IRC-Galleria

Istuimme siis Italiaanon kanssa vuoteella jutustelemassa. Hänen puhelimensa alkoi soida, soi kerran, kaksi, kolme pirahdusta. Varovaisesti sitte totean, että onkohan herra mahdollisesti tietoinen, mitä kuuluu tehdä kun puhelin soi. Vastaus on napakka "Kyllä.
Puhua kovemmalla äänellä."

On ihanaa nauraa.

Otetaan siis ihan selkeästi vaan kaksi vartaloa, tummaksi päivettynyt ja kalpea, vuode punaisilla lakanoilla ja valkeilla päädyillä, aamukolme, ja sellainen määrä agressiota että mikä tahansa muu vampyyrin ja ihmissuden taisto jää kakkoseksi.

Mielikuvitukseni pääsi kyllä siinä pyöriemmessämme todella valtomekseen.

Ja ensi kerralla otamme sitten vaatteet pois.

Ekat Müncheninvierailijat ilmoittautuneet. Heinäkuussa saapuvat suurella todennäköisyydellä Herr Ville ja joku.

Milloinkas Sinä tulet?

Musta tuntui viimeksin kurjalta, jeh.

Koitan iloita kannssanne... Mutta ah se tunne, viimeinen koulupäivä, kesäloman alku... hinnaton.

Istuin autossa italiaanon kanssa, ikkunat alkoi huurtua. Totesin että pitää mennä, että se näkee vielä ajaakin kotimatkallaan. Sanoi, että ei mitään, ne voi aina kuivata. Lupasin paitani sille kuivausvälineeksi.

No, nyt mun paita sitten on siellä italiaanon autossa. Lähtiessäni jätin. Oli muuten todella kamala paita, hyvä kun pääsin eroon...

Uuden omistajan kommentiti: "Pretty sensual your leaving me your shirt."

Ps. Tälle nauroin niin että hyvä kun en ollut juomassa mitään... Italialaisillahan on niitä käsilaukkuja, siis miehillä. Ja se on siis niin gay. Jopa ransmannit sanoo niin. Niin Marianio oli kerran vastannut moiseen syytökseen että "yeah, I know that you wish that I would be".

Musta tuntuu pahalta olla yksin tänä hetkenä.

Haluaisin olla yhdessä ihmisten kanssa.

Saksa on voittamassa Euroviisut.

En tiiä kattooko muksut kotona, mutta luulis, ja luulis et ne ajattelee mua just ny...

Mutta vilkaise Germanyn biisi, satellite, jos uskot, että sanoin ettei sillä juuri ole mahiksia - vaikka sen englanninääntänys onkin supersöpö.

Ps. Olen niin ihastunut itseeni; aina kun saksa saa pisteitä, ajattelen "noniin, nyt saatiin 2/6/12 pistettä". Kotiudun aika totaalisesti.

Tapasin siis tyypin, käytiin kahvilla, toiste, ja nyt mä olen sitä mieltä että hyvin voin lähteä tämän keski-ikäisen herran kanssa viikonlopuksi Kairoon.

Tässä ovat helpoimmat argumentit / osoitukset siitä etten ole järjissäni:
- i think he is a ripper
(Ripper joka vie minut all the way to Kairo päästäkseen asiaan? Mahdollista, mutta luulisi sen onnistuvan täälläkin. Jos ei minun, niin jonkun toisen kanssa - minä en ole niin pantavan näköinen, ettei joku toinen kelpaisi yhtä hyvin.)
- going with a man you know 2 days is silly and dangerous
(Totta. Mutta kaikki henkilöt, jotka tunnen näinä päivinä, olivat joskus tuntemattomia. Itseasiassa joskus mä pelkään myös heitä, jotka olen tuntenut vuosia - että he yhtäkkiä paljastuvat pahoiksi. Miten kauan ihminen pitää tuntea jotta tähän voi luottaa?)
- he only wants to fu... you thats the reason
(Mä panen niin paljon, että uskoakseni yksi kerta lisää ei muuttaisi mitään [huoraa ei voi raiskata]. Ja kts. kohta yksi - miksei hän sitten tehnyt sitä täällä. No siis, tottakai tyyppi haluaa seksiä kanssani (en halua olla itsetietoinen, mutta kuka ei - olen nuoi ja minulla on rinnat - suurin osa maapallon miehistä haluaa panna minua), mutta minulla on luulo, että hän haluaa seuraani muistakin syistä, kuin saadakseenaikaa kiemurrella housuihini.)
- i think you felt in love whith him - i am right?
(En rakastu ihmisiin vain koska he kehuvat minut maasta taivaaseen ja tarjoavat rahaa. Osaan vastustaa materiaa ja imartelua, niin asia nyt sattuu olemaan, enkä tee hullija juttuja edes ollessani rakastunut.)
- i think they [tässä tapauksessa hostit] will not like
(Kysynkö heiltä? Totta, tarvitsen ekstrapäivän lomaa reissuun, jne, mutta lupaa ei todellakaan kysy - minä olen tilivelvollinen vain itselleni, miten voisin olla kellekkään muulle? Kukaan toinen ei ole vastuussa minusta.)

Mä en halua tehdä tätä kapinoidakseni. Mä oikeiastaan, mä haluan luottaa. Ihan kuin olisin roikkumassa kallionkielekkeeltä, ja joku ojentais käden, ja normaalisti mä en uskaltais tarttua siihen, koska en tiedä auttaako se mut ylös vai sysääkö rotkoon [(c) Katia].
Ja musta sellainen elämä, sellainen maailma, ei ole elämisen arvoinen.

Jos kuolenkin, niin olempahan sentään elänyt.

Tottakai mulla menee just nyt lujaa, ja tiedän etteivät päätökseni ole niin rationalisia kuin depressiivisinä kausina, mutta en ole lähdössä huomenna - on aikaa ajatella.

[x] Nähty.

Ja lähinnä ajattelin, että mitähän lavalla pyörivät naiset mahtavat ajatella, mitä itse ajattelisisn samassa tilanteessa, wow mikä tekniikka, osaisimpa hallita kehoani noin, ja taas naurattaa tuonkin miehen katse, joka on liimautunut noihin pakaroihin.

Seksikkäintä se oli, kun naisilla oli vielä alusvaatteita päällä - rinnat paljaina, pikkuhousut puolitangossa... Ei yhtään niin kiihoittavaa.

Joo, oli niillä kivat kengätkin.

Olin seitsenvuotias. Naapurinpojalla oli minikokoinen mopo, jolla se ajeli mökkiteitä. Kerran tuli tarjouksena, että josko halaun heittää kiekan kyydissä. Sanoin, että haen ensin kypärän itselleni. Ei käynyt, ja niin jäi se mopoilu väliin.

Vieläkään en ole mopon kyydissä ollut - ei ole toiste tarjottu.

Se mitä haluan sanoa, on, että päätin hyväksyä tarjouksen ja lähteä Kairoon. Olen varma että reissu on minulle kuolemaksi - voin jo valmiiksi tuntea sen helpotuksen, jonka koen astuessani takaisin Münchenin lentoketälle. Jos niin siis koskaan käy.

Pelottaa niin etten uskalla pelätä, ja tuntuu todella hullulta, mutta samalla rakastan tätä absurdia kuplaa, jollaiseksi elämäni on paisunut.

Mulla alkaa olla täällä niin paljon tuttuja, ettei onneksi kohta enää tarvitse tapailla uusia ihmisiä tositarkoituksella.

Ps. Onneksi on kuitenkin se semmoinen kohtalojuttu, joka yrittää suojella mua - saksasta käsin passia voi anoa vain henk. koht. berliinissä tai hampurissa. Että tota...