IRC-Galleria

Näin joulun alla näitä kirjoituskohteita kyllä aina riittää. Ehkä joulukuu toimineen osoittaa yhteiskunnan tilasta jostain perimmäistä.

Kaksitoistavuotias veljeni toivoo jouluksi reima-tossuja. Ja se on ainoa toive.

Näin unta, jossa syliini tipahteli paketteja kuin liukuhihnalta, sekä minulle osoitettuja, että perheelle (siis perhettähän minulla ei ole, mutta ne oli osoitettu "ensimmäiselle lapselle", "toiselle lapselle", "puolisolle" ja sitä rataa).

Tahtoisin, että joululahjaksi joku käy vaihdattamassa kelloni patterin ja tekee verolaskelmat (että näen, tuleeko vähennyskelposia ostoksia tänä vuonna tarpeeksi vähennettäväksi asti, jolloin voisin käydä vielä ostamassa kokkitakin ja veitsisetin, ne kun kumminkin aikanaan tarvitsen taas) tältä vuodelta. Tavaraa en osaa toivoa, kaikkea on kyllä ihan kyllin. Jos saisi ihan vapaasti, niin kelpaisi se maapala jostain syrjäkylältä, mutta taitaa olla vähän liian iso pakettiin laitettavaksi.

Kelle ei ole vaikea keksiä lahjoja? Minulle ainakin on, ja lisäksi olen kiittämätön. Joskus keksin todella hyviä ideoita, mutta usein on ostettava jotain tylsää, koska on ostettava. Minua vaan huonon lahjan saaminen ärsyttää enemmän kuin lahjan saamattomuus. Joku on tuhlannut aikaa ja rahaa krääsäkasani kasvattamiseen. Mutta huippulahjoja on haastava keksiä.

Annan avokille tänä vuonna teepaketin (paria irtoteetä (on jo pidemmän aikaa haaveillut irtoteejuonnin aloituksesta), teesihvilähäkkyrän (sellaisen, mikä laitetaan sinne kupin pohjalle kuin tavallinen teepussi teesortti sisällään), hunajaa (pitää vielä etsiä, jotain erikoisempaa) ja teemukin (teetätän kivalla kuvalla, se kun on sellainen romantikko)), tyynyn jota voi käyttää kylpyammeessa (saattaa olla, että itse käytän sitä aika paljon myös), rasiallisen jotain metallipyörylöitä rakennusosastolta (no kun se on mies, ja sitä pitää korostaa (oikeasti ne on just sopivan kokoisia ostoskärryn kolikoiksi, se taas hävitti edellisen panttikolikon, nyt on sitten neljäkymmentä kappaletta, saa hävitellä)) ja tohvelit joilla voi kulkea vähän ulkonakin (matkalla uima-altaalle noi kangastossut kastuu tietty ihan läpi, mutta näissä on muovipohjaa). Lisäksi ajattelin painaa sille jonkun päheen paidan, jos saan aikaiseksi. Ai joo, unohtui ihan, teen myös pingviinikaulaliinan takkini teosta yli jääneistä kankaista.

Suurin lahja on tietysti joulu itse, vaikka itseäni varten keittiössä pyörinkin, niin kyllä tuokin siitä varmasti iloa saa, varsinkin kun sillä ei ole niin ihania lapsuuden jouluja muistoissa kuin minulla. Kuusikin hankitaan.

Ja sitten netissä törmää keksusteluihin, jotka alkavat sanoilla "onkohan riittävästi lahjoja viisivuotiaalle kun..." ON! On on on on on. Ihan riittävästi, ja puolet voisit laittaa poiskin. Vanhemmilleni tulee aina todella paljon lahjoja, koska meitä on niin monta. Viisi lahjaa jokaiselle on jo lähemmäs viisikymmentä lahjaa. Ja yhteiset siihen päälle, ja kaikki suklaarasiat ynnä muut. Lahjapaperia siis riittää (sain postitse oman lahjani, se oli paketoitu sanomalehteen. Hyvä hyvä) lattioilla. Mutta jotkut sitten saavat kolmekymmentä lahjaa, yksinään. Kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi, eli lopulta niistä lahjoista ei ehdi nauttia.

Nuorin biologinen veljeni, jonka viime vuosien lahjasaldoon on lukeutunut mm. peitto ja rukkaset, on aina niin liikuttavan iloinen, kun jotain saa. Rukkastenkin kanssa se nukkui viikon. Itsessäni on samaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei veljelle voi antaa vääränlaista lahjaa, ainkaan käyttöesineistössä. Ja sitten jotkut on vihaisia, kun tuli väärä pelikone.

Joulukalentereissa tämä on kyllä pahimmillaan. Pitää olla viidenkympin kalenteri, josta saa joka päivä yhden lahjan kokoisen lelun. Unohtuu kokonaan, että joulukalenteri on kaunis perinne, jolla lasketaan päiviä jouluun. Kellään ei enää edes le kuvakalenteria, vaan kalenterista voi nauttia vain, jos siitä hyötyy materiaalisesti.

Jos asuisin kuten haluaisin, veistäisin ja kutoisin kaikki joululahjat omin pikku kätösin pitkin vuotta. Karkkisäkkien tilalla antaisin jokaiselle lapselle punaisen sokeriomenan, ja käskisin lähteä hiihtämää. Sitten laittaisin lanttulaatikot (tätä Saksaa, kun ei edes lanttuja saa) leivinuuniin ja auttaisin vanhan isäni pankolle reumatismiään lievittämään. No ehkä ei ihan sitä, isäni ei ole näet vanha, eikä reumatisminen. Mutta kävisin laittamassa linnuille ekstralyhteen (lintujen talviruokintaa tulee harrastaa säännöllisesti läpi koko talven, eli niillä olisi kyllä sapuskaa ihan normaalistikin tarjolla), ja lakaisisin portaat vastasatanesta lumesta. Lasten palatessa en motkottaisi lumesta, jota kantavat sisälle, vaan tarjoaisin mustaherukkamehua ja joulupipareita. Sitten voisivatkin mennä pelailemaan jotain lautapeliä ennen saunaanmenoa.

...kun muutama henkilö kiiruhti bussiin suojatien yli, vaikka valo oli vielä punainen. Kyllä kuskilla pitäisi olla jonkinlainen vastuu näiden rikoksentekijöiden pysäkillejätöstä. Itse ainakin kuskina katsoisin aina silmä kovana lähisuojateiden suuntiin, että jos joku yhtään yrittää bussiin ehtiäkseen päin punaisia kulkea, odotan just siihen kun se on ovan kohdalla, pamautan oven kiinni, näytän kieltä ja kaasutan paikalta.

Seis rikollisten hyysääjille, kyllä kuskien todelliselle vallalle.

Itsehön en toki ikinä kulje punaisia päin. Eikä kyse edes ole siitä, vaan siitä, että tässä joku suoraan hyötyy sääntöjen rikkomisesta, ja vielä onnittelee itseään bussiin ehtiessään.

PS.
14.12.2011 14:41 <Sa[n]na> Minusta freeganismin ongelma on se, että vaikka se ei aktiivisesti teekkään negatiivista valintaa, se kuitenkin kannattaa sitä. Itse olen muotoillut esimerkin näin; minulla on kaatopaikkakuormasta pelastettu nahkatakki, joka tulee kestämään koko eliniän. Teoriassa tämä nahkatakki siis pienentää jätevuorta paitsi pysyttelemällä siletä poissa, myös ehkäisemällä uudet takkiostokset. Aika täydellistä, eikös vaan? Mutta kulkemalla nahkatakissa osoitan, että eläinten riistäminen omiin tarkoituksiin on
14.12.2011 14:43 <Sa[n]na> ok, että nahkatakki on hyvä ostos, ts. tavallaan mainostan nahkatakkia. Jos vielä joskus sattuisin olemaan valta-asemassa, mielipidevaikuttajana, minua matkivat hankkisivat mahdollisesti nahkavaatteen. Näin siis nahkatakkini lisää nahan käyttöä, eli ei lopulta olekkaan eläinystävällinen. Samalla tavalla se suklaakeksi, jonka valmistuksessa on riistetty eläintä jos toistakin, hyötyy suosiosta. Ai jaa, sä tykkäät näistä, no ostanpa vastakin tms. En itse seuraa mitään ideologiaa, en varsinkaan kirj
14.12.2011 14:45 <Sa[n]na> aimellisesti, mutta tätä olen pohtinut näin. Jos taas dyykkaat eineslihapiirakoita, etkä kerro saalista kellekään, vaan syöt ne oman kodin pimeydessä, eivätkä ne todella vaikuta esimerkiksi mielipiteisiisi, sitten kaikki ok.

Minä olen todella pihi. Tarkka rahoistani. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa. Kulta on valtaa.

Rahan(säästön)himoni ei juuri näy ulos. Minulla on siistit, joskin oudot, vaatteet, tarjoan avokätisesti leffailtaeväät seuralle eikä meillä kotona nähdä nälkää.

Pintakiillon takaa paljastuu kuitenkin jotain muuta. En lähde ystävieni seurassa ravintolaan - ehdotan puitokävelyä tai illan istumista jonkun kotona. En ole ostanut täysihintaista vaatetta pariin vuoteen. Tavallisena viikkona tarjoilen kotikeittiöstä korkeintaan yhden liharuuan.

Olen tullut hyvin toimeen, siitä asti kun toimeen piti tulla. En ole huippupalkoilla, päinvastoin. Tiedän monia, jotka eivät pärjää samalla palkalla.

Jo teininä homma oli yksinkertainen; kaikki meni mitä tuli - mutta ei yhtään enempää. Joskus tuli kavereilta lainattua pari euroa, mutta ne lähinnä käteisen pulassa. Paras säästökeino silloin oli rahalipas - systemaattisen huolettomasti laitoin sinne kaikki kolikot, ja avatessa se oli aina yllättävän täysi. Kun se raha ei ollut saatavilla, ei se myöskään kulunut.

Nykyään jää säästöön noin puolet kuukausitulosta. Plus tietysti veronpalautuksia odotellessa - minua on tänä vuonna ryöstöverotettu rankimman mukaan.

Kulutan aika vapaasti - tänään ostin karkkia ja yksittäispakatun jogurtin, jotka molemmat voisi korvata juomalla mukillisen astianpesuainevettä (terveysvaikutukset samat), pakkaamalla omenat kolmeen hedelmäpussiin (ympäristövaikutukset samat) ja laittamalla euron hyväntekeväisyyteen (yhtä hukkaan heitettyä valuuttaa). Mutta eihän ihminen ole järkevä, varsinkaan kuluttajana.

En jaksa enää shoppailla, kuten nuorempana. Ei huvita. Ei sen arvoista. Aleissa kyllä käyn, mutta kun niitäkin on nykyään koko ajan. Ruokakauppaankaan en jaksa vaivautua kuin pari kertaa viikossa (sekin siksi, että tulee käytyä kahdessa eri kaupassa, toisessa toisella kertaa ja toisessa toisella).

Olen täysi tavarahamsteri, joten ostan "no kyllä tätäkin vielä tarvii". Ennen todellisen tarpeen syntymistä tuotteelle yleensä ehtii keksiä korvaavan, tai sen löytää jostain ojanpohjalta.

Ilmaista kamaa onkin kiva hamstrata, saa sydämen kyllyydestä, ja jos on vielä dyykattua, niin maailmakin pelastuu.

Tavarainkeräilystä johtuen kauppakäyntien rajoitus on se, mikä minulla parhaiten aiheuttaa säästöä.

Ja jutun pointtihan oli muuten se, että minä en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka elävät yli varojensa. Et sä voi asua Helsingin keskustassa, omistaa autoa ja ostaa kaikkea mitä huvittaa uutena, jos et sitä pysty maksamaan. Joo-o, epäreilua ja kurjaa, mutta näin se on.

(Jos muuten aiot elää niin, ota joka ikinen laina, mikä sun nykyisellä tilalla irtoaa (hanki väliaikainen työ, että saat asian kuntoon), luovu omistamisen ihanuudesta ja elä lainarahoilla leveää elämää - ainut on, ettet koskaan varmaan pääse takaisin "normaaliksi työssäkäyjäksi", mutta tämä onkin loppuelämäksi kahlitseva tapa. Muista kuitenkin pitää raha käteisenä, ettei vouti vie, kun karhukirjeitä alkaa tippua.)

Pesukoneen hajoamisen ei pitäisi romuttaa koko kuun budjettia.

Ps. Eikö muuten ole aika hassua. Meillä on ihmiskuntana käytössä rajattomasti energiaa, ja resurssejakin vaikka millä mitalla. Plus sitten vielä, että ajoittain osoitamme aika suurta älykkyyttä. Ja mitä me teemme: keskitymme siirtelemään pieniä paperilappuja paikasta toiseen, pidämmepä vielä niitä jonkin arvoisina. Ja kellä on eniten, se on sitten ihmisenäkin arvokkain. On se älytöntä...

Voit tuloistasi riippuen saada sievoisen ekstrasumman ensi vuonna käyttöösi. Ei tarvitse kuin hoitaa yksi muodollisuus, eli mennä tänne:

www.eroakirkosta.fi

ja klikata itsensä ulos kirkosta. Säästät näin ensi vuoden kirkollisveron - puhumattakaan kaikista ensi vuotta seuraavista vuosista.

Jos olet tämän tajunnut jo aiempina vuosina, voit iloita säästyneistä euroista - tai vaikka jo markoista.

Toimi nopeasti, sillä tarjous on voimassa vain vuoden loppuun -sen jälkeen eroanomuksen lähettäneet maksavat veroa vielä ensi vuonnakin.

Ps. Muista kaksi asiaa: uskovainen voi olla, vaikka kirkkoon ei kuuluisikaan, ja moraalisesti on oikein maksaa vero, jos kirkon palveluita runsain mitoin käyttää.

Tänä aamuna, 6.12, voin hyvällä syyllä odottaa aamulla löytäväni kengästä tai toisesta suklaisen folioon käärityn pukkifiguurin ja appelsiinin. Eilisiltana toki puhdistin kenkäni huolellisesti, jotta näitä pieniä yllätyksiä takuuulla tulisi.

Pettymys ei ollut kovin suuri, vaikka aamulla kenkäni olivat tyhjät. Tätä se on se yksin asuvan alkoholittoman arki. Olin kyllä jo viikonloppuna saanut kappaleet pukkeja ja appelsiineja.

On siis Saksalaisille tärkeä Nicolauksen päivä. Ainakin pienille Sakuille, niille kun on nuo yllätyksetkin.

Ai joku EUn jäsenvaltion itsenäisyyspäivä? No tota, miten se sitten on muka itsenäinen?

On ehkä hyvä, että ei ole minulla jälkeläisiä, jotka valtion koulua kävisivät. Olisin varmaan päivästä toiseen setvimässä, että mitenkäs ne jutut nyt sitten tehdäänkään, miten oma kanta eroaa koulun kannasta.

Luin, että joku koulu toivoo itsenäisyyspäinvän juhlaansa siistiä pukeutumista: pojilta suoria housuja ja valkeaa paitaa, ja tytöiltä hametta tai mekkoa.

Tietysti kiehahdan tästä heti. Minun teoreettisia lapsianihan ei kromosomien mukaan pueta. Koululla ei toki ole valtuuksia pukeutumista sanella, eli vaikka sinne menisi missä kuteissa, tilaisuuteen on päästävä.

(Kyllä muuten surettaa miesten tylsä pukeutuminen - nehän näyttää kaikki ihan samalta! Olisi edes paidan kuosi vapaa tms.)

Jos oma lapsi olisi kyseisessä koulussa, varsinkin yläasteella kun asioita mietitään itsekin, ehdottaisin mekon pukemista. Ihan tyylikkään, kilttiteemalla on moniakin mustia hyvin juhlavia hameita. En sitten tiedä - se varmaan olisi rienausta, ja jälki-istunnon arvoinen, mutta neidot siellä taatusti esiityisivät niin pienissä mekoissa, että miesopettajia hirvittää - eli mikä nyt sitten on soveliasta ja mikä ei?

Tietysti tässä kyrsii eniten mekkopakko tytöillä. Itse olen nyt pukeutunut viitisen vuotta lähinnä pelkästään mekkoihin ja hameisiin, mutta se on oma valinta, ei suinkaan, etten voisi laittaa housuja juhliin. Mielestäni housupuku on todella juhlava naisella, kunhan se on oikean lainen.

En edes viitsi kirjoittaa mekon ja housujen historiasta, mutta sanonpa tämän:

Jeesuskin pukeutui mekkoon.

Tein eilen tortillatäytteen. Laitoin pannulle vettä ja riisiä, keitin viidestä kymmeneen minuuttia, jonka aikana raastoin sekaan pari porkkanaa, puolikkaan bataattia (virheidea), neljäsosan kiinankaalia ja sipulin. Lisäksi oli pakasteherneitä, purkkipapuja ja linssejä.

Hetken niitä kuullottelin, käänsin levyn pois päältä ja jätin hautumaan. Samalla pilkoin sekaisin tomaatin, kurkkuviipaleen, salaattia ja sipulin. Sekoitin ne kulhossa.

Itse leipäosana oli etnokaupan jotain epämääräistä valkeaa pehmeää pyöryläistä leipää.

Ihan syötävää, varsinkin nyt aamulla kun heräsin jälkakramppiin ja nälkään. Magnesium-tabu ei ole järin täyttävä, joten käärin jämät rullalle.

Ja mitä tästä opimme; riisiä ei tarvitse keittää erikseen, eikä raakoja kasviksia tarvitse leikata omiin kulhoihinsa. Kaikki vaan sekaisin, meneehän ne joka tapauksessa, viimeistään mahassa. Toki asiaa on sovellettava, jos joku on esim. tomaatille allerginen, mutta kun ruokailukunta pysyy samana, voi huoletta pyrkiä tiskin minimoimiseen.

Luin jonkun avunhuudon nakkikastikkeen tekoon (argh. ihana internet, kerrot kyllä ilomielin kaikille, että olet niin tumpelo, ettei nakkikastike onnistu, muttet saa googletettua sen ohjetta?). Neuvoja tuli. Yhdessä kehotettiin paistamaan ruskean kastikkeen pohjan rasva ja jauhot pannulla, sitten siirtämään nämä veden kanssa kattilaan, kuullottamaan nakinpalat ja lisäämään kattilassa kiehuvaan soosiin. Täh. Miksi kukaan viitsii liata pannun ja kattilan, puhumattakaan kahden levyn päälläpidosta?

Ruuanlaitto voi olla taidetta, se voi olla kuin taikuutta ("hämmennä seosta viisitoista kertaa myötäpäivään ennen rotanhännän lisäämistä"). Mutta ei ihme, että niin moni karsastaa arkiruuanlaittoa - ei minuakaan kiinnosta, vaikka ruuanlaitto mielipuuhiani onkin, viettää keittiössä päivittäin tuntitolkulla testailemassa terriinin sakeutta. Ruoka on ruokaa. Se on hyvää, ravitsevaa, terveellistä ja maistuu syöjille. Toki itse suuntaan pikkutarkkuuden leivontaan, teen lepakkopipareille silmiä hopeakuulista ja hämähäkinverkkoja muffinien päälle, mutta se johtuu halusta, ei kuvitellusta pakosta.

Varsinkin naisilla tuntuu olevan tarve morkata kaikkia ruokiaan. No eihän tää nyt oikeen onnistunu, mutta toivottavasti ees pystytte syömään. Se ärsyttää, tosin niin teen itsekin. Ehkä sillä erolla, että osaan sanoa, missä meni vikaan, tai missä olisi voinut mennä enemmän oikeaan. Ja joskus jokin onnistuu myös ihan täydellisesti.
Syöjät eivät kyllä koskaan valita. Ihan ihmeellisiäkin pöperöitä syödään kuin suurinta herkkua. En usko kohteliaisuudeksi, ei sitä voi pitää näin kauaa yllä...

Luin survivalistin (henkilö, joka varautuu jokapäiväisesti mahdolliseen katastrofiin mm. pitämällä yllä varustekantaa ja ruokavarastoa) kuukauden kokeilusta, jossa hän ei syönyt kuin kotivaransa ruokia. Aika ankeaa. Leipää kului (se tuli leipäkoneesta), samoin todella paljon eineksiä. Minusta survivalistin tulisi ehdottomasti hallita perus kokkaustaidot - milläs teet leipäkoneleipää, kun sähköt on poikki? Purkkipapuja saa takuulla ihan tarpeeksi hätätilan alettua, olisi varmaan parempi osata tehdä jotain muutakin kuin niiden lämmitys.

Kun juon kaakaota hattivattimukistani oikeakätisenä, huuleni muodotavat ulkopuolelle kaakaorannun, joka saa keskimmäisen kahvittelevan hattivatin käyttämään vihaiselta, toimii otsaryppynä.

Ps. Miten joululaulut onnistuu joka vuosi itkettämään? Eihän näitä voi kuunnella. Ne itketti jo lapsena, ei tää ole mitään nostalgiaa... Jopa uudet ja sukeat saa kyyneleet silmiin.
http://www.jouluradio.fi/ (huom, joku juttu noilla on Jeesuksen kanssa, varoitan. Mutta soi ulkomaillakin, ja ainakin lasten versio tuntuu olevan pakanallinenkin. Soittavatkohan myös pukki-lauluja?)
Toisaalta hyvä, että aloitan siedätyshoidon jo nyt - mitä lähemmäs joulua pääsemme, sen enemmän itkettäisi, ja itkettää muutenkin.

Ps2. Nyt kun päästiin jouluun, niin hp-fanit tarjoaa tuttuun tapaan joulukalenterin: http://www.vuotis.net/hpfanit/joulukalenteri2011/index.htm

Siitä laulaa joku kommaribändi, ja oletin, että se oli sanonta, ikään kuin nimi tai termi tietynlaiselle väärinkäytökselle

Ei se sit ollutkaan. Ilmeisesti ainakin chiquitakin on niiden.

Emmää jaksais boikotoida taas yhtä tuottajaa. Pitää alkaa kasvatella banaaneja itse.

Suhtautumiseni aborttiin on kai turhankin jyrkkä. Niin, ei siis kielteinen, vaan myönteinen.

Minusta vanhemmilla tulisi olla oikeus jälkikasvunsa tappamiseen ihan missä raskauden vaiheessa tahansa. Sopikoot asiasta keskenään, jos toinen haluu ja toinen ei. Abortti tulisi kyllä suorittaa viralisterveellisesti sairaalassa, ja aborttipäätöksen tehtyään vanhemmat luopuisivat kokonaan oikeuksistaan lapseen. Sairaala saisi siis halutessaa pitää syntyneen hengissä, ja tehdä sille... no mitä nyt yleensä hengissä oleville tehdään.

Syntymän jälkeen asia on vähän eri, mutta kyllä se aborttioikeus pitäisi sinnekin ulottaa. Tietyt kromosomipoikkeamat oikeuttavat aborttiin myöhäisilläkin viikoilla - mikseivät enää syntymn jälkeen? Jo muinaiset spartalaiset harastivat rodunjalostusta, tosin kyllähän heidänkin valtakuntansa kaatui. Miksei omaa lasta saa hylätä tai tappaa, jos se ei miellytä? Tai jos toinen geeniperittävä ei miellytä? Minä käsittäisin tämän aika luonnollisena toimintana - eiköhän ihminenkin ole hylännyt pentujaan oikealle ja vasemmalle menneinä aikoina. Yhteiskunta saa sitten halutessaan pitää huolta.

Tämä toki onnistuu adoptioon antamalla. Mutta miksi emme omista geenejämme? Miksi emme saa hallita nitä?

Eli presidentinvaalit.

Tein piirasta.

Pohjaan:
desi perunamuusijauhoja
kaksi desiä vehnäjauhoja
50 grammaa voita
suolaa

Mittaamatta, eli suunnilleen. Murustin kaiken suoraan vuuassa, säästyy tiskiä. Levitin osittain jauhoisen seoksen tasaisesksi.

Päällys:
fetan jämät, olisiko ollut 50 grammaa
paketti pakastepinaattia, 300 grammaa noin, tai ehkä 250
kolme munaa (vai oliko kaksi)
mustapippuria
persiljaa
keskikokoinen sipuli
pala kiinankaalia, kun oli jäänyt jostain yli (inhat kaalit, aina niin isoja)
desi maitoa
kaksi ruokalusikallista riisiä (jossain ohjeessa oli, ja päätin kokeilla - sinnehän se hävisi)

Piskoin kaiken pilkottavan aika pieneksi, sekoitin pinaatinsulatusämpärissä ja kaadoin pohjan päälle.

Paistoin 200 asteessa ensin vartin, sitten käänsin lämmöt uunista pois ja jätin sinne muhimaan vielä noin puoleksi tunniksi.

Käsittämättömän hyvää tuli. Ja minähän en itseäni kehu. Ts. itse en tykkää, huh mitä myrkkyä, mutta rakenne on niin uskomattoman hyvä, että kyllä kelpaa syödä. Täytettä oli aika paljon, joten mehevä on. Kyllä tuota palasen söi, rautaa ja silleen, mutta kyllä se tässä taloudessa katoaa muiden suihin enimmäkseen.