksi just nyt", et pysty vastaamaan, koska sulla ei ole ideaakaan siitä, mitä sä just ajattelit.

Oli hauskaa viimeyönäkin siis. En edes nukahtanut kessken kaiken.
Jotenkin kahden päivän ja yön valvominen sujui aika helposti; kun istui julkisessa yli kymmenen minuuttia, pilkkimisestä tuli ajanvietteistä rakkain, mutta muuten oli niin paljon kivaa tekemistä ja seuraa, että keskittyminen pysyi hereillä.

Kotiin tultuani tosin simahdin heti, ihmettelen miten sain valotkin jopa sammutettua ennen totaalista mustumista.
Ja alkoholianoksen jälkeen näkökyky ei enää tarkentanut kunnolla, meinasin kävellä auton alle liikennevaloissa koska en tajunnut että niin pienellä strassella on punaiset päällä siihen aikaan yöstä, eikä muistikuvia keskustelusta juuri ole.

Kävelylenkki englischer gartenissa tosin selvitti päätä mukavasti.

olipa päivä.

Mielettömän hieno kiinnostava haastava ihminen kehui minuuteni maasta taivaaseen - ja sitten kesken paijailun yhtäkkiä totetsi että "tää ei koskaan tule toimimaan, unohdetaan koko juttu". Saattaa olla että itkin sellaisia hienoja geelikyyneliä pari tuntia.

Vaikka eihän mua tosiasiassa harmita se että hän torjui, vaan se torjutuksi tuleminen.

Jotenkin vaan kun kerrankin avasin itseni esille, ja kaikkea, ja sitten toinen vaan ilmottaa että ei kelpaa.

Tosin, poistuessani asunnosta aamu-kuudelta (ei nukkumista) jo tanssahtelin ovesta päästyäni - oli todella vapauttaavaa huomata, että huolimtta siitä, että minut noin murskattiin, kävelin asunnosta ulos tismalleen samana ihmisenä kuin sinne menin - enkä olisi tehnyt mitään toisin.

Joo ja sit tienasin kuuskymppiä kahden tunnin nakuilusta hyvässä seurassa (kuulostaapa taas prostituutoista--- mutta siitä velottaisin vähän eri summia). Eli joku DOB (dirty old bastard) halusi meikäläistä taideharrastuksissaan piirrellä, ja minähän suostuin.
Ei tuntunut työltä hetkeäkään, teki vaan nopeita luonnoksia, ja tarjosi sitten lopulta suklaakakkua.
Hyviä keskusteluja; sillä oli David Bovien maalaama taulu seinällä. Löysin siitä apinain sijasta hevosia.

Rankskan jälkeen sitten uudestaan. Nyt tuntuu siltä, että tahdon takaisin suomeen, mutta taidan olla turhan tyhmä jos seuraan näin hataraa halua.

Minulla on täällä absurdin ihanaa, ja se on hienoa.

PS. Sydämeen kyllä sattuu, ja eplkään että nyt on taas vaikeampi luottaa ihmisiin - ja siihen, että yhdestäkään suhteesta voi koskaa tulla mitään.