IRC-Galleria

Istun tässä yksin parvekkeellani ja ajattelen sinua.
Lumihiutaleet putoilevat taivaalta, ja mietin mitä tekisin jos sinua ei olisikaan?
Mitä minä silloin olisin?
Yksin vankilassani ja toivoisin sinun olevan olemassa.
Olet kuin enkeli,pelastit minut vankilastani.

Hän istui pojan sylissä.
He halasivat todella pitkään.
Tyttö suuteli pojan kaulaa.
Poika vastasi siihen samoin.
Poika suuteli yhtäkkiä tyttöä.
Ja tyttö hämmästyi.
Hän ei ikinä olisi uskonut sitä todeksi.
Että poika joskus tekisi niin.
Tämäkin alkoi toistua heidän tavatessaa.
He olivat vain ystäviä.
Mutta sitten he rakastuivat suunnattomasti.

Kaipaan vain hiukan arvostusta.
En haluaisi aina tuntea epäonnistumista.
Kaikki se sanominen pienestäkin epäonnistumisesta,viiltää syvältä.
He eivät lopeta vaikka pyydän.
He haluavat repiä vanhat haavani suuremmiksi.
En voi olla täydellinen,enkä ole.
Tiedän sen itsekkin,eikä siitä tarvitse aina muistuttaa.
En halua epäonnistua,en kestä sitä.
Haluaisin että minua arvostetaan sellaisena kuin olen.
Tahdon hieman rauhaa ja kunnioitusta.
Mutta en pyydä.
Antaisitteko sitä minulle,edes vähän?
Antakaa edes hieman rauhaa.
Antakaa kunnioitusta siitä,että ilmaisen itseäni omalla tavallani.
Siitä etten matki muita ja olen omaitseni.
Sitä vain pyydän,antakaa sitä minulle.

Rakas ystäväni,en uskonut että näin kävisi.
En tahdo vieläkään uskoa sitä,mitä minulle sanoit.
Tahtoisin pystyä auttamaan sinua kun sinulla on murheita.
Tahtoisin myös pelastaa henkesi,jos se olisi vaarassa.
En haluaisi uskoa sitä,ettemme enää näkisi.
Tule takaisin ystäviesi luo,niiden jotka rakastavat sinua.
Mikään ei ole samanlaista ilman sinua.
Ilman sinua ei ole tarinoita,joille voi nauraa,niinkuin sinun tarinoillesi.
Itkiessäni minulla ei ole yhtä hyvää lohduttajaa,kuin sinä olit.
Jos joskus vielä näemme,halaan sinua.
Niin että alat taas tuntua todelliselta.
Tahdon nähdä sinut taas nauramassa ja hymyilemässä.
Sinua rakastavien ihmisten ympäröimänä.

Odotan vapautta,sieluni vapautta.
Jotten kärsisi tätä tuskaa,surua ja kipua,jota tunnen sisälläni.
En vain osaa lopettaa leikkiä kesken,lähteä pois.
Olen tässä vaikka minuun sattuu,olen tottunut kärsimään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Vielä kerran hymyilen.
Kai tämä on ilta viimeinen.
Lämpö haihtuu kylmyydeksi.
Käännyn pois,ja yksin tiellä oon.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kaiken kipuni,syyllisyyteni,tuskani hautasin sisimpääni.
Yritin unohtaa ne kaikki.
Toivoin monille kuolemaa.
Haudon vieläkin kostoa niille,jotka ovat minua väärin.
Jopa väkivalloin kohdelleet.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Silmäni peilistä katsovat punaisina.
Kasvoni kalpeat ja suruliset.
Minua on joskus sanottu kauniiksikin.
Mutta peilikuvani on aivan jotain muuta.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Muistan sen kuin eilisen
Rakkauteni palon ja kuun valon.
Muistan kuinka suutelimme ja puhuimme.
Vietimme aikaa toisiamme hyväillen.
Muistan kostean sammaleen tuoksun.
Tunsin kylmät kyyneleeni poskillani.
Muistan kuinka hehkuin onnesta ja läheisyydestäsi.
Muistan myös pienen humalan,joka oli molenmmin puolista.
Annoin sinä yönä sinulle valan,rakkaudestani.
Mutta seuraavana päivänä,et välittänytkää minusta.
Olin sinulle vain kokemus muiden joukossa.
Olit se,jonka takia olisin tehnyt mitä tahansa rakkaudesta.
Sinä petit minun luottamukseni ja rikoit sydämmeni.
Minä murruin,mutta silti rakastin sinua pitkään sen jälkeenkin.
En enään.

Rakas ystänäni,mistään en sinua syytä.
Minun vikani se kokonaan oli,ei sinun.
Älä vaivaa itseäsi sillä.
En vaadi sinulta mitään.
Haluaisin antaa sinulle,vain tunteeni,ikäänkuin lahjaksi.
Mene,jos se on hyvä.
Mene,jos haluat.
Mutta minä jään,suren.
Jatka sinä matkaasi eteenpäin.
Haluan vain toivottaa onnea.
Ja tahdon,että uskot itseesi.
Enemmän kuin nyt.
Sillä olet aina rakas ystäväni...

Et saa mua lopettaa tätä jankutusta...
Vitun paska fiilis on tullut sun temppus jälkeen...
Et tiedä miltä musta tuntuu,sä et vaan tajuu...
Mitä meinaat jos minä,ihminen istun lattialla melkein itkien,
kuunnellen kappaletta joka kertoo susta ja musta?
Tuntuuko se pahalta?Vai pelkästään hyvältä?
Tätä on jatkunut joka päivä,toisten näkemättä,
Aina kun joku muu ei ole näkemässä,itken sinun takiasi.
Ja toivon että saisin sinut takaisin,mutta en voi pakottaa.
Mutta saanhan yrittää edes?Haittaako se?Vai huvittaako vain?
En ehkä kasvotusten ole hyvä kertomaan tätä miltä juuri tunnen.
Tunnen vain kipua ja viiltoa sydämmessäni,tyhjän paikan.
Tahdon palata entiseen ja jättää tekemättä ne virheet joita olen tehnyt.
En osaa hyvin sanoin kuvailla....
Voin yrittää kertoa miten rakastan ja välitän sinusta.
Haluan kiittää niistä päivistä jolloin teit minut hyvin onnelliseksi.
Ja haluaisin niiden jatkuvan,niin että unohdettaisiin tämä väli-kohtaus.
Aloitettaisiin alusta.Haluan pystyä avoimesti rakastamaan ja olemaan taas onnellinen.

Et voi pakottaa minua unohtamaan.
Et voi pakottaa rakkauttani sammumaan.
Kukaan ei voi,eikä ketään voi.
Aina saa yrittää.
Minä inhoan jos haluan.
Minä teen jos haluan.
Minä rakastan jos haluan.
Et voi päättää puolestani.
Se on vain minun elämäni.
Et olisi saanut särkeä sydäntäni.
Mutta silti teit niin.
Miksi halusit tehdä niin?
Oliko sinulla oikeaa syytä?
Mikä meni pieleen,miksen kelvannutkaan?
Mitä minun pitäisi tehdä että saisin kaiken ennalleen?
Haluan että tulet takaisin ja jatkamme kuin tätä ei olisi tapahtunutkaan.
Minulla ei ole hyvää syytä elää ilman sinua.
Mutta on silti niitä pieniä elämän iloja jonka vuoksi elän.
Haluan vain sinut,sitten maailmani on täydellinen.

Jos minä säästäisin kaikki kyyneleeni.
Tulisin rukoillen luoksesi.
Huutaisin nimeäsi loputtomiin.
Polvistuisin eteesi,itkien.
Se kaikki repisi minut uudestaan hajalle.
Mutta tahtoisin vain katsoa sinua silmiin,vielä kerran.
Tuntematta häpeää.
Etkä katsoisi minua enää kuin huoraa.
Jos minä tarttuisin sinua kädestä.
Itkisin siihen suolaisen kyyneleen.
Laskisin rohtuneet huuleni sinun huulillesi.
Itkisin sinun silmiesi edessä,koko sydämeni pohjasta.
Näyttäisin sen kauhean tuskan,joka minua repii palasiksi.
Antaisitko sinä minulle anteeksi,rakas anna minulle anteeksi.

Vaikka on kylmä,lämmität minua rakkaudellasi.
Olet valoni,kuin aurinko joka lämmittää minua kun on viileä.
Minä olen sinun,älä hylkää minua vaikka teen väärin ja satutan muita.
En jaksa yksin,tarvitsen rakkauttasi.
Vain sinä tiedät mitä tarvitsen,auta siis minua.
Ruoki minua rakkaudellasi,anna sen täyttää minut kokonaan.
Anna minun lohduttaa sinua kun olet surullinen,niinkuin toivon sinun lohduttavan minua.
Tiedät kaikki salaisuuteni,sillä näet lävitseni,tunnet minut niin hyvin.
Tee minusta rohkea,niin rohkea,etten pelkää menettäväni sinua.
Sinun käsiisi luottaisin vaikka henkeni,ota se ja suojele sitä.
Sinä muutat suruni iloksi,onneksi olet olemassa.