IRC-Galleria

keksineet, että jos nyt tästä alkaen abortoidaan jokainen nappula, joka meinaa syntyä, eventually meillä ei ole yhtään abortoijaa?

Olisi se heiltä paras ajatus aikoihin.


Jees, tykkäsin elokuvasta Palindromes. Todd Solonz tekee rainoja, joita en tajua, ja jotka loppuvat kesken, ja joissa ei tunnu olevan yhtään mielipidettä, eikä inhan synkkiä kuvia, vaan keskiluokkaista amerikkaa. Joka tosin tappaa, käyttää alaikäisiä seksiin, leimaa ja ajaa isossa autossaan ties minne tekemään pahojaan.

Tervetuloa Nukketaloon on minusta parempi. On sekin seko. Mutta tykkään päähenkilöstä. Ja Happinesskin on hyvä. Sen kakkososan haluaisin nähdä.

Katson leffoja joista et ole koskaan kuullutkaan ja tunnen itseni elitistiksi.

aion tänään käydä Inter-Rail -passin päivillä Ulmissa, huomenna Italiassa (ekassa isonpuoleisessa kaupungissa mikä tulee vastaan Münchenistä käsin - parin tunnin matka suuntaansa on rajanani - Brennerossa), ylihuomenna Frankfurtissa (täältä tullaan Primark!) ja sitä seuraavana päivänä Innsbruckissa, Itävallassa. Sitten onkin sopivatsi perjantai aikaa työnhaulle. Ai mitkä prioriteetit?

Kokeilemme kuukauden trialia jossain internet-filminvuokrauslafkassa.
Mitä tilataan? (Jostain syystä pääni on just nyt tyhjä.)

Vaikka ei paljon kiinnosta, krhm, nää hesan, krhm...

0445198919

http://www.google.fi/images?q=topsy%20turvy%20cake&oe=utf-8&rls=org.mozilla:en-US:official&client=firefox-a&um=1&ie=UTF-8&source=og&sa=N&hl=fi&tab=wi&biw=1024&bih=549

Ei, en osaa piilottaa linkkiä hienosti sanan taa. Sen saa minulle opetta..

Ei, tässä ei ole kyse Morticia Addamsin alkuunpaneman kansanliikkeen kritisoinnista (päin vastoin; miten toimintaan pääsee mukaan?!?!) vaan kyseiseltä rouvalta nimen varastaneesta kaupasta.

Ja sehän se on ensimmäinen, mikä ottaa aivoon: vähän kuin Jonas Brothersin Paranoid-niminen biisi, Rva Addamsin nimen liittäminen tällaiseen kauppaan on silkkaa rienausta. Ja hyvää liikevainua, toki.
Jäihän se nimi mieleen heti kun tuli vastaan, muistaakseni jossain tv-ohjelmassa.
Aikanaan se oli jossain syrjakadulla, eikä sitä silloin meinannut millään löytää, ja harmitteli kun ei päässyt käymään.
Sitten tuli muutto Englantiin, missä vaihtoehtovaatekauppoja on joka kulmalla, tai siis keskustassa, ja palatessa Morticia löytyikin jo Kampin yläkerrasta. Mutta kun sitä sitten vertasi Blue Bananaan Iso-Britanniassa, tuli ikävä kotiin - siis siihen väliaikaiseen siellä. Tarjonta oli heikkoa mutta vähälukuista. Ainut, mikä kiihdytti sykettä, oli korsettivalikoima; tosin sellaisenhan olin jo Englannista mukanani tuonut. Että jäivät ne kaupat, mitä vähän hypistelin.
Ja ahdistuin myyjärouvan paatoksesta - kaikki muka sopi minulle, ja oli erikoistarjouksessa, ja vieläkö voisi jotenkin auttaa?
Viime kesänä hain sieltä sitten kuitenkin korsetin (valkea rinnanalle) - on toiminut kohtuullisen hyvin, eli ei vielä valittamista, puolen vuoden satunnaiskäytössä. Ostotapahtumaa tietysti varjosti pakkokauppaus; tämä mekkohan sopisi siihen niin hyvin, ja tämä alushame siihen mekkoon, ja näille pakettihinta... Mekko oli kyllä nätti, mutta todella ruma minun lyhyen varteni kannattelemana. Siinä sovitellessani ehti omistaja käyttää vakiolausettaan "toihan on tosi upee sun päällä" noin kolmelle muullekin asiakkaalle. Voihan sitä sattua hyvännäköinen kude jokaisen käteen - mutta valehteluahan* tuo taitaa olla. Kismittää. *normaalia kapitalismia, kirj. huom.

Sitten vihdoin asiaan. Nyt ennen joulua hain Morticiasta talvitakin, josta lähti heti nappi. En tätä ennen ehtinyt kaupassa vierailla, ja nyt vasta menin reklamoimaan, kun Kampissa olin.
Ai että miksi nyt vaivaisen napin takia? Koska se vain huippu vuoren on. Koska minusta kaupasta hankitusta ei saa lähteä kaistalettakaan irti heti seuraavana päivänä. Koska minä en alota uuden vaatteen kanssa ensin parantelemalla kaikkia valmistajn virheitä. Koska valittaminen on sen arvoista. Koska niiden vaatteiden nyt yksinkertaisesti on kestettävä käyttöä, oli ne kuinka halpoja tahansa. Ei ole ensimmäinen kerta, vaan eritoten napeista käyn aina sanomassa - ne kun tippuu, koska ommellaan koneella, joka ei päättele kunnolla. Lisää töitä lapsille!
Menin siis liikeeseen, läväytin takin päältäni tiskille ja totesin vianmäärityksen. Näytin kuitin, ja liikeen vastuuhenkilö tuli katselemaan. Sanoi, että kun ei he oikein voi sille mitään, kun "ei ole vaihto eikä palautusoikeutta". No, sehän toki koskee vain viattomia tuotteita (mikä lipsahti kai putiikinpitäjän mielestä..), mutta en halunnut palauttaa takkia - ei minulla olisi yhtään napillista vaatetta, jos aina ne palauttaisin. Siinä levitteli käsiään, ja kyseli että kai ymmärrän, ettei hän voi minua mitenkään tässä asiassa auttaa.
Kysyi, että onko nappi siis hävinnyt, ja kun sanoin ettei, myyjä melkein nauroi ja totesi, että senhän saa takaisin ommeltua, ihan minuutissa. Tokaisin, että minulla on kyllä neula ja lankaa, että sopii näyttää miten se minuutissa paikalleen menee. "No se oli ehkä hieman liioiteltua", sanoi hän. Ja niinhän se oli - viisi minuttiakin olisi ollut, jos joku on nappeja ommellut, eli tietää.
No, minä koppasin takin takaisin kainaloon, ja ilmoitin, että jos asia näin on, tähän loppuikin sitten minun asiointini tässä liikeessä, ja tätä kauppaa ei tulekkaan sitten koskaan kellekään kehuttua, päin vastoin.
Ja johan muuttui ääni kellossa; heti kyseli että mitenkähän hän voisi sen hyvittää, mitä minä odottaisin, ja kun sanoin, että kai heillä on oma politiikkansa, joka onkin tullut hyvin selväksi, niin ei minua varten tarvitse mitään erikoista olla, mutta että tämä liike on nyt nähty, ja jatkossa suuntaan muualle. Ja marssin ulos kaupasta.

Mummi sanoi, että olen tullut isotätiini, joka tosin on siinä määrin harjaantunut, että olisi hetken puheltuaan saanut toisenkin takin, lämpimille keleille.

Mutta Morticiaa en kellekään suosittele, tietenkään, jopa Seppälä on nappipolitiikassaan parempi (eli tarjoutuvat lunastamaan tuotteen kuittia vastaan takaisin), että jos niitä halppisgootin kuteita on pakko saada, mene muualle. Nim. merk. Teen itse vaateistani enemmän ja enemmän, ja ärsytän myyjät maanrakoon haukkumalla heidän tuotteitaan.
(Mainittakoon, että kun ostin Biacosta kengät alennuksella, ja myyjä kauppasi kenkäsuojaa aerosol-pullossa (inhoan kaman kauppaamista ostotapahtuman yhteydessä - no en tasan halua niitä isompia ranskalaisia), sanoin, että turha minun sellaisia on, ei ne kengät kestä niin kauaa että ehtisi vaikuttaa. No kuinkas nyt sillai, myyjää kiinnosti, ja huomautin nykykenkien surkeasta laadusta. Se suihke olisi tietysti auttanut näihin vaivoihin, mutta hiljeni hän lopulta, kun sanoin, että minulla kuluu ne korot ekana puhki. Jos sillä siihen olisi ollut ratkaisu, olisin saattanut jopa hymyillä.)
(Ninjassa, jossa tosin ikävä kyllä ei ole alennusmyyntejä, kävin maanantaina, kun sormuksesta oli pudonnut kivi. Kuittia ei ollut, mutta ottivat sen laatikkoonsa, selvittääkseen miten toimia. Torstaina soittelevat, että tule hakemaan uusi. Menin, sain, eikä tarvinnut edes papereita täytellä. Ensiluokkaista. Tosin sormus oli lahja, enkä ikinä osta mitään Ninjasta, mutta jos... niin ainakin tämä muistetaan.)

Nim merk. Päiväsi pilaamisesta nauttiva Aasiakas (näinhän te minua myöhemmin kutsutte, arvon myyjät)
Että ottaa päähän kaman huonolaatuisuus. Mutta tietenkään ei kannata tehdä kunnon laatua - ihmiset ostavat kuitenkin niin usein uutta, että ei vaateet pysy niin kauan käytössä, että laadukkuudesta olisi iloa. Voisinhan toki ostaa Minna Parikkaa ja kirjoittaa koron hajotessa suoraan suunnittelijalle katkuisen kirjeen (en usko että korko hajoaisi, mutta jos) tai hankkia Marimekon (huom. turkisyhteyden 80-luvulla, eli älä osta) nätimpiä malleja, mutta taidan tyytyä näihin viiteensataan kirppislöytöön, suoraan kuuskytluvulta, ja yhä kestää.)

Ps. Harmi kun en sitten Morticiassa muistanut kenkävalikoimaansa poislähtiessä tarkastaa, niiltä kun saa niitä Iron Fistejä (siinä vieressä on se yksi kauppa, mistä olisi saanut ne pinkin UGG-maiset tytönkuvilla. Ja sitten niitä oli myös yhdessä ernukaupassa, jonne löysin seuraamalla yhtä galleria-stalkkauksen kohdetta, joka näyttääkin siitä liikkeestä revityltä, että kiitokset vaan hänelle suunnannäytöstä).

Tavalliset tarjoavat lähinnä tätä:

Niko sanoo: (11.02.51)
hmm liitinköhän mä sut galleriasta...
Niko sanoo: (11.02.51)
:D
Sanna sanoo: (11.03.02)
Uskoakseni kyllä
Niko sanoo: (11.04.07)
hmmmmm
Niko sanoo: (11.04.10)
Jännä.
Niko sanoo: (11.05.51)
no kerro vaikka minkä ikäne oot ja miten menee. :D
Sanna sanoo: (11.06.18)
Mitäs väliä niillä on?
Niko sanoo: (11.06.35)
no sori :D
Niko sanoo: (11.06.42)
ei sitten. mee kotiis mummo.
Sanna sanoo: (11.07.21)
Lapsia, sen puoleen kuin lapsenlapsiakaan ei ole, eli isoäidin meriittiä ei ole tavoitettu, mutta kotiin olen matkalla, kunhan kyyti lähtee
Niko sanoo: (11.07.56)
Juu moro.


Eli ei minkäänlaisia mahiksia. Jos ei edes vähäinen kielellinen taivu, miten luulet... ainiin, kai se suunnileen samaa tasoa on kuin yleisillä vastaajilla.

sittenku viimeks.

No viimeksi jänskätti, että saako paikan aina seuraavaan junaan, vaiko vasta johonkin myöhempään. Tosin niinhän se oli sillon ekakerralla oli, Brysselissä istuin illan odottamassa eurostaria.

Mutta nyt jänskättää kaikki tuo tavarasto, mikä lähtee mukaan. Siinä on luultavasti aika raahaaminen, ja tuo laukku ei meinaa nousta kunnolla rinkattakaan, miten sitten rinkkaa kaksi päivää kantaneena... No, tänään kokeillaan, kun menen lumisohjossa rautatieasemalta mellunmäkeen. Sinne voi onneksi halutessaan jättää ylimääräisiä.

Matka on taas ihan avoin, kuten oli tullessa. Mutta koska liikun keskellä viikkoa, uskon että päikkää löytyy. En siis taaskaan hanki etukäteen lippuja. Muuten jättäisin interrailinkin ruottiin, mutta ei parane, varmuuden vuoksi.

Eli yhdessä päivässä Tukholma-München. Jos jää ekasta junasta kiinni, eli en saa paikkalippua siihen, niin sitten ottaa päähän. Ja yöjunaan käy tieni. Pitää miettiä. Ja hankkia kolmekymppiä kruunuina, että saa kamat jonnekin, jos lähtee sitten Tukholmasta iltajunalla.

Mutta mistä johtuu tämä jännityneisyys? Onhan tämä jo nähty.

Uikkarikuvilla tietty. Ja justku meinasin, että blogin taso parani, edes hetkellisesti. No mut, terkkuja kaikille jotka siellä luulette minua kauniiksi.

Your children are not your children,
They are the sons and daughters of Life's longing for itself.
They come through you but are not from you,
And though they are with you yet they belong not to you.

You may give them your love but not your thoughts,
For they have their own thoughts.
You may house their bodies but not their souls,
For their souls dwell in the house of tomorrow,
which you cannot visit, not even in your dreams.
You may strive to be like them, but seek not to make them like you.
For life goes not backward nor tarries with yesterday.

You are the bows from which your chilren
as living arrows are sent forth.
The archer sees the mark upon the path of the infinite, and
He bends you with His might that His arrows may go swift and far
Let your bending in th earcher's hand be for gladness;
For even as He loves the arrow that flies,
So he loves also the bow that is stable.

Eli hämmennys on tiedon alku