IRC-Galleria

Joo, krapula hiipii otsalohkoon.

Arvasinhan minä, että se hetkellinen hyvänolontunne, rauhallisuus päässä, oli vaan lumetta. Joisin enemmän vettä, mutten tiedä josko se vaan pahentaa tilannetta. Ainakin siitä tulee huono olo.

Päiväunille? Taaaaaai, miksei samantein yöunille...

Arki on huomisessa, ja tämä huominen löytää minut pian, liian pian.

Ps. nään taas Janoshin. Kyllä miehet tekevät elämästä sen arvoista.


Mutta mitä ihmettä, ulkonahan vilahti aurinko.

Ärsyynnyn kun ihmiset minut ensikertaa tavatessaan sanovat "nice to meet you". Ei ne sitä voi tietää hei! Mistä ne arvaa, vaikka ilta päättyy siihen, että pöllin niiden auton ja ajan niiden lasten/kissan yli?

Samoin "it would be nice to meet you", jälkeen muutaman tyhjänpäiväisen viestin. Et Voi Tietää Sitä, ja todellisuudessahan tuo lause kuuluu "it would be nice to meet someone this night, because I am lonely and wanting to get laid, so could you be that one; if you say no, I will just send message to someone else, you, as a You, is not actually wanted".

Menin lopulta ulos, koska pyydettiin. Elin 12 tuntia maailman hemmoteltavana. Soft bed, kirjahyllä, mini (vihdoin pääsin koettamaan sitä autoa, askel lähemmäs kuolemaa taas), blue drink, kaikin puolin leppoisaa; juuri sitä mitä tarvitsin, tänne sumuiseen päähäni. Alan olla selvä jälleen (mutta join silti huomaamattani puoli litraa vettä).

Miten sen voisi kuvailla, edes?


Money just a piece of paper.

alan puhua englantiani hyvin brittiläisellä korostuksella?

Sen, ja ekstroverttiuden, ja tietty sen että on hyvä olo, haluaisin humalasta säilyttää selväpäisyyteen.

Samalla inhoan sitä, että menetän kontrollin itsestäni (varteni muuten kollapsoi ensin - en kykene kävelemäänm suoraan, enkä puhumaan suoraan, vaikka ajattelen yhä kirkkaasti), joten seuraavat kokemukset alkoholin seurassa jäävät tulevaisuuteen.

Ps. Tom-niminen herra ei päätynyt listalleni kymmenennneksi. Miten vaikeaa sitä on löytää perfeckt ten? Jatkan etsiskelyä (samalla menettäen monia hyviä ysejä/ykstoistasia, blääh).

... siis silleen et otin vaatteet pois, mut unohin laittaa uudet tilalle.

Miksi heräsit tänään?
- En tiedä, hyvä kysymys. Ehkä kosken jaksa selittää hosteille, miksei tullut koko päivänä ulos huoneesta. Myös halusin tuntea olevani haluttu, eli kirjoittaa saadakseni kirjoituksia.
Onko pihallasi lipputankoa?
- Tällä pihalla ei ole. On vaan puumaja.
Näetkö kannykkäsi ilman, että liikahdatkaan?
- En, kääntämällä päätä näkisin.
Pelkäätkö pimeää?
- En, mutta sitä mikä sinne voi piiloutua.
Juotko mielummin teetä vai kahvia?
- Kaakaota. Teetä. Kahvia en juo.
Milloin olet viimeksi paahtanut vaahtokarkkeja nuotiolla?
- Olin ulkona, drinkissä oli semmonen tikun nokassa koristuksena, pöydällä oli kynttilä, arvaa loput. Lasketaanko se.
Mitä muistat ajalta, kun olit 3-vuotias?
- Minun on hyvin vaikeaa hahmottaa aikaa, en tiedä mitä tein minkäkin ikäisenä, joten en osaa sanoa. Jotain hämärää vain.
Oletko koskaan vetäny kissaa hännästä?
- Uskoisin niin, mutten muista. Tein sen koska kaikkialla aina puhutaan siitä, jos tein. Omasta päästä ei moista ideaa tulisi.
Porkkana vai pihvi?
- Porkkana, ellei kyseessä ole hyvä pihvi. Ps. Kasvispihvissä saisi molemmat.
Antaisitko rahaa hyväntekeväisyyteen, jos voittaisit lotossa jättipotin?
- Tekisin kyseisellä summalla hyvää, mutta hyväntekeväisyysjärjestöt eivät mielestäni tee hyvää oikealla tavalla.
Onko enkeleitä olemassa?
- Riipppuu mitä tällä tarkoitetaan.
Saako rikkoa lakia, jos kukaan ei huomaa?
- Miksei muulloinkin?
Osaatko suomen kielen aikamuodot?
- Jokainen suomen kieltä äidinkielenään puhuva osaa, väitän, mutta kysymys taitaa olla siitä, kykenenkö määrittelemään ja nimeämään ne. Kyllä.
Kuka lähetti sinulle viimeksi viestin?
- Inqui85 (I have friends!) (In the internet!) (I´m loved!)
Onko sinulla/ aiotko hankkia elinluovutustestamentin?
- Suomalalaisessa lompakossa on. Mistähän saisi saksaksi...
Oletko koskaan nukkunut sänkysi alla?
- Uskoisin niin. Olen.
Oletko maistanut mitään myrkyllistä?
- Todennäköisesti, vaikka en kyllä enää tekisi niin kovin helposti.
Pystytkö ottamaan nokkosen irti maasta paljain käsin?
- Pystyn, mutten halua.
Teetkö useinkin näin paskoja kyselyjä?
- Liian usein kyllä.
Mitä biisiä kuuntelit viimeksi?
- J. Karjalaisen Ihana ilta soi radiosta.
Mitä ovat tämän illan suunnitelmat?
- Pakko kai se on vielä käydä syömässä eli näyttäytymässä, viel on nelisen viestiä vastaamatta, pari uutta tullunna, ehkä jutella realiajassa tyyppien kanssa, kirjoittaa näitä blogimerkintöjä, mennä nukkumaan aikaisin haluaisin.
Kenen puoleen käännyt kun olet surullinen?
- Kuka nyt sattuu olemaan käsillä, mutta useimmiten itseni.
Pyysikö sinua elämässäsi eniten sinua satuttanut henkilö sinulta anteeksi?
- Ei. Tai ehken vain antanut.
Tahtoisitko asioiden olevan kuin ennen?
- Nehän ovat? Tai eivät ole koskaan ollut.
Onko joku jota et koskaan unohda?
- Kaikki on sellaisia. En unohda ihmisiä joiden kanssa olen ollut; paitsi jos unohdan kaiken.
Viime yönä, nukahditko hymy huulillasi?
- Ehkä ennemminkin mietteliäs ilme huulilla. Mutten usko voivani nukahtaa ilman että kasvoni ovat rentoutuneet.
Minkä unen näit viimeksi?
- Noniin. Ensin oli yksi murtovaras, joka tuli kahdeksi, ensin koska luuli ettei talossa ollut ketään; lähti lipettiin kun menin ovelle, sitten uudestaan, eikä välittänyt läsnäolostäni. Kylmän viileästi juttelimme, että antaas häipyä, saatan olla vaarallinen, ei kiinnosta, nyt ulos. Sitten oli joku juttu äidistäni, ehei, liian kauan sitten, en muista.
Otatko elämäsi liian vakavasti?
- Ei sille voi ku nauraa.
Mikä oli päivän paras hetki?
- Kirje äidiltä.
Odotatko tällä hetkellä mitään?
- Että tämä hatara olo menee ohi; että arki alkaa; että alan taas tapailla ihmisiä.
Onko sinusta tärkeää kuunnella läheistesi mielipiteitä omissa asioissasi?
- Teen itse oman valintani, muiden mielipiteet kiinnostavat, mutta vaikuttavat hyvin vähän.
Mikä on paras asia nyt elämässäsi?
- Sen olemassaolo.
Kenet näit ensimmäisenä tänä aamuna?
- Hostperheen.
Onko sinulle sanottu joskus jotain äärettömän kaunista?
- On varmaan useinkin. Mm viimeksi "tuo tyttö on ruma kuin yö".
Seurusteleeko suurin osa kavereistasi?
- Luulisin niin. En ole kirjannut tilastoa.
Oletko ikinä kävellyt seinää päin?
- Olen luultavasti.
Ajattelet jotakuta, etkö niin?
- Joo, montaakin.
Milloin itkit viimeksi pääsi kipeäksi?
- Eli milloin itkin viimeksi. Pari viikkoa sitten Larsin luona.
Luuletko että joku ajattelee sinua tällä hetkellä?
- *vilkaisee ketkä on onlinena*
Oletko tyytyväinen elämäntilanteesesi?
- Olen, mutta olen liian laiska muuttaakseni sitä.
Ikkuna- vai käytäväpaikka?
- Ikkuna, koska siinä on seinä vieressä. Ei ole niin väliä.
Kenelle lähetit viimeksi tekstarin?
- Arno the artistille.
Kutsutko kavereitasi lempinimillä vai heidän oikeilla nimillään?
- Sekä-että.
Onko sinulla tapana myöhästellä?
- Ei. Se on jotain mitä välttelen viimeiseen asti.
Lähetätkö tekstiviestin/soitatko jollekin ihmiselle joka päivä?
- En. Nettiviestimiskeinot asia erikseen.
Onko sinulla ikävä tällä hetkellä jotakuta, jos on niin ketä?
- Ei. No on vähän, syliä.
Kuunteletko nyt musiikkia?
- Radion laitoin just päälle, kohta laitan KnaSaa soimaan.
Millaisia unia näät?
- En tiiä millasia niitä on. Kaikenlaisia.
Luokitteletko ihmisiä enemmän ulkonäön vai persoonan mukaan?
- Luokittelenko? Vertaisiin vai eritasoisiin luokkiin? Persoonan mukaan, mutta kaikki ne on samassa tarhassa.
Inhoatko ketään tällä hetkellä?
- En jaksa.
Oletko huono häviäjä?
- Olenko häviäjä? En.
Oletko koskaan ostanut tv-shopista mitään?
- Ei tuu tapahtumaan.
Oletko palanut auringossa?
- Kolmesti kahden viimeviikon ainaka - eli ainahan minä.
Oletko koskaan saanut sähköiskua?
- Hei, se olen minä joka tulen maalta, ah sähköpaimeniin kuseminen...
Kuka sai sinut viimeksi itkemään?
- Lars. S melkein.
Voiko aikaa saada pysähtymään?
- Aika harha, ja koska se liikkuu eri nopeuksilla, kai me siinä oikeasti liikumme, ja kuollessamme pysähdymme, ja... hei, ei puhuta ajasta.
Voiko suruun kuolla?
- Uskon niin.
Voiko tyhjässä taulussa olla kirjoitusvirhettä?
- Voi.
Voiko yksi lause saada sinut iloiseksi?
- Yksi sanakin voi. Pelkkä ilme...
Voiko ystävät unohtaa?
- Miten vois?
Mitä aiot tehdä nyt?
- Samaa vanhaa.
Missä puhelimesi on tällä hetkellä?
- Sängyllä.
Onko sinulla ajokortti?
- Ei oo ei tuu, kai.
Pitäisikö tehdä jotain?
- Koko ajan han minä.

Että saisin hetken lomaa ajatuksiltani.

Tou´o oli piirtänyt minut perhekuvassa käeksi. Olen kai täytenä käkenä niin usein ja.. ripottelen muniani muiden lintujen pesiin??? Itsensä herra oli piirtänyt korpiksi. Fair enought - olisin piirtänyt itseni korpiksi, ja hänet käeksi. Ehkä olemme korppeja molemmat.
Vähän kuin susia, mutta vähemmän koiramaisia. Koirasi korppiko? Ei, vaan tuo on kyllä naarasi korppi. (Suukkoja Kaleville - oh it´s so pain to live outside, where there is no finnish books.)

Äidiltä tullut kirje selvitti päätä, samoin ystävännauhan punominen. Minä kai sitten tarvitsen perhettäni ja jotain tekemistä käsille. Mutta silti kaipaisin vielä tuulta, hajottamaan sumua.

Pitäisi vaihtaa hengailuvaatteet päälle, mutta mulla ei oikeen ole semmoisia täällä. Pitäisi muuttaa helsinkiin kun se on niin koti. Pitäsi suudella enemmän, ja pitää silmät kiinni ettei se kanssasuutelja nää sieluun.

Pitäisi ladata reissukuvia. Ja yhä vastata vastaamattomiin (nyt myös kirjeisiin) viesteihin.

"Sisaresi sanoi vain, että kunhan [kirjeestäni] ymmärtää pari sanaa per lause, lopun voi sitten arvata."

Rakastan saada viestejä. Vastaaminen on hitaanpuoleista, mutta sekin tapahtuu (muutenhan ei saa lisää).

Miksi sinä et vastaa minun viestiini?

Mulla on ihan todellisuudessa kuutisen treffikutsua, joihin pitäisi nyt antaa vastaukset, kun kahden viikon loma on ohi.

Mä olen kai tuntenut tämän ennenkin; se on se, kun tunnen olevani ihmisenä niin keskeneräinen, etten viitsisi viedä sitä näytille. Ei, en tule koskaan valmiiksi, mutta nyt tuntuu työstön alla olevan pintakerrokset. Niitä ilman, niissä railoja, en uskalla mennä ulos.

"Oot enemmän sanavalmis kuin itsevarma
Ne vaikuttaa helposti samalta"

Kyllä mä väitän, että pyrin vaan syystä N pitämään ihmiset kaukana. Työnnän ne pois; kuin koko persoonallisuuteni olisi tehty sitä varten; olen saavuttamaton; rakennan itselleni suojaa.

Tapasin Kuoleman viimeyönä.
Siinä se seisoi sängyn vieressä, aamuneljältä herätessäni painostavasta unesta.
En tiedä oliko kyseessä jonkinlainen varoitus, vai houkutteliko sen paikalle alkavien kuukautisteni tarjoaman veren tuoksu.
Eilen iltapäivällä Paholainen ajoi vastaan kävellessäni kotia kohti. Hänen voitonriemuinen naurava naamataulunsa polttui verkkokalvolleni.
Maailmanloppu on tulossa -kyltit ovat todellisia: ryömimme, tai kenties juoksemme, sitä kohti jokaisena silmänräpäyksenä, jokaisena nautittuna mansikkaleivoksena, jokaisena luettuna kirjana (ymmärräthän ajanmääreeni).
Maailmamme ei ole ikuinen, ei, itseasiassa se tuhoutuu ja rakentuu uudestaan (mitä tuhlausta) jokaista tarkasteluamme varten. Eikä se ole ikuinen olemassaololtaankaan, kuten ei mikään, paitsi ehkä ihmisen typeryys, joka eläisi tyhjiössäkin.
Joten kun ostan ne helmikorvakorut, jotka pukevat minua niin hyvin, kyseessä on vain jalo pyrkimykseni edesauttaa ihmiskunnan tuhoa, ja palauttaa siten rauha maailmaan.
Siitä on kyse myös silloin, kun pukeudun noihin helyihin kolmansille treffeille(tm), tehden parhaani saadakseni populaation kasvuun (entisestäänkin).
Ehkä jonain päivänä löydän tuhon enkelin peilistä, eikä se enää voi pelottaa.

Nyt on laukku purettavana, ja viestipino.

Postejani en ole vielä löytänyt, ehkä hyvä niin....