Se vahingoitti mua henkisesti,jätti arvet jotka ei hetkes katoa.
Tuhos osan mua,tekee vielki pahaa ku ajattelen sitä.
Tekis mieli viedä metsään mis kukaan ei kuule huutoa.
Sitoa puuhun,hakata.upottaa se järveen,heittää kielekkeeltä se kusipää.
Viiltää teräl nii kauan et se itkien pyytäis armoa,pyytäis lopettamaan.
Se teki samoin mulle viils syvältä,mutta vain henkisesti.
Itkin ja pyysin lopettamaan,mut se vaan jatkoi mun tuhoamista.
Tärisin häpeästä pitkään,se alensi,alensi maan matoseksi jonka ihminen on napannut.
Se alensi,oksetti,kuvotti ja teki pahaa.
Toivon et se kokis samanlaiset painajaiset,ja häpeästä sekä pahasta olosta itketyt hetket.
Hetket jolloin ois tarvinnu kuuntelijaa,muttei häpeän takia voinut puhua.
Se tahtois jonku auttavan,haluis kertoo jollekki,muttei sais suutaan auki,olis vaan itku kurkus.
Kokis olonsa ahdistuneeksi,toivois ittelleen jopa kuolemaa.
Lopult se tappais ittensä,ja veis muistot ja pelot multa mennessään...