IRC-Galleria

Saksa on voittamassa Euroviisut.

En tiiä kattooko muksut kotona, mutta luulis, ja luulis et ne ajattelee mua just ny...

Mutta vilkaise Germanyn biisi, satellite, jos uskot, että sanoin ettei sillä juuri ole mahiksia - vaikka sen englanninääntänys onkin supersöpö.

Ps. Olen niin ihastunut itseeni; aina kun saksa saa pisteitä, ajattelen "noniin, nyt saatiin 2/6/12 pistettä". Kotiudun aika totaalisesti.

Tapasin siis tyypin, käytiin kahvilla, toiste, ja nyt mä olen sitä mieltä että hyvin voin lähteä tämän keski-ikäisen herran kanssa viikonlopuksi Kairoon.

Tässä ovat helpoimmat argumentit / osoitukset siitä etten ole järjissäni:
- i think he is a ripper
(Ripper joka vie minut all the way to Kairo päästäkseen asiaan? Mahdollista, mutta luulisi sen onnistuvan täälläkin. Jos ei minun, niin jonkun toisen kanssa - minä en ole niin pantavan näköinen, ettei joku toinen kelpaisi yhtä hyvin.)
- going with a man you know 2 days is silly and dangerous
(Totta. Mutta kaikki henkilöt, jotka tunnen näinä päivinä, olivat joskus tuntemattomia. Itseasiassa joskus mä pelkään myös heitä, jotka olen tuntenut vuosia - että he yhtäkkiä paljastuvat pahoiksi. Miten kauan ihminen pitää tuntea jotta tähän voi luottaa?)
- he only wants to fu... you thats the reason
(Mä panen niin paljon, että uskoakseni yksi kerta lisää ei muuttaisi mitään [huoraa ei voi raiskata]. Ja kts. kohta yksi - miksei hän sitten tehnyt sitä täällä. No siis, tottakai tyyppi haluaa seksiä kanssani (en halua olla itsetietoinen, mutta kuka ei - olen nuoi ja minulla on rinnat - suurin osa maapallon miehistä haluaa panna minua), mutta minulla on luulo, että hän haluaa seuraani muistakin syistä, kuin saadakseenaikaa kiemurrella housuihini.)
- i think you felt in love whith him - i am right?
(En rakastu ihmisiin vain koska he kehuvat minut maasta taivaaseen ja tarjoavat rahaa. Osaan vastustaa materiaa ja imartelua, niin asia nyt sattuu olemaan, enkä tee hullija juttuja edes ollessani rakastunut.)
- i think they [tässä tapauksessa hostit] will not like
(Kysynkö heiltä? Totta, tarvitsen ekstrapäivän lomaa reissuun, jne, mutta lupaa ei todellakaan kysy - minä olen tilivelvollinen vain itselleni, miten voisin olla kellekkään muulle? Kukaan toinen ei ole vastuussa minusta.)

Mä en halua tehdä tätä kapinoidakseni. Mä oikeiastaan, mä haluan luottaa. Ihan kuin olisin roikkumassa kallionkielekkeeltä, ja joku ojentais käden, ja normaalisti mä en uskaltais tarttua siihen, koska en tiedä auttaako se mut ylös vai sysääkö rotkoon [(c) Katia].
Ja musta sellainen elämä, sellainen maailma, ei ole elämisen arvoinen.

Jos kuolenkin, niin olempahan sentään elänyt.

Tottakai mulla menee just nyt lujaa, ja tiedän etteivät päätökseni ole niin rationalisia kuin depressiivisinä kausina, mutta en ole lähdössä huomenna - on aikaa ajatella.

[x] Nähty.

Ja lähinnä ajattelin, että mitähän lavalla pyörivät naiset mahtavat ajatella, mitä itse ajattelisisn samassa tilanteessa, wow mikä tekniikka, osaisimpa hallita kehoani noin, ja taas naurattaa tuonkin miehen katse, joka on liimautunut noihin pakaroihin.

Seksikkäintä se oli, kun naisilla oli vielä alusvaatteita päällä - rinnat paljaina, pikkuhousut puolitangossa... Ei yhtään niin kiihoittavaa.

Joo, oli niillä kivat kengätkin.

Olin seitsenvuotias. Naapurinpojalla oli minikokoinen mopo, jolla se ajeli mökkiteitä. Kerran tuli tarjouksena, että josko halaun heittää kiekan kyydissä. Sanoin, että haen ensin kypärän itselleni. Ei käynyt, ja niin jäi se mopoilu väliin.

Vieläkään en ole mopon kyydissä ollut - ei ole toiste tarjottu.

Se mitä haluan sanoa, on, että päätin hyväksyä tarjouksen ja lähteä Kairoon. Olen varma että reissu on minulle kuolemaksi - voin jo valmiiksi tuntea sen helpotuksen, jonka koen astuessani takaisin Münchenin lentoketälle. Jos niin siis koskaan käy.

Pelottaa niin etten uskalla pelätä, ja tuntuu todella hullulta, mutta samalla rakastan tätä absurdia kuplaa, jollaiseksi elämäni on paisunut.

Mulla alkaa olla täällä niin paljon tuttuja, ettei onneksi kohta enää tarvitse tapailla uusia ihmisiä tositarkoituksella.

Ps. Onneksi on kuitenkin se semmoinen kohtalojuttu, joka yrittää suojella mua - saksasta käsin passia voi anoa vain henk. koht. berliinissä tai hampurissa. Että tota...

"i have seen nice shoes in the city.
will you wear it, if i will buy it?"

Kelpaa.

No jos tyyppi hankkii ensimmäisen yhteisen yön jälkeen mulle oman hammasharjan kylppäriinsä, jotenkin... minä pidän tästä tyylistä.

Tosin pelottaa, että millasetkohan kengät sitä on tiedossa...

koska sinun on oltava unessa uskoaksesi siihen.

Jenkki soitti, näämme tänään.

Tiedätte sanonnan "liian hyvää ollakseen totta, se useimmiten on"?
Mä uskon tuohon. Mutta mikä olisi liian hyvää mulle? Tai sulle, sen enempää?

perunamuusia leivällä. On meinaan maan mainiota *lähtee tekemään seuraavaa*.

Ps. Jenkki soitti. Näämme tänään. Pitää silittää paita, pestä hiukset ja lakata kynnet (ajattelin korsettia - se kun yleensä on hitti).

What´s his name... Öh. En muista just nyt.

Mutta tavattiin Mozart Cafessa. Tarkoitan että kutsun noin nimettyyn kahvilaan otan vastaan koska tahansa. Matkalla, kun kysyin tietä, sanottiin, että se on muuten sitten kuuluisa sokkotreffikahvila.

Mukava heppu, elviskampaus ja ruutupaita (niin en tuntenut oloani niin epämukavaksi omassa ruutupaidassani).

Cola Lightin jälkeen menille jälkiruualle (camaan, voiko tyyppi parantua muka - "hei, nyt mun tekis mieli jälkiruokaa, mennäänkö tonne?") vegekuppilaan. Soijajätsikä suklaamuffinilla. Nami. Söin lopulta yli puolet hänenkin jälkkäristä, kun se ei jaksanut kaikkea.
Annoksen päällä oli muute rucolaa... hyvä luoja.

Jatkoimme Mojiton (yöh), omenamehun ja raparperimehun (nami) jälkeen johonkin hämyiseen alastonkuvilla seinustettuun paikkaan. Omenamehu, vaikka olisin raparperin jälkeen halunnut maidon... niillä ei kuulema ollut.

Juttu kulki miellyttävästi, niitä näitä, huumeista jumalaan, kuolemasta soveliaaseen lasten lukumäärään.

Tuli aika lähteä kotiin, viimeinen S-Bahn. Hän kysyi josko kuitenkin bailaisimme aamuneljään, jolloin menee ensimmäinen ässä. Pohdin hetken, ja totesin että seuraavaksi haluan jonnekin hiljaiseen paikkaan.
Kaksi vaihtoehtoa, kaksi asuntoa. Mentiin hälle, jatkettiin juttelua, istuttiin ikkunasyvennyksessä, katseltiin sadetta. Kerrottiin asioita, joista pidetään.

Surkea selkäni alkoin kritisoida asuvalintaani, ja ajoittain hieroin sitä. Ennen kuin huomasinkaan, makasin hänen vuoteellaan paidatta hierottavana. En oikein tiedä oliko siitä mitään hyötyä, mutta kuluu aamuyö niinkin - ja aloin olla turhan väsynyt keskustelemaan.

Ja niin, just tulin kotiin.

In the end, minusta on mahtavaa että maailma on pullollaan kaikkia näitä siistejä ihmisiä, ja että minä tapaan heitä (tai he minua).

Huomasin just kartalla ruokapaikan, jonka nimi on...
Lamm´s.
Super, sinne vielä.

Sitten itse asiaa. Muffinikorvakoruni tahtoo ulkoilemaan, eli tahdon siis piknikille. Grillaamaan. Ulos, todelliseen ulos, luontoon, syömään. Onhan noita tyyppejä, pitää kekesiä vaan että ketä kysyy ja kuka lähtis.

Tänään puen sen päälle pyyhkeen kera.

Maailmaa on niin mukava tutkia kokeellisella toiminnalla.

ps. deitin lopussa halasin sitä hevaria. Ihan vahingossa. Se kai meinas, että lopetetaan poskisuukolla kun alotettinkin - tuli lähelle, asetti kätensä puolittain ympärilleni, ja minä meinasin, että perkele (hevistihän oli kyseessä), halataan vaan. Hmm..... mutkun mulla oli niin hyvä olla - ja olisittepa nähneet sen naantalon auringon joka jätin sinne laiturille : P