IRC-Galleria

koska sinun on oltava unessa uskoaksesi siihen.

Jenkki soitti, näämme tänään.

Tiedätte sanonnan "liian hyvää ollakseen totta, se useimmiten on"?
Mä uskon tuohon. Mutta mikä olisi liian hyvää mulle? Tai sulle, sen enempää?

perunamuusia leivällä. On meinaan maan mainiota *lähtee tekemään seuraavaa*.

Ps. Jenkki soitti. Näämme tänään. Pitää silittää paita, pestä hiukset ja lakata kynnet (ajattelin korsettia - se kun yleensä on hitti).

What´s his name... Öh. En muista just nyt.

Mutta tavattiin Mozart Cafessa. Tarkoitan että kutsun noin nimettyyn kahvilaan otan vastaan koska tahansa. Matkalla, kun kysyin tietä, sanottiin, että se on muuten sitten kuuluisa sokkotreffikahvila.

Mukava heppu, elviskampaus ja ruutupaita (niin en tuntenut oloani niin epämukavaksi omassa ruutupaidassani).

Cola Lightin jälkeen menille jälkiruualle (camaan, voiko tyyppi parantua muka - "hei, nyt mun tekis mieli jälkiruokaa, mennäänkö tonne?") vegekuppilaan. Soijajätsikä suklaamuffinilla. Nami. Söin lopulta yli puolet hänenkin jälkkäristä, kun se ei jaksanut kaikkea.
Annoksen päällä oli muute rucolaa... hyvä luoja.

Jatkoimme Mojiton (yöh), omenamehun ja raparperimehun (nami) jälkeen johonkin hämyiseen alastonkuvilla seinustettuun paikkaan. Omenamehu, vaikka olisin raparperin jälkeen halunnut maidon... niillä ei kuulema ollut.

Juttu kulki miellyttävästi, niitä näitä, huumeista jumalaan, kuolemasta soveliaaseen lasten lukumäärään.

Tuli aika lähteä kotiin, viimeinen S-Bahn. Hän kysyi josko kuitenkin bailaisimme aamuneljään, jolloin menee ensimmäinen ässä. Pohdin hetken, ja totesin että seuraavaksi haluan jonnekin hiljaiseen paikkaan.
Kaksi vaihtoehtoa, kaksi asuntoa. Mentiin hälle, jatkettiin juttelua, istuttiin ikkunasyvennyksessä, katseltiin sadetta. Kerrottiin asioita, joista pidetään.

Surkea selkäni alkoin kritisoida asuvalintaani, ja ajoittain hieroin sitä. Ennen kuin huomasinkaan, makasin hänen vuoteellaan paidatta hierottavana. En oikein tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta kuluu aamuyö niinkin - ja aloin olla turhan väsynyt keskustelemaan.

Ja niin, just tulin kotiin.

In the end, minusta on mahtavaa että maailma on pullollaan kaikkia näitä siistejä ihmisiä, ja että minä tapaan heitä (tai he minua).

Huomasin just kartalla ruokapaikan, jonka nimi on...
Lamm´s.
Super, sinne vielä.

Sitten itse asiaa. Muffinikorvakoruni tahtoo ulkoilemaan, eli tahdon siis piknikille. Grillaamaan. Ulos, todelliseen ulos, luontoon, syömään. Onhan noita tyyppejä, pitää kekesiä vaan että ketä kysyy ja kuka lähtis.

Tänään puen sen päälle pyyhkeen kera.

Maailmaa on niin mukava tutkia kokeellisella toiminnalla.

ps. deitin lopussa halasin sitä hevaria. Ihan vahingossa. Se kai meinas, että lopetetaan poskisuukolla kun alotettinkin - tuli lähelle, asetti kätensä puolittain ympärilleni, ja minä meinasin, että perkele (hevistihän oli kyseessä), halataan vaan. Hmm..... mutkun mulla oli niin hyvä olla - ja olisittepa nähneet sen naantalon auringon joka jätin sinne laiturille : P

Hyvää pyyhepäivää.

Haluatte tietysti kuulla viimeisistä seikkailuistani.

Täältä pesee.

Herättyäni aamulla Murkuksen vierestä, iloiseen masikkakakkuiseen aamuun, aurinkoa ja pehmeä matto jolla makailla alasti, käytyämme Englishe Gartenissa katsomassa tyyppejä jotka surffaavat joessa (crazy people), puuhasimme hellät jäähyväiset raitiovaunussa. Kiirehdin kotiin, vähensin vaatteitä (gosh miten kuuma päivä - but I´m not complaining), hengasin puoli tuntia ja ulos. Lopulta luokkakokoukseen ei saapunut ketään, mutta ajattelin, että hengaan kaupungilla agentin tapaamiseen asti. Kävelen viattomasti Karsplatisilta ulos, kun joku tulee kerjäämään. Sanon ettei rahaa tipu, ja koska kyseessä on kodillinen, pahoittelen, että kaupat kun eivät ole auki, niin en voi lähteä ostoksille. Hän toteaa, että mäkkärikin kelpaa, ja koska suunnittelit sinne juuri suuntaavani, olin näet nälkäinen, sanon että mikäs siinä, menkäämme yhteiselle lounaalle. Menemme, hän poliittisen korrektisti tilaa halvahkon hampurinalisen, joten jaan ateriani ranskalaiset kanssaan (camaan, en minä tarvitse sitä energiamäärää, ja tulen kylläiseksi ilmankin). Juttelemme saksaksi niitä näitä, lopetamme aterioinnin ja lähdemme teillemme.
Ja nyt, uskotteko karman lakiin? Koska minä teen tätä "charityä", koska saan siitä itse jotain - hyvän mielen, hyvää seuraa. En niinkään saa iloa auttamisesta, vaan otan kerjäävät ihmisinä - minua pyydetään randomien toimesta kahville - minä pyydän randomeja kahville. Fair enought.
Nimittäin, kävelen pääkatua, päätän käydä katsastamassa kristalli-ikkunan, että saan aikaa kulumaan. Tulee tommonen ehkä keskiarvoa lyhyempi, hivenen lihava herra, ja kysyy josko tiedän miksi kaikki kaipat ovat kiinni. Kerron puplick holidaystä, kiitos Jeesukselle. Jotenkin keskustelu vaan lähtee soljumaan, virtaa vuolaana, ja juttelemme niitä näitä, elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta. Seisoskelemme hetken, kun hän kysyy että mitä jos kahville. Suostun - minulla on kome tuntia tuhalattavana ennen illan kohokohtaa. Menemme, juttelemme, käymme läpi ne perus "mutta olen niin mature ollaksesi parikymppinen" "olet erittäin viehättä ulkonäöltäsi" blaa blaa blaa.
Ja lopulta, tuo pyysi minut kerallaan Kairoon. "Eli meet lentokentälle, siellä on liput, tapaan mut kairossa ja vietetään pari päivää. Ja siis tietty sun ei tartte maksaa mitään, ja jos haluat, tottakai saat oman huoneen hotellissa jne."
Suoraan sanottuna, minun persoonani on niin työn tulos, että on reilua että rikkaat keski-ikäiset rakstaa sitä ja ostaa mulle juttuja, mutta samalla.... voiko kenenkään elämä olla sellaista kuin mun?
Joo mut aattelin mennä, ellei varoitusvalot ala paistaa liian kirkaasti.

Eikä siinä kaikki.
Tapaan guitar-heroksi kutsutun olion. Sukat alkavat pyöriä heti ensisilmäyksestä - hevarit on hottiksii. Lisäksi kyseessä on todella miellyttävä, hauska ja mahtava ihminen - hevari, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Nautin todella olostani. Ja millaisiin baareihin herra minut vei - ensin sellaiseen, että ne on kaataneen biitsillisen heikkaa kadunkulmaan, ja juottaa tyyppejä siellä, ja sitten sellaiseen, millaiseksi Sianpään bubin voisi kuvitella - tummuneita kristallikruunuja ja puupöytä metallijaloin.

Juuri nyt, minä elän todeksi unelmia, joita en ole edes uskaltanut unelmoida.
Enkä käsitä, miksi juuri minä - kun samalla kysyn, että miksen minä.

"Congratulations, agent finnlandia, the weather is fine now. Your next job - if u choose to accept it - is to meet your next target tomorrow, 20:13 at frauenhoferstr. This messagewill destroy itself in 5 minutes."

Jumaloitava treffikutsu.

Miten mun tyyli, se josta saan kuulla ajasta aikaan, oikeen todellisuudessa syntyy?

Noh. Sain tuttavalta käytetyt valkeat farkut. Sopivat päälle - menivät käyttöön. Meinaavat pudota helposti, joten hankin valkeat henkselit. Ja yhdistelmänähän tuo tekee farkuista... huipputyylikkäät. (Oma ajatukseni ja luuloni...)

Mutta kyllä, valkeat farkut, mustat ballerinat, violetti paita, valkeat henkselit siinä päällä, jakson-hattu...

Mietin siis mitä laitan tänään.

Pitäisi laittaa oranssi paita, musta liivi ja musta kellohame (mustilla asusteilla). Mutten viitsisi, koska seuralainen on parikymppinen - eli jos olen outstanding, se tuntenee olonsa epämukavaksi. Sitten nauroinkin jo tajutessani miten varma olen itsestäni ja vaatteistani; minä nautin tuosta asusta, ja jos maailma katsookin kieroon, runkatkoon.

Joo laitan farkut ja vyön, niin en pelota ketään. Mutta minkä paidan...?

voittaa veli punnerruskisassa kun palaan suomeen.

Kädenväännössä tuskin mahiksia olisi, mutta teoriassa punnerruksessa lähdemme samalta viivalta.

Hah, vähän kuten Markuksen luona. Tein iltapunnerruksia, kun hän asteli huoneeseen.
Kysyi että montako, arveli viimeiset nähtyään että kolme. Kun oikaisin että 15.
Sanoi että josko hän saa vähän korjata puuhaani - tottakai, sillä olinhan jo aloisttaessani epäillyt tekeväni jotain väärin.
Niin hän sitten että, "aseta kädet vähän kauemmas toisistaan, ja sitten sun pitää painua vähän alemmas ja..." repeilin.
Herra upeine kroppineen näytti ikäänkuin mallia. Näppäränä likkana pyörähdin siihen alle makaamaan.

(Sain kuulla klassisen "in these moments, I love you" kommentin, joka loivennettiin muotoon "I really like this person who you are in bedroom" kysyessäni että mitä hittolaa.)

Ikävöin.