Et saa mua lopettaa tätä jankutusta...
Vitun paska fiilis on tullut sun temppus jälkeen...
Et tiedä miltä musta tuntuu,sä et vaan tajuu...
Mitä meinaat jos minä,ihminen istun lattialla melkein itkien,
kuunnellen kappaletta joka kertoo susta ja musta?
Tuntuuko se pahalta?Vai pelkästään hyvältä?
Tätä on jatkunut joka päivä,toisten näkemättä,
Aina kun joku muu ei ole näkemässä,itken sinun takiasi.
Ja toivon että saisin sinut takaisin,mutta en voi pakottaa.
Mutta saanhan yrittää edes?Haittaako se?Vai huvittaako vain?
En ehkä kasvotusten ole hyvä kertomaan tätä miltä juuri tunnen.
Tunnen vain kipua ja viiltoa sydämmessäni,tyhjän paikan.
Tahdon palata entiseen ja jättää tekemättä ne virheet joita olen tehnyt.
En osaa hyvin sanoin kuvailla....
Voin yrittää kertoa miten rakastan ja välitän sinusta.
Haluan kiittää niistä päivistä jolloin teit minut hyvin onnelliseksi.
Ja haluaisin niiden jatkuvan,niin että unohdettaisiin tämä väli-kohtaus.
Aloitettaisiin alusta.Haluan pystyä avoimesti rakastamaan ja olemaan taas onnellinen.