IRC-Galleria

Yhden asian olemme oppineet. Kondomit ovat kertakäyttöisiä.

...vai ovatko?

http://rihmasto.fi/sites/default/files/LuontaistaloudenLapsikatraat_11_2011.pdf

On niin mahtavaa, että on näitä tyyppejä, jotka kokeilevat vaikka mitä, kyseenalaistavat kaiken, ja vielä julkaisevat tulokset.

Mutta teinit, tätä ei sitten sovi kokiella kotona ilman, että on valmis niitä lapsosia vastaanottamaan. Kuten ei, öö, mitään muutakaan ehkäisyvälinettä. Tai varsinkaan välimeettömyyttä.

Takuulla muuten niitä luonnonsuolikondomeja pestiin ja käytettiin uudestaan.

Tässä sitten lievennykseksi eras luonnon ystävä:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/johan_on_venninen_20788.html#media=20802

Tyyppi on joku kahdeksankymppinen, sokea ja raivaa kalliolle puutarhaa. Aikoo laittaa sinne kasvamaan kukkia. Jälkeen jääville silmäniloksi.

Isäni sanoi: parempaa uutta vuotta, siis jos se nyt voi olla parempi.

Siihenhän tuo tiivistyy. Taisi olla minulla vuoden viimeinen työpäivä tänään, eipaha.

Miksi en voi välttyä tälle sivulle kirjautuessani katsomasta videota, jolla valoilmiöt räjäyttelevät ihmisiä, joiden kasvoista näkee, että homma ei miellytä? Miksi kukaan ei tunnu edes miettivän tätä? Asia tuodaan silmille täysin jokapäiväisenä ja ohittamattomana.

Minulle tulee paha olo, kun näen ihmisiä satutettavan. Sillä ei ole väliä, tapahtuuko se televisiossa vai todellisuudessa. Enkä usko, että ihmisen aivot varsinaisesti tajuavat "se on vain elokuvaa"-väitteen. Minun eivät, ja olen kuullut samanlaisista reaktioista henkilöillä, jotka eivät ole katsoneet televisiota lapsena. Aivot kyllä turtuvat, mitä enemmän väkivaltaa näen, sitä vähemmän se koskettaa. Ainakin luulen niin - en ole toistaiseksi katsonut tarpeeksi turtuakseni, vaan yhä on käännettävä katse pois.

Kun katsotaan historiassa taaksepäin, aikaan jona gladiaattorit lahtasivat toisiaan, ei ihminen silloin ollut verenhimoisempi. Itse asiassa, mikäli olen oikeassa, eivätkä aivot erota televisiokuvaa ja todellisuutta, nythän se vasta verenhimoinen on. Ja kuitenkin pidämme näitä gladiaattoritaisteluja sairaina, ehdottomasti kiellettävinä.

Sana väkivaltaviihde on yksinkertaisesti käsittämätön. Miten voi väkivalta olla viihdetta? Silti se on ollut läpi ihmiskunnan historian suosittua katseltavaa. Tai ei, ei varmaan ihan alkuaikoina. Yhä kivikautisissa oloissa elävät lajitoverimme, missä viidakossa niitä nyt onkaan, tuskin harrastavat väkivallan katsomista. Heille normaali lauantai-ilta suomalaisen television äärellä saattaisi olla hyvinkin traumaattinen kokemus, vaikka kuinka selitetään, että se on vain elokuvaa.

Mutta mitä minä en varsinaisesti ymmärrä, on ikärajat. Miksi tuotamme viihdettä, jota emme voi näyttää jälkeläisillemme, mutta katsomme itse "vailla vaikutusta"? Muuttuuko ihmisen aivosto todella niin paljon, mikä tuo muutos on, ja eikö lapselle haitallinen materiaali todella ole jonkin maagisen ylhäältäasetetun iän jälkeen olekkaan ihmiselle haitallista?

Tämähän näyttää aikalailla siltä, että koulutamme lastemme aivoja sietämään väkivallan näkemistä. Onko siis ihme, että kohdatessamme sitä todellisuudessa, emme reagoi; eihän väkivallassa ole mitään erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa.

Minä en halua turtua väkivallan katsomiseen koskaan. Minä haluan kärsiä nähdessäni lajitovereitani satutettavan. Haluan joutua sulkemaan silmäni kun elokuvasa tullaan väkivaltaiseen kohtaukseen.

Koristelin kuusemme mm. seuraavilla esineillä (suurin osa esineitä kiinnitetty joko hiuspinneillä (löydetty kaduilta, itse en näitä käytä) tai valtaisan pätkänauhavarastoni ylijäämäpaloilla (otan talteen pienimmätkin nauhat, esim. jos vaatteen laabeli on kiinni silkkinauhalla jne.):
- barbin riippumatto, jossa köllöttelee suklaapukki
- itseleivotut piparit
- possun muotoinen kuminauha
- maatuska-avaimenperä peilillä
- sydänavaimenperästa irronnut muovisydän (punainen)
- kindermunayllätyshelikorperi
- kadulta löytynyt korvis
- kadulta löytynyt tutti
- pari helikelloa, saatu suklaapupujen kauloissa
- posliinipossu
- silkkinauhaa punaisena ja valkeana
- hopeinen cocktail-muovimiekka
- tekosieni
- pari muuta avaimenperää

Ostin seuraavat kappaleet, edelliset siis löytyi kotoa:
- suklaakuvioita, tarkoitettu kuuseen
- pikkupaketti hopeapalloja (koristelin kotona ekstraglitterillä osan)
- hopeinen tähtiköynnös

Puumme on noin puolimetrinen, joten näillä tuli enemmän kuin täyteen. Etukäteen hätäilin, että jos ei riitä, mutta mitä vielä - oksat ne ei meinanneet riittää.

Kilteistä lapsista talossa kielii se, että jo eilen, kun kuusi vielä oli muvipussissa sulamassa ja kuivumassa, sen alle ilmestyi paketteja.

Mitä jäin kaipaamaan:
- linnunpesät (kotona aina oli)
- lippuketju (no voi olla, että saan sen vielä valmiiksi)
- enemmän erilaisia köynnöksiä (ei niitä tuohon kyllä montaa olisi mahtunut, varsinkaan isoja)
- latvakoristeidea (vielä ehtii)
- aidot kynttilät
- semmoisen sydämen muotoiset perinteiset paperi/kartonki "korit" joita, ennen vanhaan oli paljonkin, sisällä rusinoita tms.

Ihan tyytyväinen olen silti. Näyttää jouluiselta, eikä tarvinnut edes juuri kerskakulutukseen osallistua.

Sitten jouluruokien tekoon. Lanttu- ja bataattilaatikko on tehty eilen, nyt siis perunoita ja porkkanaa.

Ei ole mitään söpöä päiväkotiryhmässä, joka ohjaajien ohjauksessa laulaa pari joululaulua mitä moniäänisimmin.
Se on vain kamalaa. Kuten pikkulapsilaumat yleensäkin.
Mutta mikä on vielä kamalampaa, on ne mussukoiden esitystä katsomaan tulleiden aikuisten naamat. Ollaan niin ihastuksissaan, että hyvä jos ei ihan pimeässä hehkuta.

Onneksi voi poistua paikalta.

Jouluhan on perinteisesti satujen aikaa, siksi voi parin päivän aikana uskoa, että esim. kuollut pikkuveli (onkohan se se sama, joka hautautuu lumeen Trio Niskalaukauksen toimesta) palaa taivaaksi kutsutusta paikasta varpusen hahmossa syömään viimeisetkin leivänmurut.
Onkohan Jumalalla ruokakomero tyhjillään, kun "palkita Jumala, tahtoo kerran sinua", kun annoit taivaasta maan päälle hengailemaan saapuneelle pikkuveljellesi jyväsen. On sekin veli kyllä törppö, sieltä lentää taivaan lihapatojen ääreltä, ja vie jyvän joltakulta, joka sitä oikeasti tarvitsisi.
Luonnonsuojelullinen teema tosin saa arvostusta.

Ps. "--- ne kaikki [erilaiset etniset ym. vähemmistöt] töihin sahalle, ja nirri pois" lauloi Juice. Olisikohan nykyaikana saanut syytteen? Tai saisinko minä, jos lainaisin koko tekstiä? Kunnianloukkaus, vihapuhe, öröröröröt. Sanalla täytyy olla vapaus, tai sitten siirrytään oman käden oikeuteen.

Koska lusmu kanssa-asujani vastustaa kotiin kertyvää roinaa ja pelkää asuntonsa puolesta viedessään jotain talon lehtiroskiksesta, olen ottanut tavakseni käväistä roskakatoksessa päivittäin töistä tullessani.

Olen huomannut jotain mielenkiintoista. Ensinnäkin, sieltä lähtee yleensä mukaan aina jotain. Käyttämättömiä kirjekuoria, nättejä joulukortteja, kalenteri seuraavalle vuodelle... Perusjuttuja. Mutta erityisesti minua ihmetyttävät siltä löytyvät kirjat. Ei Suomessa juuri heitetä oikeita kirjoja lehtiroskiksiin (ja muutenkin kyllä lähinnä lehtiä, harmi tavallaan... kerran löysin arkillisen verran käyttämättömiä postimerkkejä...), kirja on sentään sen verran pyhä.

Mutta olen löytänyt nyt aiemmin mainittujen maailmankartaston ja vanhan italiaoppaan lisäksi rockin historiasta kertovan pokkarin ja tänään C. C. Bergiuksen Roter Lampion -teoksen. Nyt pitää alkaa miettiä, että mitä minä näillä/näille teen... Kieli on ikävä kyllä väärä, en osaa tarpeeksi lukeakseni. Tai voin toki kokeilla. Onkohan näillä jotain nettiantikvariaa...

Joulua varjostaa ikävästi työ. Not worth it...

Ja tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=q4a9CKgLprQ&feature=youtu.be
Läski lapsi itkee, kun sai hello kitty -paidan kolmensadan muun lahjan joukossa. Paatuneena lahjoistamarisijana minulla ei juuri ole nokan koputtamista, mutta on tuo aika hurjaa. Huonoa oli se, että lapset saivat lahjaksi asioita, joita saavat muutenkin, yleensä keittiöstä. Luulisi toisaalta, että nappula keksii kyllä kennolliselle munia vaikka millaista käyttöä... Vessapaperirulla vois olla aika jees. Pitääkin paketoida sellainen. Ja sitten jouluaamuna ehdottaa ensimmäisten lahjojen vaihtoa, har har har har. Arvatkaa onko minun kanssa kiva asua ja elää :P (Ps. Huippupaketoinnilla tietty: olen toistaiseksi käyttänyt mm. kangasta ja sanomalehteä. Joulun alla lisäksi pakeitoitutan kaikki ostokseni, mm. maitopurkin, jos kauppa vaan paketointipalvelua tarjoaa.)

En ole koskaan tullut ajatelleeksi. Jos, niin huh millaista kaikkien eduttomuutta.

Toisaalta, yleensä se armeija on käytynä ennen lasten saantia, joten luku lienee pieni. Ja sitä pienentää entisestään se, että monet nuoret isukit eivät kuitenkaan pysy kunnolliseen isyyteen.

Olen silti tyytyväinen, että en asu Suomen tavoin typerässä pakkoarmeijavaltiossa (siis, pakkopalvelus puolella väestöstä sukupuolen mukaan), vaan fiksussa Saksassa (joka tosin on tupannut isoja sotia häviämään), jossa yleinen asepalvelus poistui jo aikaa (oisko puoli tai puolitoista vuotta) sitten.

Eipä sillä, että minua kovinkaan kiinnostaisi joku hemmo, joka on käynyt armeijan. Ymmärrän kyllä, että nuoruus tekee virheitä, mutta joku roti se on massakäyttäytymiselläkin oltava.

Ps. Lapsiveden maku muuttuu kantajan ruokailujen mukaan, eli hyvin tulista ruokaa syövien lapset oppivat jo kohdussa tulisiin makuihin, ja taitaa sokerisyöppöjen vauvat tuntea sokerin (se tosin kiinnostaa takuulla kaikkia vauvoja, fruktoosi-intolerantikkoja lukuunottamatta). Eli lapsivesi on vähän kuin marinadiliemi, meinaan vaan, että maistuukohan eri ruokavalioita noudattavien äitien vauvat eriltä... Joku hinajamarinoitu, tai vaikka chili, tai ihan vaan pippuroitu, ja sitten tietysti hyvin naturell... Näyttäisi hyvältä menussa.

Erosin kirkosta päästäkseni sen tukemisesta. Yhteisöveron kautta toki tuen sitä aina käyttäessäni suomalaisten yritysten palveluita. Mutta nyt tulee uusi maksu: YLE-vero. Pakko maksaa, käytti YLEn palveluja tai ei. Ja yksi YLElle kirjatuista tehtävistä on "tarjota hartausohjelmia" eli käytännössä esittää kristillinen messu sunnuntaisin. Jee. Ja tästä minun tulisi maksaa - ilmaisesta mainoksesta kirkolle.

YLEhän tarjoaa hyvääkin ohjelmaa. Aina välillä se iskee kirveensä kiveen, mutta ehkä minä vaan en tykkää jostain, ja joku muu tykkää. Tästä olisin myös valmis maksamaan, mikäli minulla olisi tv, radio tai into käydä areenalla. Ulkomailla asuvana saan nyt toki kaiken ilmaiseksi.

Teoriassa eniten töitä tekevät maksavat eniten, kun taas kotona hilluvan työttömät ynnä muut saavat kaiken ilmaiseksi. Vaikka käyttö meneekin juuri päin vastoin; kun olet koko ajan töissä, et ehdi YLEn palveluista nauttia, mutta kotona pienituloisena ollessasi voit katsoa ja kuunnella koko päivän.

Minusta vain on väärin, että henkilö, joka ei käytä koskaan mitään YLEn palveluja, joutuu niistä maksamaan. Tässähän on sama logiikka kuin ideassa kastroida kaikki syntyvät pojat, että ne ei sitten aikuisena voi raiskata alaikäisiä. Yhteinen hyöty, ja muistakaa lapset!

Lasten raiskaamisesta tuli mieleen. Puute aiheuttaa halua (esim. timantit ovat niin suosittuja, koska ne ovat "harvinaisia", lapsena koettu nälkä tekee ihmisesta ylensyöjän loppuelämäksi jne jne jne), voisiko miesten seksitarvetta (joku tutkimus osoitti, että miehet haluavat parisuhteissa seksiä keskimäärin kaksi kertaa useammin kuin naiset) vähentää poistamalla sen nuoruuden vaiheen, jossa mies ei saa vaikka mitä tekisi. Suurin osa ainakaan. Toki tässä on biologinenkin pohja, mutta aiheuttaako teini-iän seksittömyys ja korkea tarve osaltaa mankumista?

Näin joulun alla näitä kirjoituskohteita kyllä aina riittää. Ehkä joulukuu toimineen osoittaa yhteiskunnan tilasta jostain perimmäistä.

Kaksitoistavuotias veljeni toivoo jouluksi reima-tossuja. Ja se on ainoa toive.

Näin unta, jossa syliini tipahteli paketteja kuin liukuhihnalta, sekä minulle osoitettuja, että perheelle (siis perhettähän minulla ei ole, mutta ne oli osoitettu "ensimmäiselle lapselle", "toiselle lapselle", "puolisolle" ja sitä rataa).

Tahtoisin, että joululahjaksi joku käy vaihdattamassa kelloni patterin ja tekee verolaskelmat (että näen, tuleeko vähennyskelposia ostoksia tänä vuonna tarpeeksi vähennettäväksi asti, jolloin voisin käydä vielä ostamassa kokkitakin ja veitsisetin, ne kun kumminkin aikanaan tarvitsen taas) tältä vuodelta. Tavaraa en osaa toivoa, kaikkea on kyllä ihan kyllin. Jos saisi ihan vapaasti, niin kelpaisi se maapala jostain syrjäkylältä, mutta taitaa olla vähän liian iso pakettiin laitettavaksi.

Kelle ei ole vaikea keksiä lahjoja? Minulle ainakin on, ja lisäksi olen kiittämätön. Joskus keksin todella hyviä ideoita, mutta usein on ostettava jotain tylsää, koska on ostettava. Minua vaan huonon lahjan saaminen ärsyttää enemmän kuin lahjan saamattomuus. Joku on tuhlannut aikaa ja rahaa krääsäkasani kasvattamiseen. Mutta huippulahjoja on haastava keksiä.

Annan avokille tänä vuonna teepaketin (paria irtoteetä (on jo pidemmän aikaa haaveillut irtoteejuonnin aloituksesta), teesihvilähäkkyrän (sellaisen, mikä laitetaan sinne kupin pohjalle kuin tavallinen teepussi teesortti sisällään), hunajaa (pitää vielä etsiä, jotain erikoisempaa) ja teemukin (teetätän kivalla kuvalla, se kun on sellainen romantikko)), tyynyn jota voi käyttää kylpyammeessa (saattaa olla, että itse käytän sitä aika paljon myös), rasiallisen jotain metallipyörylöitä rakennusosastolta (no kun se on mies, ja sitä pitää korostaa (oikeasti ne on just sopivan kokoisia ostoskärryn kolikoiksi, se taas hävitti edellisen panttikolikon, nyt on sitten neljäkymmentä kappaletta, saa hävitellä)) ja tohvelit joilla voi kulkea vähän ulkonakin (matkalla uima-altaalle noi kangastossut kastuu tietty ihan läpi, mutta näissä on muovipohjaa). Lisäksi ajattelin painaa sille jonkun päheen paidan, jos saan aikaiseksi. Ai joo, unohtui ihan, teen myös pingviinikaulaliinan takkini teosta yli jääneistä kankaista.

Suurin lahja on tietysti joulu itse, vaikka itseäni varten keittiössä pyörinkin, niin kyllä tuokin siitä varmasti iloa saa, varsinkin kun sillä ei ole niin ihania lapsuuden jouluja muistoissa kuin minulla. Kuusikin hankitaan.

Ja sitten netissä törmää keksusteluihin, jotka alkavat sanoilla "onkohan riittävästi lahjoja viisivuotiaalle kun..." ON! On on on on on. Ihan riittävästi, ja puolet voisit laittaa poiskin. Vanhemmilleni tulee aina todella paljon lahjoja, koska meitä on niin monta. Viisi lahjaa jokaiselle on jo lähemmäs viisikymmentä lahjaa. Ja yhteiset siihen päälle, ja kaikki suklaarasiat ynnä muut. Lahjapaperia siis riittää (sain postitse oman lahjani, se oli paketoitu sanomalehteen. Hyvä hyvä) lattioilla. Mutta jotkut sitten saavat kolmekymmentä lahjaa, yksinään. Kolmas hampurilainen ei tee onnelliseksi, eli lopulta niistä lahjoista ei ehdi nauttia.

Nuorin biologinen veljeni, jonka viime vuosien lahjasaldoon on lukeutunut mm. peitto ja rukkaset, on aina niin liikuttavan iloinen, kun jotain saa. Rukkastenkin kanssa se nukkui viikon. Itsessäni on samaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei veljelle voi antaa vääränlaista lahjaa, ainkaan käyttöesineistössä. Ja sitten jotkut on vihaisia, kun tuli väärä pelikone.

Joulukalentereissa tämä on kyllä pahimmillaan. Pitää olla viidenkympin kalenteri, josta saa joka päivä yhden lahjan kokoisen lelun. Unohtuu kokonaan, että joulukalenteri on kaunis perinne, jolla lasketaan päiviä jouluun. Kellään ei enää edes le kuvakalenteria, vaan kalenterista voi nauttia vain, jos siitä hyötyy materiaalisesti.

Jos asuisin kuten haluaisin, veistäisin ja kutoisin kaikki joululahjat omin pikku kätösin pitkin vuotta. Karkkisäkkien tilalla antaisin jokaiselle lapselle punaisen sokeriomenan, ja käskisin lähteä hiihtämää. Sitten laittaisin lanttulaatikot (tätä Saksaa, kun ei edes lanttuja saa) leivinuuniin ja auttaisin vanhan isäni pankolle reumatismiään lievittämään. No ehkä ei ihan sitä, isäni ei ole näet vanha, eikä reumatisminen. Mutta kävisin laittamassa linnuille ekstralyhteen (lintujen talviruokintaa tulee harrastaa säännöllisesti läpi koko talven, eli niillä olisi kyllä sapuskaa ihan normaalistikin tarjolla), ja lakaisisin portaat vastasatanesta lumesta. Lasten palatessa en motkottaisi lumesta, jota kantavat sisälle, vaan tarjoaisin mustaherukkamehua ja joulupipareita. Sitten voisivatkin mennä pelailemaan jotain lautapeliä ennen saunaanmenoa.

...kun muutama henkilö kiiruhti bussiin suojatien yli, vaikka valo oli vielä punainen. Kyllä kuskilla pitäisi olla jonkinlainen vastuu näiden rikoksentekijöiden pysäkillejätöstä. Itse ainakin kuskina katsoisin aina silmä kovana lähisuojateiden suuntiin, että jos joku yhtään yrittää bussiin ehtiäkseen päin punaisia kulkea, odotan just siihen kun se on ovan kohdalla, pamautan oven kiinni, näytän kieltä ja kaasutan paikalta.

Seis rikollisten hyysääjille, kyllä kuskien todelliselle vallalle.

Itsehön en toki ikinä kulje punaisia päin. Eikä kyse edes ole siitä, vaan siitä, että tässä joku suoraan hyötyy sääntöjen rikkomisesta, ja vielä onnittelee itseään bussiin ehtiessään.

PS.
14.12.2011 14:41 <Sa[n]na> Minusta freeganismin ongelma on se, että vaikka se ei aktiivisesti teekkään negatiivista valintaa, se kuitenkin kannattaa sitä. Itse olen muotoillut esimerkin näin; minulla on kaatopaikkakuormasta pelastettu nahkatakki, joka tulee kestämään koko eliniän. Teoriassa tämä nahkatakki siis pienentää jätevuorta paitsi pysyttelemällä siletä poissa, myös ehkäisemällä uudet takkiostokset. Aika täydellistä, eikös vaan? Mutta kulkemalla nahkatakissa osoitan, että eläinten riistäminen omiin tarkoituksiin on
14.12.2011 14:43 <Sa[n]na> ok, että nahkatakki on hyvä ostos, ts. tavallaan mainostan nahkatakkia. Jos vielä joskus sattuisin olemaan valta-asemassa, mielipidevaikuttajana, minua matkivat hankkisivat mahdollisesti nahkavaatteen. Näin siis nahkatakkini lisää nahan käyttöä, eli ei lopulta olekkaan eläinystävällinen. Samalla tavalla se suklaakeksi, jonka valmistuksessa on riistetty eläintä jos toistakin, hyötyy suosiosta. Ai jaa, sä tykkäät näistä, no ostanpa vastakin tms. En itse seuraa mitään ideologiaa, en varsinkaan kirj
14.12.2011 14:45 <Sa[n]na> aimellisesti, mutta tätä olen pohtinut näin. Jos taas dyykkaat eineslihapiirakoita, etkä kerro saalista kellekään, vaan syöt ne oman kodin pimeydessä, eivätkä ne todella vaikuta esimerkiksi mielipiteisiisi, sitten kaikki ok.