"Pahinta on että heidät on unohdettu ja he tietävät sen. Heidän tuttavansa ovat heidät unohtaneet, koska jokaisella on muuta ajattelemista - sehän onkin ymmärettävää. Eivätkä heitä muista nekään, jotka heitä rakastavat, koska näillä taas on uuvuksiin asti jouksemista ja suunittelemista yrittäessään saada heidät pois. Sekin on aivan luonnollista. Ja kaiken lopuksi tuntuu siltä, ettei täällä oikeastaan kukaan kukaan pysty ajattelemaan ketään. Ajatustensa todellinen omistaminen jollekulle merkitsee näet hänen ajattelemista joka hetki, ja niin ettei ajatusten kiinteyttä häiritse mikään, eivät taloushuolet, ei kärpästen surina, ei aterioiminen, eivätkä kiihkeät halut. Mutta kärpäsiä ja kiihkeitä haluja on aina. Sen vuoksi elämä on vaikeaa elää. Ja leirin asukkaat tietävät sen hyvin." -Albert Camus, Rutto.
Joskus kirjoittaminen tuntuu niin turhalta, maailmassa on elännyt tuhansia minua fiksumpia ihmisiä, kaikki mitä elämästä voi sanoa on hyvin pitkälti sanottu jo.
Te jotka lähdette inttiin huomenna. Voimia teille. Muistakaa että kaikella on tarkoitus, muttei millään ole merkitystä. Se loppuu joskus. Otan osaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- Muutos 10.05.
- Kuinka Antonista tuli kansantaloustieteilijä ... 18.01.
- Medvedev = Putin 11.12.
- Älä kailoita, tykkään vaan omasta ään... 07.11.
- Koira = hyödyke 02.11.
- Sosiaalinen paine 31.10.
- Judgements 02.10.
- Aihe suljetaan.. (toivottovasti) 12.09.
- Arki 10.08.
- Kuinka Antonista ei tullut biologia vol. 1/1 01.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (2)
-
▼
2007 (22)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ lokakuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (1)
- ▶ elokuu 2007 (2)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ toukokuu 2007 (3)
- ▶ huhtikuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (1)
- ▶ tammikuu 2007 (6)
- ▶ 2006 (59)