IRC-Galleria

Että saisin hetken lomaa ajatuksiltani.

Tou´o oli piirtänyt minut perhekuvassa käeksi. Olen kai täytenä käkenä niin usein ja.. ripottelen muniani muiden lintujen pesiin??? Itsensä herra oli piirtänyt korpiksi. Fair enought - olisin piirtänyt itseni korpiksi, ja hänet käeksi. Ehkä olemme korppeja molemmat.
Vähän kuin susia, mutta vähemmän koiramaisia. Koirasi korppiko? Ei, vaan tuo on kyllä naarasi korppi. (Suukkoja Kaleville - oh it´s so pain to live outside, where there is no finnish books.)

Äidiltä tullut kirje selvitti päätä, samoin ystävännauhan punominen. Minä kai sitten tarvitsen perhettäni ja jotain tekemistä käsille. Mutta silti kaipaisin vielä tuulta, hajottamaan sumua.

Pitäisi vaihtaa hengailuvaatteet päälle, mutta mulla ei oikeen ole semmoisia täällä. Pitäisi muuttaa helsinkiin kun se on niin koti. Pitäsi suudella enemmän, ja pitää silmät kiinni ettei se kanssasuutelja nää sieluun.

Pitäisi ladata reissukuvia. Ja yhä vastata vastaamattomiin (nyt myös kirjeisiin) viesteihin.

"Sisaresi sanoi vain, että kunhan [kirjeestäni] ymmärtää pari sanaa per lause, lopun voi sitten arvata."

Rakastan saada viestejä. Vastaaminen on hitaanpuoleista, mutta sekin tapahtuu (muutenhan ei saa lisää).

Miksi sinä et vastaa minun viestiini?

Mulla on ihan todellisuudessa kuutisen treffikutsua, joihin pitäisi nyt antaa vastaukset, kun kahden viikon loma on ohi.

Mä olen kai tuntenut tämän ennenkin; se on se, kun tunnen olevani ihmisenä niin keskeneräinen, etten viitsisi viedä sitä näytille. Ei, en tule koskaan valmiiksi, mutta nyt tuntuu työstön alla olevan pintakerrokset. Niitä ilman, niissä railoja, en uskalla mennä ulos.

"Oot enemmän sanavalmis kuin itsevarma
Ne vaikuttaa helposti samalta"

Kyllä mä väitän, että pyrin vaan syystä N pitämään ihmiset kaukana. Työnnän ne pois; kuin koko persoonallisuuteni olisi tehty sitä varten; olen saavuttamaton; rakennan itselleni suojaa.

Tapasin Kuoleman viimeyönä.
Siinä se seisoi sängyn vieressä, aamuneljältä herätessäni painostavasta unesta.
En tiedä oliko kyseessä jonkinlainen varoitus, vai houkutteliko sen paikalle alkavien kuukautisteni tarjoaman veren tuoksu.
Eilen iltapäivällä Paholainen ajoi vastaan kävellessäni kotia kohti. Hänen voitonriemuinen naurava naamataulunsa polttui verkkokalvolleni.
Maailmanloppu on tulossa -kyltit ovat todellisia: ryömimme, tai kenties juoksemme, sitä kohti jokaisena silmänräpäyksenä, jokaisena nautittuna mansikkaleivoksena, jokaisena luettuna kirjana (ymmärräthän ajanmääreeni).
Maailmamme ei ole ikuinen, ei, itseasiassa se tuhoutuu ja rakentuu uudestaan (mitä tuhlausta) jokaista tarkasteluamme varten. Eikä se ole ikuinen olemassaololtaankaan, kuten ei mikään, paitsi ehkä ihmisen typeryys, joka eläisi tyhjiössäkin.
Joten kun ostan ne helmikorvakorut, jotka pukevat minua niin hyvin, kyseessä on vain jalo pyrkimykseni edesauttaa ihmiskunnan tuhoa, ja palauttaa siten rauha maailmaan.
Siitä on kyse myös silloin, kun pukeudun noihin helyihin kolmansille treffeille(tm), tehden parhaani saadakseni populaation kasvuun (entisestäänkin).
Ehkä jonain päivänä löydän tuhon enkelin peilistä, eikä se enää voi pelottaa.

Nyt on laukku purettavana, ja viestipino.

Postejani en ole vielä löytänyt, ehkä hyvä niin....

ja saman verran yhteisökommentteja. Onneksi maileja ei ole montaa.

Huomenna kotona. Täällä oli kivaa, mutta ei ollut.

A) Ranskassa sataa

B) Artisokka on ehkä kolmanneksi ällötäintä mitä olen syönyt

C) Suomen kuningas, muistuat että luen "sudenkorennon lennon" sinulle joskus ääneen (etkä sitten lue sitä keskenäsi).

D) Kaikki nekin, joille on helpompi lausua hellyyden sanoja vain pitkän välimatkan päästä, olette ihania. Kuss

Ai joo, olihan tää odotettavissa; viime yönä kun tajusin juoksevani karkuun uniolentoa, päätin kokeilla lentämistä. Kai se oli jännää, musta lähinnä tuntu kuin olisin ollu heliumpallo.

Valveuniako noi on? Ens kerralla teen jotain jännempää (etä ärsyttää, kun mikään ei tosiaan tunnu olevan mulle mahdotonta, saati vierasta - been there done that).

Pitkästä aikaa (tän sorttiset on aina pitkästä aikaa, aika harvoin mutta tasaisesti nään) näin karkuunjuoksu-unen. Muuten tajusin että se on unta. Juoksin ihanan kevyesti ja lujaa, olin käsittääkseni jonkinlainen jäniseläin, mutta tonttu joka jahtasi mua (sillä oli taas tou´on kasvot) sai mut silti kiinni. Se yritti sytyttää mut tuleen, ja sytkärin liekit nuoli jo hihojani, kun heräsin hätkähtäen, jokainen lihas (siltä se tuntui) vartalossani jännittyneenä.

Alan savuttaa "mahtavaa, uuteen maahan, uusiin ympyröihin, lomalle, matkustamaan"-fiiliksiäni.

Revin kyllä ranskasta irti about kaiken mikä ei ole pultattu kiinni.
Maa ei kiinnosta mua pisaraakaan, mutta tein hienon päiväsuunnitelman, jota toivottavasti seuraan, ja palaan parempana ihmisenä saksalaan.
Tai sitten vaan valitsen joka aamu uuden kaupungin, jonne päivämatkaan, biletän shoppaan ja nautin pahoista jutuista.

Onneksi rahaa tuli säästöön kiltisti, koska olen ollut niin työteliäs. Saa nähdä miten paljon sitä on jäljellä kun palaan... jätän kyllä kotiin matalan puskurin verran, ettei ihan nollille mene.

Joo, täytyy viel pakata, lähettää parit "en oo kahteen viikkoon netissä" -viestit, hakea näköjään kovemman suojakertoimen rasvaa (käsivarret palo tänään plus kolmestakympistä huolimatta) ja no, siinä se.

Kaikki te, joiden osotetta mulla ei oo, mut jotka haluutte kortin sieltä, laittakaahan kommenttia (mielellään sisältäen sen osotteen).

Huomisaamuna kahdeksi viikoksi ranskaan, miten se sanottiin, masimo-jahtiin.